Hae
Palasia Arjestani

Tähän touhuun on tultava stoppi

Tähän touhuun on tultava stoppi

Tähän touhuun on tultava stoppi! Olen ollut tässä kipeänä ja on ollut aikaa ajatella asioita. Asioita, joita olen sysännyt koko ajan taka-alalle, koska luulen niiden tapahtuvan tuosta noin vain, ihan itsestään. No, ei ne ole tapahtuneet, vaikka olen kuinka odotellut ja toivonut. Olen montaa kertaa kertonut täällä miten otin aika monta kiloa lisää painoa vegaanisen kokeilun aikana ja miten mun treenimotivaatio on ollut alhaalla viime aikoina. Tiedän, että nämä asiat kuulostavat ehkä jonkun korvaan kovin pinnalliselta, mutta minua ne vaivaavat suunnattoman paljon. En pidä tästä olotilasta enkä ulkomuodosta, vaikka kuinka olen yrittänyt tottua siihen ja oppia pitämäänkin. Ei vain onnistu. Se vaivaa ja kiukuttaa minua päivästä toiseen. Olen odottanut, että nämä fiilikset menisivät ohi, mutta sieltä ne vain puskevat säännöllisesti esiin.

Tämä kaikki – ne eivät vain ole minua. En tunne itseäni ”minuksi” tällä hetkellä. Olen miettinyt, että ehkä ikä on vain tehnyt tehtävänsä ja minusta on tullut mukavuudenhaluinen pikku pullukka, joka mieluummin katsoo sohvan nurkassa netflixiä ja syö suklaata. Ja hei, sekin on ihan ok, jos on sellainen ihminen, mutta kun minä en ole. Olen urheilullinen ja rakastan kovaa treeniä. Rakastan tavoitteiden saavuttamista ja niiden ylittämistä. Uusien tavoitteiden asettamista ja niitä kohti pyrkimistä. Rakastan liikunnan tuomaa hyvän olon tunnetta ja vanhoja vaatteitani, jotka mahtuvat päälle ilman että tursuan joka kohdasta ulos. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen jopa ajatellut etten voi edes mennä salille tämän näköisenä. Jälleen kerran, tiedän että se kuulostaa varmasti pinnalliselta, mutta samaan aikaan en voi sille mitään, että minusta tuntuu siltä enkä aio pyytää anteeksi näitä ajatuksiani. Ne kun ovat nimenomaan minun ajatuksiani.

En pidä tämän hetkisestä tilastani, jossa haahuilen vain sinne tänne ilman minkäänlaista punaista lankaa. Olen treenannut taas crossfittiä jonkin aikaa, mutta lopetan treenit, koska en ikinä pääse treenihin. Ei ole järkeä maksaa melkein 100e/kk, kun pääsee treenaamaan vain kerran viikossa. Niinpä aion siirtyä takaisin punttitreenien pariin, mutta samalla pelkään, että en saa siellä mitään aikaiseksi. Treenaan taas vähän aikaa ja kyllästyn. Niinhän minulle käy nykyään koko ajan. Miksi en saa motivaatiota pysymään? Tai millä saisin sen pysymään? Millä pääsisin omiin tavoitteisiini? Vaikka minulla on kokemusta treenaamista ja diettaamisestakin, niin tuntuu etten silti saa oppeja siirrettyä omaan käyttöön mitenkään. Mutta sen minä tiedän ettei tämä näin voi jatkua enää, koska tämä ei ole munlaista elämää. Ehkä on vain aika ottaa ohjat käsiin ja tehdä se, mikä on välttämätöntä.

Tiedän, että olen paininut tämän asian kanssa jo riittävän kauan eikä tämä tästä muuksi muutu. Jos haluan olotilaani ja pään sisääni muutoksia ja paremman olon, asialle on tehtävä jotain. En voi jatkaa näin toivoen parasta. Nuorempana se ehkä vielä onnistui, mutta ei enää. Ulkonäkö ei ole maailma tärkein asia, oikeastaan sillä ei ole minulle juurikaan merkitystä. Tärkeintä on oma olo. Hyvä fiilis omassa kropassa ja tunne, että elää omanlaista elämää eikä vain haaveile siitä. Nyt on aika järkevöittää ruokavaliota ja löydettävä motivaatio treenaamiseen.

Tähän touhuun on tultava stoppi, joten ei muuta kuin laitetaan hösseliksi!

Edellinen postaus: Tunnustan: Olen melkoinen sählääjä!

Palasia arjestani // Blogit.fi:ssä // Bloglovinissa // Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa

12 kommenttia

  1. mariem kirjoitti:

    Toivottavasti itselle paras tapa liikkua ja syödä löytyy! Oletko miettinyt valmennusta, esim Piian https://www.provetreeni.com/ Basic on 119€ ja pro 129€, 10 vkon valmennus eli edullisempi kuin crossfit ja tarkoitus olisi siirtää toimintamallit osaksi arkea.

    Tsemppiä pohdintaan ja tulevaan muutokseen 🙂

  2. Jonna kirjoitti:

    Itse asiassa olen miettinyt!! Kun nimenomaan pitäisi saada taas ne asiat osaksi arkea. En halua vetää pelkkää dieettiä, koska se ei yleensä auta kovin pitkälle….

  3. Maare kirjoitti:

    Voin hyvin samaistua näihin ajatuksiin, ja niin kuin siekin toistelit että ”voi kuulostaa pinnalliselta”, niin kyllä se on itselläkin välillä vaikea puhua asioista ääneen, kun olen jo valmiiksi normaalipainoinen ja ulkopuolisten silmään varmasti hyvinkin normaalikokoinen ja kelpo tälläisenä. Mutta itsellä kun vaivaa esimerkiksi se, että hetki sitten hyvin sujahtaneissa farkuissa tuntuukin nyt tursuavan joka paikasta jotain ulos, niin se vaikuttaa fiilikseen samantien. Tai jos aiemmin pidin toppia ihan mielelläni salilla, niin nyt sitten t-paitaa tai pitkähihaista. Mulla ei varsinaisesti ole tapana tai tarve punnita itseäni, mutta tunnen olossa ja vaikkapa kasvojen turvotuksessa ( 😀 niin, kuinka pinnallista ) heti sen, että en ole ihan oma itseni. Ja se vaikuttaa samantien siihen käsitykseen mitä voisin tehdä. MUTTA, olen jo viikossa huomannut että vähän ehkä kevyempi syöminen ja 1 x viikkoon herkuttelu ovat helpottaneet oloa heti. Tsemppiä sinullekin ajatusten kanssa, kyllä niitä saa käydä läpi vaikka olisivatkin jonkun mielestä kuinka pinnallisia. 🙂 Kehohan muuttuu jatkuvasti ja siitä ja sen toiminnasta saa kyllä olla kiinnostunut.

    • Jonna kirjoitti:

      Ehkä juuri sen takia en mielelläni aina puhuisi tällaisista asioista ääneen, koska helposti leimataan pinnalliseksi. Enhän minäkään missään nimessä lihava ole, mutta kyllä tuota fylliä alkaa tähän varteen olla vähän liian kanssa. Oma olotila ei vain enää ole hyvä. Mun mielestä on ihan ok tehdä silloin asialle jotain 🙂 Toisia se ei haittaa ja toisia taas haittaa!

      Kehon toiminnasta nimenomaan pitää olla kiinnostunut! Sen kanssa kun joutuu elämään aika pitkään 😀

  4. Natalia kirjoitti:

    Oletko miettinyt että treenaisit ihan jotain muuta lajia vaihteeksi? Minulla ainakin aikanaan helpotti kun puntti alkoi maistumaan puulta, että kävin ihan erilaisissa treeneissä välillä. Omalla kohdallani kamppailulajeja, mutta siis ihan mitä tahansa mikä sua kiinnostaa! 🙂

    • Jonna kirjoitti:

      No kun ei kiinnostaa mikään 😀 Itse asiassa vähän katselin jo karateseuroja tästä läheltä, kun olen nuorempana treenannut karatea aika pitkään!

  5. maikki kirjoitti:

    Entäpä jäsenyys johonkin kuntokeskukseen, jossa ois ohjattuna jotain toiminnallista voimaa, ”crossfittia”, tms.
    Ja sitten ois myös se punttisali.. Saisit yhdellä jäsenmaksulla molempia?

  6. Kristiina kirjoitti:

    Ah mä niin tiedän ton fiiliksen. Luojan kiitos mulla on niin ärtyvä suoli että vegaanista ei tartte kokeilla, menee muuten liikaa leivän puputtamiseksi (gluteeniton+maidoton+fodmap). Salitreeni on pakollista mun selän takia, mutta nyt ois juoksuinnostus päällä. Sali on pakkopullaa, mutta 24/7 selkäsärkykään ei ole kivaa. Tsemppiä, kyl se motivaatio vielä tulee jahka aurinko pilkistää ja tulee kevät! 🙂

    • Jonna kirjoitti:

      Minä huomaan kyllä heti, jos ei pääse treenaamaan. Selkä ja niska on aivan juntturassa koko ajan! Pitäs vaan löytää tasapaino raskaan ja kevyen liikunnan välille 🙂

  7. Hoo kirjoitti:

    Mä punttailin ja harrastin muuta raskasta liikuntaa vuosi tolkulla. Onneksi ymmärsin lopettaa ajoissa. Rääkki on niin raskasta keholle, että ruokahalu on sen seurauksena jatkuvasti kova. Ja tietäähän sen, että sitten tulee syötyä. Puhumattakaan siitä, miten paljon kova treeni kuluttaa kehoa ja mitä se vaati palautumiselta.

    Nykyään harrastan liikuntana pelkkiä neutinnollisia kävelylenkkejä usean kerran viikossa, hiljaisuutta, äänikirjoja tai podcasteja kuunnellen. Ei vaadi salimaksuja ja tai minnekään siirtymistä, kun lenkin voi aloittaa ihan siitä kotiovelta. Joskus voi ottaa sauvat mukaan. Vastamelukuulokkeet on must.

    Ruokavaliossa olen lopettanut älyttömän proteiinilla mässäilyn, joku hera, rahka, kananrinta tai raejuusto tuntuu näin jälkikäteen ihan hirveältä pelleilyltä. Kaikki runsaasti kovaa raasvaa sisältävät tuotteet, kuten juustot, jäävät myös kauppaan. (Tai oikeastaan kaikki maitotuotteet.) Sen sijaaan olen tarjoillut aivoille riittävästi hiilihydraattia ja hyviä rasvahppoja ja syönyt ateriat aidosti kasvispainotteisina. Kasvikunnan tuotteiden lisäksi proteinia olen saanut kananmunista, kalasta ja noin kerran viikossa punaisesta lihasta. Sokeriherkuttelut olen jättänyt pois, ja kaiken prosessoidun moskan, myös ns. vege-einekset. Nykyään esim. hedelmät maistuvat niin suloisen makeilta, että karkkia ei edes kaipaa.

    Enpä olis bodausaikoina uskonut, että voin pysyä hoikkana näin pienellä vaivalla. En kaipaa sitä bulkkikuntoa pätkääkään. On ihanaa olla solakka.

    Ruokateollisuus vedättää surutta meitä kuluttajia. Nykyään on pakko olla tietoinen siitä mitä syö, tai muuten lihoo. Tai vielä pahempaa, kuolee nuorena elintasosairauksiinsa. Siksi ei kannatakaan alkaa dietille, vaan lopouelämän kestävälle ruokavaliolle.

    On vähän kylmäävää kun sanot, että vegaanisuus lihottaa. Tällaisia kommentteja kirjoitellessa kannattaa miettiä kaikkien niiden miljardien eläinyksilöiden kärsimystä, jotka viettävät elämänsä ollen pelkästään ihmiskunnan hyötykäytössä, saamatta tästä mitään itselleen. Kyllä sinä tiedät, että lihomista tapahtuu silloin, kun syödään ylenmäärin kaloreita, olivat se sitten kasveista tai eläimistä peräisin. Itse alkaisin mielelläni vegaaniksi, mutta valitettavasti on tyydyttävä allergian vuoksi siihen, että muutaman kerran viikossa on syötävä eläinperäisiä tuotteita. Siitä ei kuitenkaan koskaan saa sitä samaa hyvää mieltä, kuin kasvisaterioista. Tutkimuksissa on muuten todettu, että mitä vegaanimpi henkilö on, sitä hoikempi hän on. Kurkkaa yhteenveto esim täältä: http://puolikiloa.fi/kasvissyojien-kolesteroliarvot-verenpaine-ja-bmi/

    Kivaa kevättä! Vaikka tämä viestin loppu nyt olikin vähän tyly niin haluan silti sanoa, että olet huipputyyppi ja hot myös tuossa nykykunnossa <3

    • Jonna kirjoitti:

      Moi ja kiitos pitkästä ja kattavasta kommentista!

      Olen itsekin miettinyt liikunnan keventämistä. Punttitreeni on mulle välttämätöntä, koska sillä saan selän pysymään kunnossa. Jo viikko ilman treeniä riittää kipeyttämään selän. Meillä on suvussa todella paljon selkävikaisia…Tuo liiallisen proteiinin mättäminen on hyvä pointti! Ihminen ei todellakaan tarvitse kauheita määriä proteiinia. Sen sijaan kasvispainotteinen ruokavalio on minunkin mielestäni se JUTTU. Ja se bulkkikunto, ei kiitos! 😀

      En ole missään sanonut, että vegaanisuus lihottaa! Minulla se nosti kyllä painoa melkein 7kg kolmessa kuukaudessa, mutta se on omaa tyhmyyttä. Uskoin liikaa muita. Tiesin olevani hiilariherkkä, mutta kaikki tuntemani vegaanit sanoivat, että vegaaniruokavaliolla voit syödä mitä vain ja kuinka paljon vain! Siinähän sitten upposi isot määrät hiilaria ja (hyvää) rasvaa. Tein myös sen virheen, että muutin ruokavaliotani kertaheitosta. Se ei ole koskaan hyvä juttu. Homma olisi pitänyt muuttaa pikku hiljaa ja totuttaa kroppa uuteen ruokavalioon. Ei ihme, että suolisto meni sekaisin. Mulla on haaveena kasvispainotteinen ruokavalio, jopa vegaanisuus, mutta siihen täytyy siirtyä pikku hiljaa 🙂

      Kivaa viikonloppua ja kiitos vielä kommentista 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *