Hae
Palasia Arjestani

Treenimetodina höntsäily

jonna_elokuu3-1-of-1

Fashion photoshoot: Katri Viirret.

Treenipostaukset on nykyään mun blogissa melkeinpä vähiten luettuja juttuja. En tiedä olenko niin epäkiinnostava treenaaja vai eikö ihmisiä vain kiinnostaa treenaamiseen liittyvät jutut, mutta en aio niitä siitä huolimatta lopettaa. Mä nyt olen muutenkin tällainen persoona, että kirjoittelen juuri niistä asioista, jotka itseäni sattuu kulloinkin kiinnostamaan ja joista innostun. Treenaaminen on ollut iso osa mun elämää viimeiset 15 vuotta. Olen kisannut fitnesslajeissa ja ollut fanaattinen kuntosalilla bodaaja. Olen crossfitannut melkein kolme vuotta ja nyt viimeisin vuosi on ollut ehkä surkein treenivuosi näistä kaikista olkapään hajoamisen vuoksi. Välillä olen näinä vuosina innostunut juoksusta, mutta usein se jää unholaan aika nopeaan. Ei vaan ole mun juttu. Nyt pinnalla ovat taas kuntosali, oman kehon painolla treenaaminen sekä erilaiset liikkuvuusjutut.

Mun mielestä tärkeintä treenaamisessa on sen tuoma ilo. Urheilun täytyy olla sellaista, että saat siitä iloa ja energiaa. Jaksat tehdä sitä päivästä ja viikosta toiseen. Tulet treeneistä hyvinvoivana ja innostuneena kotiin. Tunnet onnistumisen tunteita. Treenin täytyy myös asettaa välillä uusia haasteita, koska kukaan ei jaksa treenata samalla tavalla kuukaudesta toiseen. En minä ainakaan. Itselleni hyvin tärkeää on fiilispohjalta treenaaminen. Muutama vuosi sitten tein aina viikkosuunnitelman, jonka mukaan treenasin vaikka mikä oli. Nykyään kuntosalitreeni saattaa vaihtua kotitreeniin tai kävelylenkkiin, jos siltä tuntuu. Ei se ole niin vakavaa! Niin kuin sanoin, ilon kautta 🙂 Välillä voi vähän höntsäillä.

Mutta on mullakin tavoitteita. Ne saattavat muuttua ajan kuluessa, mutta tietyt asiat siintävät mielessä aika vahvasti. Crossfitistä tykkäisin edelleen kovasti, mutta pelkään olkapääni puolesta. En halua käydä samaa prosessia enää läpi uudestaan, joten kuntosali on mulle oikea paikka. Ihan ensimmäisenä haluan nämä viimeisetkin liikerajoitukset pois olkapäästä, jonka jälkeen pystyn laajentamaan liikerepertuaaria entisestään. Haluan kyykätä ja penkata isoilla painoilla. Mun prioriteetti numero yksi on tulla taas yhtä vahvaksi kuin olin noin vuosi sitten. Voisi sanoa, että olin silloin elämäni kunnossa: vahva, liikkuva ja kestävä. Haluan myös alkaa rakentamaan menetettyä lihasmassaa takaisin. Joku siinä vahvassa ja lihaksikkaan näköisessä kehossa vaan kiehtoo. Eniten haluan taas tuntea sen ilon kun ennätykset paukkuvat! Edellisestä kerrasta onkin jo aikaa…Tavoitteena on saada viikkoon mahtumaan neljä salitreeniä ja siihen lisäksi kestävyystreeniä/oman kehon painon harjoittelua + liikkuvuutta. Mitä nyt milloinkin haluan eniten tehdä.

jonna_elokuu1-1-of-1

Viime viikolla treenasin näin:

Ma: salilla selkätreeni

Ti: lepo

Ke: kehonpainotreeni mökillä (koko kropalle)

To: lepo + venyttelyä

Pe: 50 minuutin kävelylenkki

La: kehonpainotreeni kotona (jalat + vatsat)

Su: kävelylenkki 45 minuuttia + lihashuoltoa

Viime viikolle ei poikkeuksellisesti tullut kuin yksi salitreeni, koska lähdettiin mökille. Eihän tämä mun treenaaminen mitään rankkaa vielä ole, ei todellakaan, mutta hemmetin hauskaa se on (ainakin mun mielestä)! Yritän pikku hiljaa saada lisää lihasmassaa ja säilyä edes jonkinlaisessa kunnossa. Kehonpainotreenit teen aina niin, että sykkeet ovat korkealla melkeinpä koko treenin. Hyvin crosffit-tyylistä siis ja koko kroppaa vahvasti kuormittavaa. Itse tykkään tällaisista treeneistä ja ne on helppoa ja nopeaa toteuttaa lyhyessäkin ajassa esimerkiksi kotona. Puoli tuntia kun jaksaa painaa niin päivän treeni on tehty!

Minkälainen sun normaali treeniviikko on?

8 kommenttia

  1. Maare kirjoitti:

    Mie ainakin ihan mielläni luen sun treenijuttuja! 🙂 Aiemmin treenailin 5 x viikossa pelkkää punttia, mutta nyt aattelin siirtyä 4 x salitreeniin, 2 aerobista kestävyysalueella sekä ainakin 1 kehonhuollolle varattu päivä, koska se meinaa aina unohtua! 😀

    • Jonna kirjoitti:

      Kiva kuulla! Toi yksi päivä viikossa omistettu vain kehonhuollolle pitäisi olla jokaisen urheilevan viikko-ohjelmassa 🙂 Se on yleensä asia, josta luistetaan ensimmäisenä…

  2. Mikke kirjoitti:

    Lepopäivän itse miellän joko aerobiselle tai kehonhuollolle, Lepopäivänä pitäisi tehdä siis jotain kummiskin eikä vaan olla, kroppa palautuu paremmin sekä olotila parempi. Hieronta myös vähintään pari kertaa kuukaudessa, olit sitten harrastelija tai tosissaan treenaava. Eikä se hierojalla käynti ole kallista, ihmiset pistävät saman summan rahaa moneen muuhun turhanpäiväiseen asiaan, se on kummiskin kuin pistäisi rahaa pankkiin kun oma kroppa saa huoltoa ja toimii siten paremmin. Nykyään vielä niin suuri kilpailu hierojien kesken että suhteellisen edullisen hierojan etsintä helppoa, varsinkin pääkaupunkiseudulla.

    • Jonna kirjoitti:

      Mä tarviin viikossa ainakin sen yhden päivän, jolloin en tee oikeasti yhtään mitään. Tai no yhtään mitään, perheellisenä ihmisenä sellaisia päivä ei olekaan 😀 Mutta siis en tee mitään treeniin liittyvää. Mulle myös aerobiset ja kehonhuoltopäivät ovat treenipäiviä. Varsinkin kun en ole nyt pystynyt kauhean montaa kertaa viikossa käymään salilla. Sitten on asia eri kun pystyn nostamaan treenimääriä salilla. Mulle lepopäivä on päivä jolloin en tee mitään, en edes sitä aerobista. Treenipäivinä treenataan salilla ja välipäivinä tehdään aerobista, kehonhuoltoa ym. Mutta makuasioita ja termejä vain nämä! Hieronnasta olen samaa mieltä. Vähintään kerran kuukaudessa pitäisi käydä. Onneksi on mies joka hieroo 😉 Mä olen nyt käynyt todella paljon fyssarilla ja osteopaatilla, joten varsinainen hieronta on jäänyt vähemmälle. Hyvä kun muistutit, täytyy laittaa kalenteriin ylös!

  3. M kirjoitti:

    Omaan treeniviikkoon kuuluu 3 salia ja 2 pyöräilyä, nyt vähän ollut pyöräilyn kanssa ongelmia koska hyvän satulan ja tangon löytäminen vaikeaa! 🙁 Nyt tulee myös lisäksi hiukan paljasjalkakävelyä, mistä oon innostunut jalkapöytä/polvi vaivojen takia! Sitä en niin treeniksi laske, koska aika kevyttä puuhaa ja ei voi liikaa treenata sitä kerralla 🙂 Myös kehonhuoltoa tulee, mut ei tarpeeksi taaskaan. Mulla on se, että en voi treenata ”liikaa”, koska selkävika ja se ilmoittelee itsestään jos treenaisin liian kovaa tai liikaa. Itsellänikin olkapääongelmia ollut, mutta ei mitään leikkaushommia vaan muita jumeja, kipuja, lihasepätasapainoa. Hauiksen pitkänpään jänteessä ollut jotain tuntemuksia, mut nyt taas kunnossa (yleinen penkkaajan vika just 😀 ).

    Sulla tulee ainakin hyvin tuota kehonhuoltoa mielestäni! 🙂 Oletko aina tehnyt tuon verran kehonhuoltoja ennen sitä olkapää juttua? 🙂
    Ois kiva kuulla kuinka paljon teet kehonhuoltoa ja millaista varsinkin. Jos sulla on postausta jo siitä niin anteeksi en ole ihan niin aktiivinen seuraaja vaikka tykkänkin blogistasi. 🙂

    • Jonna kirjoitti:

      Onhan noita treenipäiviä sullakin ihan kohtuullisesti! Pyöräilyn voisi itsekin ottaa ohjelmistoon, kun vaan saisin pyörän kuntoon…Crossfittiä säännöllisesti treenatessa kehonhuoltoa tuli todella paljon! Joka ilta pidin huoltosessiot kestoltaan 15-30 minuuttia eli kyllä niihin päiviin on vielä matkaa. Mun blogista löytyy hyviä kehinhuoltovinkkejä tagilla (löytyvät tuosta oikealta alhaalta) tai haulla ”kehonhuolto”, ”venyttely ja liikkuvuus” sekä ”mobbaus”.

  4. Katastrof kirjoitti:

    Jäin miettimään että ymmärsinkö ihan oikein kun tulkitsin, ettet enää olisi palaamassa crossfitin pariin, vai luuletko, että ehkä joskus tulevaisuudessa olkapään kuntouduttua hyvin jatkaisit vielä lajin parissa? Meillä ainakin monella (crossfit)harrastajalla on/on ollut vaikka minkälaista vammaa, mutta skaalaamalla pystyy hyvin itse kukin treenaamaan mukana. (Toki akuuttivaiheessa lepo ja kuntoutus ensin ennen skaalattujakaan treenejä, vamma huomioiden.)

    Meillä on ohjelmoinnissa 5 treenipäivää/vk (ma-ke ja pe-la) ja lisäksi itsellä tulee kerta viikkoon mobbailu, joskus tekniikkatunti ja kerta viikkoon painonnostotekniikka. Välillä tuntuu, että kaikkea on vaikea mahduttaa ja silloin saatan pitää ylimääräisen vapaan jonain päivänä ja jos silloin on treenissä ollut voimaosuus, niin teen sen jonain toisena päivänä joko omana treeninään tai ennen wodia. Metconeita en yleensä enää lähde toisena päivänä tekemään, tekee vaan hyvää välillä keventää syketreeneistä kun palautuminen ei enää ole yhtä nopeaa kuin parikymppisellä 😉 Fyssarimieheni hoitaa ja aukoo jumejani aina säännöllisen epäsäännöllisesti, eli se puoli onneksi tulee suhteellisen hyvin hoidettua. Samoin on kotona joku patistamassa omatoimiseen mobbailuun ja heikkouksien vahvistamiseen, vaikka tällä saralla nyt tuntuu olevan aina parantamisen varaa.. 😀

    Musta on kiva lukea treenijuttuja! Olen lukenut postauksiasi aika alusta saakka pikkuhiljaa eteenpäin ja tietenkin harrastajana tykkäsin erityisesti crossfit-jutuista. Mutta tykkään muutenkin tyylistäsi kirjoittaa, terveelliset herkut -osio on aina mielenkiintoinen ja on myös virkistävä lukea samankaltaisesta ruokafilosofiasta mitä itselläni on (monipuolisuus kunniaan, kaikki on sallittua kohtuudella, kroppa kertoo mitä tarvitsee jne.) Ja vaikken itse ole äiti, emmekä suunnittele perheenlisäystä, osaat kirjoittaa perhearjestakin siten, että minunkin kaltainen niitä postauksia jaksaa lukea (monesti skippaan lapsia käsittelevät tekstit missä tahansa mediassa kokonaan, eli otahan tämä kohteliaisuutena!) Toivottavasti treenijutut kuitenkin pysyvät jatkossakin mukana, olivat ne sitten salilta, ulkoa tai mistä tahansa! Tsemppiä kuntoutukseen! 🙂

    • Jonna kirjoitti:

      No näin mä olin ajatellut etten enää uskalla palata crossfitin pariin ennen kuin fyssari mulle eilen sanoi, että kyllä sun tarttee jossain vaiheessa opetella tempaukset ja työnnöt uudestaan ja saada niihin tekniikka taas kuntoon! Kuulemma voin ihan turvallisesti harjoitella kun vaan saadaan olkapää toimimaan kunnolla ja ennen kaikkea lavan hallinta kuntoon. Todennäköisesti huono lapatuki nämä mun olkapääongelmat aiheuttikin 🙁 Mutta täytyy katsoa! Meen aika lailla nyt fiiliksen mukaan 😉

      Ja kiitos kivasta kommentista! Motivoi jatkamaan kirjoittelua 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *