Ulkona syömisen oppitunti.

Sattui Flexissä hyvä artikkeli eteen ravintolassa syömisestä just, kun eilen taas käytiin ravintelissa. Tässäpä muutama ohje.

1. Suunnittele etukäteen.
Jos teidät jo etukäteen meneväsi illalla ravintolaan syömään, syö aiemmin päivällä hieman normaalia vähemmän hiilareita ja rasvoja. Näin on helpompi valita tiukkaan ruokavalioosi sopiva ravintola-annos ja ottaa ravintelissa hieman rennommin.

2. Yksinkertaisuus on valttia.
Mitä yksinkertaisempi annoksesi on sitä varmemmin tiedät mitä syöt eikä tiukka ruokavaliosi pääse kärsimään ylimääräisistä ja turhista kaloreista. Lohi ja pottu annoksen sisältöä on hieman helpompi arvioida kuin annoksen, jossa on vähän sitä sun tätä ja kaikkea.

3. Kysy jos kysytyttää.
Tarjoilijat ovat ravintolassa sinua varten. He tietävät mitä ja miten paljon mitäkin annokset sisältävät. Tai ainakin pitäisi tietää. Aina et välttämättä saa juuri mieleistäsi ja tiukkaan ruokavalioosi täysin sopivaa ateriaa, mutta kysymällä ainakin tiedät mitä oikeastaan syöt.

4. Älä luota annoskokoihin.
Ravintola-annokset ovat usein paaaaaljon suurempia kuin mitä söisit kotona. Sehän ei ole mikään ongelma, jos annos sisältää vähärasvaista proteiininlähdettä ja kasviksia, mutta siitä tulee ongelma, jos kun annoksesi koostuu rasvaisesta pihvistä ja pastasta kera korkean hiilarimäärän.

5. Älä läträä kastikkeella.
Salaatit ovat ovat hyväksi terveydelle ja täyttävät vatsaa mukavasti. Älä kuitenkaan anna ravintolan keittiön laittaa kastiketta salaattiisi, vaan pyydä kastike erilliseen astiaan tai pyydä kastikkeen sijasta vaikkapa viinietikkaa. Näin vältyt hirveältä määrältä turhaa rasvaa ja muuta shittiä.

6. Älä ahnehdi.
Koko annosta ei ole pakko ahtaa nassuunsa, jos ei jaksa. Ota osa ateriasta mukaan kotiin ja näin lyöt kaksi kärpästä yhdellä iskulla: puolitat aterian kalorimäärän ja saat seuraavalle päivälle herkullisen lounaan tai välipalan.

Tämä teksti siis taasen Flexin antimia vapaalla suomennoksella.

Taitaa olla toi selkä taas aika juntturassa. Tai siis oikea lapa. On se taas oireillutkin entistä enemmän ja vetää niskoja jumiin. Varmaan sen takia mulla onkin tänään koskenut aivan helvatan paljon nuppiin. Siis jyskyttänyt ihan kunnolla. Meinas pää räjähtää töissä. Sain onneks iltapäivälle ajan työterveyslääkärille ja kuulemma tuolla lavassa on taasen aika paljon vikaa. Ei muuta kuin viikonloppu saikkua, uudet särkylääkkeet ja lähete fyssarille. Kyl se taas tästä..

Meinasin jo jättää reenitkin tekemättä, mut päätin mennä salille ainakin venyttelemään. Päädyin sit lopulta tekemään jotain pientä reeniäkin. Annoin itselleni kerrankin periksi ja tein kevyemmin ja täysin erilaisen setin kuin normaalisti. Tuli ainakin hyvä mieli, kun en jäänyt ihan tyhjän pantiksi. Pääkipukin hävisi siinä reenin aikana kun sain veren kunnolla kiertämään.

Pikainen setti oli seuraavanlainen.

1a. Takareidet istuen
9, 7*40kg
10, 9, 8, 7*35kg

1b. Suorinjaloin mave smithissä
15, 14, 13, 12, 11*60kg
Minsan palautuksilla vetäsin nää läpi.

2. Takareiskat maaten
9*30kg
10, 8*25kg
Olipa aika tuskaista! Ei meinannu takajalat totella millään, olivat aivan väsyt. Tärisevin jaloin kohti seuraavaa kohdetta..

3. Vatsat aaltopenkillä
15, 13, 12*BW
Hitaasti ja kunnon rutistuksella.

4. Pohkeet seisten koneessa
3*12*30kg Joka sarja erilaisella varpaiden asennolla: sisään, keskelle, ulos.

Siinäpä se kaikessa lyhykäisyydessään. Kävin salin jälken koiran kanssa kaupassa ja piti ihan jäädä ihmettelemään yhden mummon meuhkaamista. Lähdin koirulin kanssa kävelemään kotia kohti ja eräs koiraparkkiin kiinnitetty nuori koira alkoi sitten haukkua Mandin perään. Ihmettelin, kun joku huusi kovaan ääneen, et ”rakki hiljaa! Turpa kiinni!” Kohta sieltä puskan takaa naaperti varmaan seittemänkymppinen mummon käppyrä kohti sitä koiraa. Siihen se jäi koiran eteen meuhkaamaan omiaan. Varmasti jäi odottamaan omistajaa kaupasta, että saisi haukkua senkin. Vähän nauratti, mut en sit jäänyt odottelemaan loppuspektaakkelia. Kaikennäkösiä 😀 Täällä noita koiranvihaajia tuntuu asuvan joka helevetin nurkalla.

Ihanaa, huomenna saa nukkua pitkään! Oon nukkunut tällä viikolla vaan kuuden tunnin unia ja se ei todellakaan riitä mulle. En ymmärrä miks en oo saanu itteeni ajoissa peiton alle. Aina on muka jotain tärkeempää tekemistä. Noo, nukutaan sit huomenna univelat pois. Jos vanhat merkit paikkansa pitää niin oon varmaan jo kuuden aikaan ylhäällä..

Jos oottelis isännän töistä ja laittais sit Suurimman pudottajan boxilta pyörimään. Huippu ohjelma. Aivan uskomattomia muutoksia ne ihmiset saavat aikaan. Yksi ohjelman valmentajista, Jillian Michaels, on kyllä uskomaton nainen. Siinä olis varmasti hyvä valmentaja! Melekonen pakkaus vai mitä sanotte?

Isäntä aina motkottaa, kun tuhlaan kirjoihin. Mikäpä vois olla parempaa ajanviihdettä kuin lukeminen? Nytkin on niin jännä kirja ihan lopuillaan etten malttais olla hetkeäkään lukematta sitä. En vaan nykyään kerkeä lukuhommiin kuin vasta ennen nukkumaan menoa. Siks mulla ne unet varmaan jääkin niin lyhkäsiks, kun en malta lopettaa lukemista 😀 Tämmöset opukset tuli tänään Book Avenuelta.

Molemmat aivan loistavia kirjailijoita! Taitaa tulla ens viikollakin melko lyhkäsiä yöunia 😉

Tänään on ruokailut vähän heittäny häränpyllyä. Työpaikalla yrittävät ihan tahallaan syöttää mulle kaikkea kiellettyä. Tai ei ne tahallaan, ihan hyvää ne tarkottaa. Kaikki duunissa tietää, et oon aika tarkka ruokien kanssa ja saankin joka päivä kuulla jonkin sortin vitsailua ja kysymyksiä mun ”terveysruuista” niin kuin niitä siellä nimitetään. Tänään olivat sitten mokomat jättäneet päiväkahvilla syömättä kinkkupiirakan ja Brita tortun loput. Ja minuthan ne pakotettiin syömään. Yritin vastustella, mut pakkohan se oli lopulta myöntyä, kun pari duunikaveria oli ne suurella vaivalla tehneet ja kuljettaneet töihin. Ei saanut kuulemma heittää roskiin ja viimesen kahvilla kävijän (eli minun..) oli ne pakko syödä, kun muut ”ei jaksaneet”. Pöh, sanon minä. Selvää sabotaasin makua 😀 Ei ne mitään isoja paloja onneks ollu, mut itelle tuli vähän huono omatunto siitä huolimatta. En kyl tiedä miks…? Muuta ylimäärästä tänään ei sit tulekaan syötyä, kanaa ja riisiä vaan.

Mää meen venyttelemään. Mortsi.