Ja sitten meni kuppi totaalisesti nurin
24
Parisuhde & kotityöt. Kaksi asiaa, jotka ovat totaalisen solmussa aika ajoin. Olen koukuttunut viime aikoina hömppäsarjaan nimeltä Vaimot vaihtoon. Katsooko teistä kukaan sitä? Siinähän vaimoa täysin erilaisista perheistä vaihtaa kahdeksi viikoksi paikkoja keskenään. Ensin eletään perheen säännöillä viikko ja sen jälkeen viikko uuden vaimon säännöillä. Se mikä tässä ohjelmassa on pistänyt silmään – kotitöiden jako perheessä. Suurimmassa osassa perheistä kotitytö tekee joko äiti tai sitten isä, ei koskaan molemmat yhdessä. Joissakin perheissä kotityöt on jätetty lasten harteille, mutta ei mennä nyt siihen ollenkaan.
Mä ihan oikeasti kadehdin niitä naisia, joiden mies tekee valtaosan kotitöistä. Se olisi mulle kuin unelma! Omani tekee kyllä vähän, mutta siis vain vähän ja sille päälle sattuessaan. Silloin kun innostuu niin hommat hoituu tehokkaasti ja jopa paremmin kuin minulta. Mutta mennään siihen kun kuppi meni totaalisesti nurin eli eiliseen. Olin kotona hoitanut perussiivoukset, ruuanlaitot ja monta miljoonaa muuta asiaa. Herra sitten päätti illalla, että se ainoa asia eli pyykkien vienti, kuuluisi myös minulle. Toisaalta ihan ymmärrettävää, koska olenhan minä lomalla ja hän ei, mutta silti. Jumankekka mä kilahdin! Koko päivän puuhastellut ja just kun oon nukkumaan menossa rättiväsyneenä, niin vielä pitäisi pyykkejä lähteä viemään. Suutuspäissäni sit todellakin vein ne pyykit ja siivosin päälle vielä keittiön. Marttyyrimeininkiä. Joksus sitä vaan kaipaisi vähän apua, varsinkin silloin kun on itse väsynyt. Mut hei, kun vetäsee kunnon kilarit niin johan on energiaa pyykkien vientiinkin!
Jo on ihmisellä isot ongelmat, tiedetään.
Mites teillä, kuka tekee kotityöt vai teettekö yhtä paljon? Tuleeko siivouskilareita vai sujuuko arki harmonisissa merkeissä?
Mua ottaa välillä tosi paljon pattiin että kaikki perusarkeen kuuluvat jutut on käytännössä kokonaan mun vastuulla, miehellä kun on sellaiset työajat ettei se oikein voi ottaa osaa niihin. Tai toki varmaan vois jos alkais oikein järjestelemään mutta menis vähän liian vaikeaksi. Siis ruoka-ja kauppalistan suunnittelu, kaupassakäynnit, ruoan valmistaminen, tiskit, pyykkihuolto, huushollin siisteys ja mitä näitä nyt on. Niissä on yllättävän paljon hommaa ja välillä kypsyttää.
Niissä on todella paljon hommaa! Saa melkeinpä toisen työpäivän tehdä ensimmäisen päälle 🙁 Mä yritän keksiä hyvän systeemin millä saatais kämppä pysymään siistinä eikä ketään ottais pattiin. Yritin lanseerata 15 minuutin systeemin eli kumpikin siivoaa illalla tai silloin kun on aikaa 15 minuutin ajan. Itsehän tätä toteutan vieläkin, mutta miehellä tais kestää kolme päivää 😀
Minä, minä! 😀 Tää on niin syvältä eikä tuu koskaan muuttumaan, sen tiedän. Ei auta kuin hyväksyä asia ja iloita edes niistä satunnaisista tiskikerroista, joilla hän minut yllättää… Itsehän siis inhoan siivoamista mutta se, että pidän siististä kodista on hankala yhtälö. Päivittäin siis joutuu tekemään tuota vastenmielistä puuhaa. Eli totaalisestikin, ymmärrän sua! 😀
Sama juttu täälläkin! Ajatusmallimme on eri, mitä siivoukseen ja sen tarpeeseen tulee. Ärsyttäähän se toki, mutta enemmän ärsyttää sotkuisuus. Positiivisen kautta lienee paras lopputulos eli kehuja, kun rättiin tms. tarttuu 🙂
Niin tuttua! Ja nimenomaan ajatusmallissa meilläkin on eroja. Miestä ei sotkut haittaa, mutta mun mielestä kodissa pitäis olla perussiistiä eli tiskit koneessa ja pinnat puhtaina. En vaadi mitään kiiltokuvakotia, mutta olis kiva jos kamat ei ajelehtis pöydillä ja tasoilla…
Mä en oikeasti edes vihaa siivoamista, mutta se alkaa ahdistaa heti kun tekemistä on liikaa yhdelle ihmiselle. Mäkin rakastan siistiä kotia, mutta ei yksinkertaisesti ole aikaa tehdä kaikkea. Pitäis keksiä joku hyvä systeemi tähänkin!
Minä teen. Ja välillä ottaa rankasti päähän. Nyt oon vielä hoitovapaalla ja tällöin koenkin kotitöiden kuuluvan mulle. MUTTA ois se ihan kiva jos mies korjais edes omat jälkensä tai ei ainakaan sotkis lisää (levittelemällä vaatteitaan ja papereitaan ym.). Ja…ikävä kyllä mä luulen, että ne kotityöt kaatuu mun niskaan myös sitten kun palaan töihin. Eli joo, oon todellakin kateellinen niille, joilla kotityöt jakaantuu tasan.
No tuo omien jälkien korjaus! Mä luulen (ja oon anopin kanssa tästä keskustellut), että tuo omien jälkien korjaamatta jättäminen on ihan kasvatuskysymys. Kun lapsena ei ole sitä tarvinnut opetella niin aikuisenakin kamat vaan jää. Meillähän saa joka päivä keräillä limutölkkejä, astioita, vaatteita, mitä nyt millonkin. Näistäkin keskustellaan aika ajoin ja voi vaan toivoa parasta 🙂
Meillä menee hyvässä harmoniassa. Ei oo tiskikonetta, joten tiskataan vuorotellen. Kerran viikossa kämpän siivous, vuorotellen sekin. Mies pesee pyykit, tykkää siitä 😮 :D. Mä pesen väistämättä esim ikkunalasit, koska en edes usko että hän saa niistä niin siistejä ;). Tosin tätähän ei tartte tehdä kuin 3-4 krt vuodessa (ikkunan lähellä koivu, josta tulee siitepölyä ikkunaan nopsaan).
Oi, kuulostaa ihanalta! Meiltähän puuttuu kokonaan tuo siivouspäivä, mutta sellaisen vois yrittää lanseerata seuraavaksi 🙂
Yritetään tehdä kotityöt aikalailla puoliksi. Itse pidän tärkeänä, että kumpikin osallistuu kotitöihin. Meillä kotityöt jakautuvat taitojen mukaan! 🙂
Noin sen pitäisi mennäkin! Mun mielestä jaon voi myös tehdä niin, että kumpikin tekee sen mistä enemmän tykkää.
Itsestäänselvyys että molemmat siivoaa sekä hoitaa kotona asioita jos vaan aikaa on, itse pessyt aina pyykit, tiskannut tiskit, imuroinut sekä tehnyt ruokaa ja hoitanut skidin jos toinen puolisko ei paikalla. Ollut itse päivä duunissa ja naikkonen 3 vuorossa, joten ihan senkin takia touhunnut kotosalla moppi kourassa enemmän. Ainahan niitä tulee väsymyksiä kaikille elämässä, paskaa puhuu se joka toisin väittää tai sitten ei vaan tosiaan tee yhtään mitään muuta kun käy duunissa. Parisuhteessa omasta mielestäni hommat kuuluvat molemmille ihan yhtä paljon, mutta jos toisen työ tosiaan vaikuttaa niin sitten se tekee jolla aikaa on, mutta kyllä perus päivä duunissa kerkeää siivoilemaan ja hoitamaan huushollia ihan hyvin sekä sitten niillä vapailla imuri heilumaan:) Nyt kummiskin eletään sellaista aikaa ettei enää mies vaan käy töissä ja nainen hoitaa kodin, ihan voi suoraan lähettää sellaisen takaisin mamman helmoihin passattavaksi;)
No just näin! Päivässä kun ei tarvitsisi kauheita aikoja edes siivota kahden ihmisen, että koti pysyisi perussiistinä. Täytyy näitä asioita ottaa taas enemmän puheeksi tässäkin taloudessa, eilen jo hyvälle alulle päästiin 😉
Kotitöistä ja siisteydestä kannatta keskustella joku päivä rauhallisesti ja yrittää hyvässä hengessä sopia yhteisiä sääntöjä ja toiveita. Ei tiuskia tai omassa päässä tuskailla kun toinen ei ikinä tee mitään. Me sovittiin juuri että vaatteita ei saa jättää sohvalle ja molemmat yrittää laittaa tavarat paikalleen. Huom yrittää… Jos leikkaa saksilla, laita ne takaisin laatikkoon jne. Perussotku tulee just tavaroista joita ajelehtii siellä täällä. Ja lapsellekin voi opettaa lelujen keräämisen päivän päätteeksi eli lelut nukkumaan.
Jep, eilen just keskusteltiin ja lupasin vielä näin lomalla hoitaa suurimman osan hommista, mutta ensi viikolla hommat pistetään puoliksi. Meidän perheessä kaikilla on huono tapa jättää kamoja ajelehtimaan eli pitäis vaan oppia laittamaan kaikki heti paikalleen niin ei tulis sitä sotkua!
Suosittelen hölläämään aika monen jutun suhteen. Miettimään, pysähtyykö maailma, jos joku juttu jää tekemättä.
Toiseksi suosittelen selkeää sopimista. Ei se puolisokaan ole mikään ajatustenlukija, eikä voi aina tietää mitä toinen haluaisi toisen tekevän. Eikä sekään tilannetta paranna, että noista yleensä keskustellaan vain syyttävillä ”sä et koskaan”, ”miksi vain minä”, ”sä et taaskaan” -lauseilla.
Sovitte selkeästi, että toisen vastuulla on vaikka pyykkihuolto. Toisen vastuulla on vessojen siivous kerran viikossa jne. Sitten ette puutu siihen toisen tapaan tehdä oma osansa, vaikka se olisikin erilainen kuin omasi. Sovitte myös, mitkä asiat on äärimmäisen tärkeitä, esim. että nukkumaan ei koskaan mennä jos keittiötä ei ole siivottu.
Puhukaa, sopikaa, älkää syyllistäkö ja nalkuttako marttyyrinä.
Mä en oikeasti edes vaadi mitään kiiltokuvakotia, vaan ihan perussiisteyttä eli tiskit koneeseen, kamat paikoillaan ja imurointi ja pölyjen pyyhintä kerran viikkoon. Meillä aika harvoin homma menee syyttelyksi, keskustellaan ennemmin asiat läpi. Paitsi nyt tämä kun väsyneenä joutuu vielä toisen hommat kaiken muun lisäksi hoitamaan niin silloin kyllä verisuoni poksahtaa päässä.
Eilen jo asiasta keskusteltiin, mutta täyty tarkemmin vielä sopia viikon loppupuolella. Loma on selkeästi pistänyt meidän rutiinit sekaisin!
Yksi hyvä keino on myös mennä työrooliin. Miten esittäisit johonkin asiaan parannusta työyhteisössä? Tuskinpa työkaverille huutaisit ja kiukuttelisit ”miks sä et ikinä laita näitä tuonne”, vaan kyllä se enemmän menisi ”hei, näissä on vähän ongelmia, olisko teillä ideoita miten voitaisiin kehittää tätä kohtaa toiminnassa, että se sujuisi kaikkien osalta helpommin? voitaisko vaikka sopia asiasta näin? mitä mieltä olette?”.
Erittäin hyvä idea! Ja kotityöthän voi sopia tehtäväksi sen mukaan mistä itse kukin tykkää. Ei ole pakko tehdä sitä vastenmielisintä hommaa, jos toinen tekee sen hyvällä fiiliksellä ja mielellään.
Meillä minä olen tarkempi siisteydestä, eli luonnollisesti myös siivoan enemmän, joka päivä siivoan jotain pientä. Mutta onneksi mulla on niin kiltti mies että kun se näkee supersiivousvaihteen menevän päälle niin usein se kaivaa imuririn esiin ihan ilman että tarvitsee sanoa.
Ihana mies 🙂 Mä siivoilen myös päivittäin jotain pientä, mutta ei se tunnu aina riittävän kun eläjiä on kuitenkin kolme..
Meillä miehen kanssa sujuu aika hyvin kotihommat. Tiskit ei oikein kiinnostais kumpaakaan, mutta onneks on kone. Kattilat ym. saattaa jäädä molemmilta altaaseen pyörimään jollei koneeseen mahdu. Mä tykkään että ois siistit lattiat, joten päävastuu imuroinnista on mulla. Pyykkejä pesee ja viikkaa molemmat, mies ei tosin aina huomaa notkuvia pyykkinaruja. MUTTA, vaikka himpun verran enemmän mä teen kotihommia, mies tekee sitte vastaavasti muita. Esim. talvisin kolaa lumet. Minä kyllä myönnän toisinaan kilahtavani 😀 Yleisestä sotkusta, eli vaatteita, mukeja jne… pitkin lattioita. Perheessä 1. ja 2. luokkalaiset tytöt.
Meillä myös tuo yleinen sotku eli ajelehtivat kamat aiheuttaa eniten eripuraa. Onneksi on meilläkin tiskikone! Auttaa arjessa suunnattomasti. Lumia ei tartte kolata kun asutaan kerrostalossa 😀