Hae
Palasia Arjestani

Yksi unelma lisää

Oltiin torstaina miehen serkun kolmekymppisillä ja samalla juhlittiin myös hänen poikansa syntymäpäiviä. Ilma oli todella lämmin ja aurinkoinen. Istuttiin kolme tuntia terassilla, herkuteltiin kakuilla ja höpöteltiin. Melko täydellistä!

Processed with VSCOcam with c1 preset

Processed with VSCOcam with c1 preset

Mä olen itse asunut lapsuuteni maalla suuressa omakotitalossa. Lääniä oli vaikka muilla jakaa. Sain ihan rauhassa rakennella majoja ja talvisin rällätä moottorikelkalla. Sisarusten muutettua pois kotoa mulla oli talon yläkerrassa käytettävissä kaksi suurta huonetta. Toisessa nukuin ja toisessa leikin. Ullakolle tein vanhaan äitiyspakkaukseen piiloon, jonne juoksin isää ja vitsaa pakoon 😀 Aikuisiällä en oo kertaakaan haaveillut asuvani omakotitalossa, mutta kyllä toi torstain terassilla lekottelu sain ajatukset taas lentämään. Hirveestihän siinä on hommaa, mut toisaalta se tilan määrä ja oma iso piha vie voiton. Tyttö ainakin saisi ison oman huoneen ja pääsisi ulos milloin vain. Vielä pitäisi mies puhua ympäri, siinä sitä onkin hommaa! Hän on vannonut ettei koskaan muuta omakotitaloon.

Processed with VSCOcam with c1 preset

Processed with VSCOcam with c1 preset

Processed with VSCOcam with c1 preset

Processed with VSCOcam with c1 preset

Processed with VSCOcam with c1 preset

Processed with VSCOcam with c1 preset

Ehkä tässä pitää yrittää voittaa lotosta, koska näillä tuloilla ei omakotitaloa hankita ja ylläpidetä, ainakaan pääkaupunkiseudulla. Eikä tuo mieskään mikään tosielämän remontti-Reiska ole, joten joko mun pitäis tehdä kaikki tai sitten palkata joku muu tekemään. Kun edes sen rivarin pätkän joskus saisi. Ja oman pienen pihan <3

 

Minkälaisessa kodissa te asutte? Haaveiletteko omakotitalosta/rivarista/isommasta asunnosta vai oletteko tyytyväisiä nykyiseen?

 

27 kommenttia

  1. Hanna kirjoitti:

    Täällä vähän sama tilanne. Lapsuus isossa omakotitalossa, iso piha ja tilaa. Nyt kolmenkympin korvilla takaraivossa on alkanut kolkuttaa ajatus omasta isosta talosta ja pihasta. Aikaisemmin en ole vastaavalle ajatukselle aikaa uhrannut. Olen ollut tyytyväinen kerrostaloon lähellä palveluita, keskellä elämää. Minun mies on myös vannonut kautta kiven ja kannon, että ei ikinä muuta omakotitaloon. Johtunee osaksi siitä, että on oman lapsuutensa ollut ”kotiorjana” lapsuudenkodissaan (ok-talo myös). No aika näyttää kuin käy, josko ees joskus saisin sen rivaripätkän ja pienen palan pihaa mitä kuoputtaa. Talvellahan kerrostalossa asuu ihan mielellään, mutta kevät ja kesä olisi ihana asua paikassa, jossa pääsisi ulos ilman sen suurempia lähtösuunnitteluja. Nää kai on näitä parisuhteen isoja kysymyksiä, joissa jomman kumman on vaan joustettava. Ainakin hetkellisesti, hih. 🙂

  2. Sanna kirjoitti:

    Oon koko ikäni asunut kerrostalossa ja viihtynyt hyvin. Lapsuudessa sai mummoloiden pihassa kirmata vapaasti. Vaikka voittaisin lotossa jättipotin, ni silti en muuttaisi rivariin saatikka omakotitaloon. 🙂

  3. Mari kirjoitti:

    Lapsuus myös tullut vietettyä omakotitalossa maalla, ja kyllä omissa haaveissa siintää myös okt. Ei silti ihan maalta, vaan mielellään läheltä kaupunkia ja palveluja. Oma piha on koirien ja lasten kannalta ihan ässä, ja kerrostaloelämisen jälkeen olisi ihan virkistävää, ettei naapurit olisi ihan seinän takana. Katsotaan, katsotaan, pitäisi ensin saada paperit kouraan yliopistosta, josko sen jälkeen olisi jotain taloudellisia mahdollisuuksia siihen taloon. Itsellä haaveissa Kirkkonummi/Espoo- akseli, että saa siinä ihan töitäkin paiskia ja rahaa tienata, jos oman talon meinaa joskus ostaa.

    • Jonna kirjoitti:

      En mäkään ihan maalle tahtoisi. Palvelut pitää olla suht lähellä. Pääasia kun olis edes vähän omaa pihaa 🙂

  4. mari kirjoitti:

    Minä olen asunut lapsuuden ja nuoruuden maalla omakotitalossa. Sitten 6vuotta Helsingissä kerrostalossa ja pari talossa ja sitten takaisin maalle omakotitaloon. Ollaan rakennettu kaksi ja tämä viimeinen on oikea unelma. Kaikki mitä olen halunnut ja sellaisessa paratiisissa ettei mitään rajaa. Oma rauha, luonto, kaikki palvelut kuitenkin suht lähellä 5-15km. Lapset saa tulla ja mennä vapaasti ja pihalla kuuluu vain linnun laulu. Mutta on tässä hommaakin. 🙂

