Liian vilkas mielikuvitus vei yöunet
6
Mun mielestä nukkuminen on parasta heti syömisen jälkeen. Rakastan sitä hetkeä iltaisin, kun saan kömpiä hämärään ja viilennettyyn makuuhuoneeseen omiin lempilakanoihini. Laitan kellon soimaan aamua varten ja otan lehden käteen. Eilen tein jotain ennen kuulumatonta ja täytin ristikkoa, vaikka harvoin saan niihin kovin montaa sanaa. Eilen oli fiksuuteni huipulla, koska täytin yhden (helpon) ristikon melkein kokonaan. Lueskelin hetken aikaa sisustuslehteä ja kävin nukkumaan. Tai olisin käynyt ellei mun turhankin vilkas mielikuvitus olisi tehnyt tepposiaan…
Joskus mietin miksi mun mielikuvitus ei voisi olla sillä tavalla hyödyllinen, että sitä voisi käyttää esimerkiksi taiteeseen, musiikkiin tai sisustamiseen. Ei, siihen se ei kykene. Sen sijaan se kykenee pelottelemaan multa ruskeat housuun. Eilen mietin unta odotellessa, että mitähän mies ja tyttö tekee mökillä. Ai niin, sunnuntaina he tulevat kotiin. Toivottavasti matka menee rauhallisesti. Toivottavasti ei ainakaan satu mitään. Entä jos sattuu? Ajavat vaikka kolarin. Mitä tekisin jo menettäisin heidät? Miten voisin enää elää? En ehkä enää jaksaisi. Miltä koti näyttäisi sen jälkeen. Voisinko enää jäädä tänne? Pitäisikö muuttaa jonnekin kauaksi? Entä hautajaiset? Kuka nekin järjestäisi? Itse tuskin kykenisin. Miten lapsen menettämisestä selviää? Ei varmasti mitenkään. Mitä sitten tekisin? Joutuisin olemaan pitkään poissa töistä. Ehkä en jaksaisi enää huolehtia itsestäni. Olisiko elämäni siinä? En kyllä toista miestä enää huolisi. Sitten mulla ei olisi enää lasta. Ihan kauheaa! Pitäisikö soittaa mökille? En ehkä kehtaa. Ovat nukkumassa jo. Koskahan saisin unta…
Ja tätä rataa kun jatkaa läpi yön niin ei hyvä heilu. Siinä ikävöitiin samalla isäkin ja kuviteltiin miten kauheaa tulee olemaan, kun äidistä, siskosta, appivanhemmista ynnä muista aika jättää. Kaikki samaan syssyyn. Ehkä ensi yönä päääsen helpommalla? Ja tämä oli muuten vain yksi esimerkki! Voisin kirjottaa vaikka kirjan kaikista mun omituisista kuvitelmista..Menetättekö te joskus yöunet kuvitellen kaikenlaista kauheaa ja omistuista?
Nyt on ihan pakko kommentoida. Itselläni on usein samanlaisia ongelmia.. Varsinkin illalla kun on menossa nukkumaan tai jos jostain syystä herää yöllä niin ajatukset alkavat laukkaamaan ihan älyttömästi. Tätä kyllä tapahtuu myös päivisin jos on vaikka töissä sellainen hetki että teen jotain sellaista hommaa mikä ei vaadi sen kummempaa ajattelua vaan sitä voi vaan suorittaa. En edes tiedä mistä ne ajatukset aina tulee mun päähän mutta kun ne tulee niin sitten lähtee lumipallo vierimään ja ehdin miettiä hetkessä kaikki mahdolliset ja mahdottomat kauhuskenaariot. Ja ne asiat voi olla ihan mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Rationaalisia tai irrationaalisia. Viimeisen vuoden aikana tilanne on ajautunut jo siihen pisteeseen että hain keskusteluapua ja se on kyllä ollut tosi hyödyllistä. Oon aiemmin ajatellut että vain oon tällainen mutta viime aikoina oon alkanu ajatella enemmän niin että ei mun tarvis olla vaan sille asialle voi tehdä jotain. Välillä on tullut vietettyä ihan unettomia öitäkin sen vuoksi kun joku asia stressaa tai ahdistaa niin kovasti. Ei taida olla sellaista päivää ettei mikään asia mietityttäisi tällä tavalla mutta välillä saan sen pidettyä kontrollissa paremmin, välillä huonommin. Yksinolo on myös mulle sitä kaikista otollisinta aikaa murehtia itseni ihan sairaaksi. Sen keskusteluavun lisäksi oon ajattelut kokeilla joogaa (siitä on kuulemma hyötyä erityisesti mielen rauhoittamisessa) ja oon myös löytänyt äänikirjat. Kuuntelen niitä tabletilta iltaisin ja yöllä jos herään eikä uni meinaa tulla. Niistä on ollut mulle paljon apua.
Äänikirjat on ihania, tykkään niistä todella paljon! Tuo lumipalloefekti on mullekin vähän turhan tuttu…Onneksi näitä öitä on aika harvassa! Ja olen huomannut, että näitä tulee kun olen yksin kotona tai elämässä on jotain muuta outoa meneillään. Joogaa voisin itsekin kokeilla!
Mä en menetä yöunia mutta murehdin usein kaikkea tuollaista hölmöä, enimmäkseen juuri läheisten menettämisestä. Ja sitten oon ihan paskana ja huolesta sairaana kun oon varma että kaikki kuolee ihan justiinsa. Liikaa aikaa vissiin kun ehtii tuollaisia alkaa pohtimaan 😀
Toisin sanoen: I feel you.
Jep, liikaa aikaa! Ja varsinkin yksin on ihan liian paljon ylimääräistä aikaa mietiskellä kaikkea turhanpäiväistä..
Mulla tulee tällaisia synkkiä ajatuksia aina kun olen pms-höyryissäni. Kuukautisten jälkeen ei ole moisista jutuista tietoakaan. Ja aika monta tuntia saan kulumaan sängyssä kaikkea tuollaista pohtien, kun pitäisi nukkua…
No saattaa mulla kyllä liittyä siihenkin 😀 Mutta yksinolo on se toinen laukaiseva tekijä.