Anni Vuohijoen tempaus-klinikka, osa 1.

Heippa! Kuten kuvasta ja otsikosta näkyy niin minäkin oon päässyt taas treenaamaan 🙂 Nyt ollaankin sit jännän äärellä, että olenko varmasti riittävän terve treenaamaan vai iskeekö pöpö uudestaan. Tän taudin kanssa nimittäin mikään ei ole ollut varmaa. So far so good!

Mahtava Vuohijoen Anni kävi pitämässä meille marraskuussa rinnalleveto-klinikkaa ja nyt Anni tuli pitämään Crossfit Vantaalla kaksipäiväisen klinikan aiheena ihanan kamala tempaus. Rinnalleveto-klinikasta pääset lukemaan tästä. Tempausta treenattiin siis kahtena päivänä ja 1,5 kerrallaan.

Ekana päivänä homma aloitettiin ihan nollasta. Lähdettiin tsekkaamaan jokaisen liikkuvuutta ja harjoteltiin liikerataa alkuun kepillä ennen kuin siirryttiin kiinni tankoihin. Tehtiin myös perinteinen viivatesti eli jokainen veti viivan varpaiden eteen ja temmatessa ja allemenoja treenatessa piti pysyä viivan takana. Enpä aina pysynyt eli loikkaan vähän eteen päin. Rinnallevedon kans tätä ongelmaa ei ollut.

Pelkän mustan kepin kanssa pääsin vielä temmatessa ihan hyvin alas asti ja valakyykytkin meni kohtuullisen hyvin, mut vaikeudet alkoi siinä vaiheessa kun otin 15kg tangon käteen. Tätä olen ihmetellyt aiemminkin ja luulin että yksinkertaisesti vaan oon ihan paska tempauksessa, mutta sen paskuuden lisäksi myös liikkuvuus yläkropassa on ihan onneton. Sinänsä oli kiva saada vahvistus omille ajatuksille huonolle liikkuvuudelle ja oli mahtavaa myös tietää, että asia on korjattavissa niinkin yksinkertaisella asialla kuin keppijumpalla ja liikkuvuusharjoittelulla 🙂 Jälleen kerran kirosin sitä etten tajunnut salivuosien aikana venytellä tai tehdä juuri mitään liikkuvuuden eteen. Älkää tehkö samaa virhettä kuin minä vaan panostakaan myös liikkuvuusharjoitteluun vaikka tavoitteena olisikin pelkkä lihasmassan kasvatus! Se nimittäin palkitsee tulevaisuudessa 🙂

Jonna, ne olkapäät taakse..

Keppijumpan jälkeen siirryttiin neljän ryhmiin, jossa jokainen teki 1) pelkän vedon epäkkäillä, 2) tempauksen nivusista, 3) tempauksen reideltä ja 4) tempauksen nilkoista. Oli tosi opettavaista seurata toisten tekemistä, mut samalla tajusin myös oman surkeuteni vaikken vielä tolle huonolle liikkuvuudelle vielä mitään mahdakaan. Muiden toistot näyttin niin helpoilta ja jokainen pääsi alas asti. Pakkohan munkin on päästä joku päivä!?

Hankaluus oli myös sormilukon pitäminen tempaus-otteella. Mulla meni tosi nopeesti iho ihan helläksi ja orastaville vesirakkuloille peukalon hangoista. Samoin peukalot itsessään tykkäsivät vähän kyttyrää varsinkin valakyykkyn osuudessa. Tempauksen kanssa on vielä todella paljon tekemistä, koska huomasin ennen jokaista toistoa kertaavani noin miljoona asiaa mielessäni mitkä täytyy yhden toiston aikana muistaa: purista pakaroilla ja takareisillä, kädet löysinä, yläselkä tiukkana, tuo tanko selällä syliin, ponnistus ja veto epäkkäillä, allemeno, tangon vastaanotto, mene niin syvään kuin pääset ja siinä pysäytys ja kyykkää siitä alas… huh!

Anni kiersi katsomassa meidän jokaisen toistoja ja korjasi tekniikkaa koko ajan jos korjattavaa oli. Ja olihan sitä 😀 Lopussa käytiin vähän läpi sitä miten kannattaa lämmitellä ennen tempaustreenejä ja mitä kaikkea tehdä itse treenissä. Aika kauan menee ennen kuin saan kasaan ne vaadittavat 10 000 toistoa jolloin koko liikkeen pitäis tulla kohtuullisen helposti ja selkäytimestä asti! Mulla on ykkösprioriteettina nyt liikkuvuuden parantaminen ja sen seuruksena tangon alle pääseminen kyykkyyn asti.

Vaikka videoita katsoessa tempauksen liike näyttää yhtenäiseltä niin yksi asia siellä on hyvin tärkeä, jota en itsekään tiennyt: tangon kiinni otto. Eli tanko täytyy ennen kyykkäystä saada otettua hyvin kiinni ja pysäytettyä ettei paino tule sukkana läpi ja toisto päätyy persiilleen lattialle. Tuota vaihetta ei näe ollenkaan, kun koko liike tulee automaattisesti. Siellä se kuitenkin on 🙂 Varmaan ymmärsitte mitä tarkotan 😀 Sitä toi ylläoleva Annin piirustus tarkoittaa!

Loppuun vielä pienenä motivaatiopläjäyksenä Annin video.

….to be continued… nyt syömään!