    • Jonna kirjoitti:

      Ooh, nyt täytyy sanoa että kateellinen olen! Kuulostaa todelliselta paratiisilta <3

  5. Eve kirjoitti:

    Lapsuuden asuin omakotitalossa, 1,5 vuotta sitten ostettiin poikakaverin kanssa rivari kolmio. 🙂 Musta ei ole kerrostalo asujaksi.. Tykkään siitä omasta pienestä pihasta ja terassista. 🙂 joskus haluan kyllä omakotitaloon tai kesämökin. 🙂

  6. sarppa kirjoitti:

    Omakotitalo ehdottomoasti..mä ahdistuisin kerros tai rivitalossa!sellaisessakin olen kyllä asunut opiskeluaikoina.Nyt lasten ja koirien kans on niin paljon helpompaa elellä omassa talossa ja kun on pihaa missä touhuta.tää nykyinennen on itse rakennettu mutta haaveillaan että vielä rakennettais yks ja se ois ,hirsitalo.Mut sen näkee sitten jos joskus saadaan entinen myytyä 🙂

    • Jonna kirjoitti:

      Me haaveillaan myös koirasta ja olishan se kiva kun pääsis suoraan etuovelta lapsen ja koiran kanssa pihalle temmeltämään 🙂

  7. Mimmukka86 kirjoitti:

    Lapsuuden asuin omakotitalossa, nyt kerrostalossa vuokralla. Haaveissa on se omakotitalo vielä joskus, mutta ei tosiaankaan näillä tuloilla.

  8. Eve (Puntti-Myy) kirjoitti:

    Lapsuuteni olen asunut kerrostalossa keskisuuressa kaupungissa. Muutin Savoon korpeen muutamaksi vuodeksi isoon 120 neliön omakotitaloon. Kokemus opetti, että en ikinä halua isoa taloa, mikäli haluan samalla harrastaa ja nauttia ajastani perheen kanssa sekä jaksaa töissä. Kodin siivous ja pihan laittaminen plus niihin menevät kulut aiheuttivat aivan liikaa väsymystä ja stressiä.
    Nyt asun perheeni kanssa rivariosakkeessa ja pihamaakin on sopivan kokoinen, aikaa jää tasapuolisesti kaikkeen. 🙂

    • Jonna kirjoitti:

      Suuren työmäärän vuoksi mäkin vähän epäilen okt-asumista. Rivarissa olis ehkä vähän helpompaa…

  9. Susanna kirjoitti:

    Lapsuudet omakotitaloissa ja sitten yhteiset ajat suurimmaksi osaksi rivarikaksiossa. Siellä tiiviisti asuttiin pienen lapsenki kanssa muutama vuosi ja pari kuukautta vielä kahden lapsenki kanssa ku nuorimmainen synty. Se jo tuntu vähä ahtaalta 😀 Mutta omakotitalo lähti muuttovalmiina rakenteille toista lasta ku alettiin yrittää. Meille just sopivan kokonen 🙂 Omaa tonttia on 9 hehtaaria ettei oo ihan heti vakituisia asukasnaapureita vieressä 😀 Lapset saa ihan rauhassa pihalla touhuta ku varsinaiselle tielleki on matkaa 300m niin ei tarvi autojakaan väistellä. Onhan tässä toki omat hommansa, traktori on pakko olla että saa pihan ja tien auki talvella. Ja täällä ku sitä lunta sit riittää. Mieski ku vielä reissuhommia tekee niin välillä tuntuu että ois niin helppoa asua jossain rivarissa mutta kyllä se taas äkkiä se tunne häviää ku ei tarvi naapureitten mölinöitä koskaan kuunnella.

    • Jonna kirjoitti:

      Mä en jotenkin nää tota mun miestä traktorin ratissa 😀 Mut oma iso piha ja tilaa ympärillä olis maailman paras juttu 🙂

  10. ulla kirjoitti:

    Moikka. Minä asuin lapsuuteni kerrostalossa. Poikakaverin kanssa muutettiin sitten rivariin ja sitten omakotitaloon. Tässä oltu jo yli 10 vuotta, enkä muuttaisi enään muuhun. Omatupa, omalupa 😉

    Mutta muuttaa voisin, pienempään taloon. 🙂 Haaveilen vanhasta rintamiestalosta, jonka remontoisin täysin. 🙂

    muuten ,,, vau mikä juhlapöytä kuvissa. Nams.

    • Jonna kirjoitti:

      Rintamamiestalot on ihania, mut varmasti isotöisiä! Kätevältä nekin hommat tosin onnistuu 🙂

  11. Iina kirjoitti:

    Heips! Nykyyään ne rakentaa aika paljon semmoisis pieniä erillistaloja.. Ei ollenkaan isoja, mutta kuitenkin ”omakotitalo”, ei seinänaapureita ja pieni piha 🙂 kannattaa tsekata.. Porvoossa oli ainakin myynnissä ja kyllä niitä on ollut täällä lähemmäs helsinkiä myös 🙂 ja siis aivan uusia !

  12. Tiina Tinttunen kirjoitti:

    Asutaan poikani kanssa kahdestaan rivari kolmiossa. Onni on iso oma piha. Ja ”epäonni” pihatyöt ja orapihlaja aidan leikkuu 😀

  13. Outi Karita kirjoitti:

    Koko lapsuus ja nuoruus kerrostalossa, nyt omakotitalossa ja tykkään, vaikka paljon hommaa vaatiikin. Onneks täälläpäin on edullisempaa tää omakotitaloelämä tai lähinnä kait sen ostaminen/rakentaminen 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *