Hae
Palasia Arjestani

Dieettini tavoitteet eivät ole turhamaiset

Processed with VSCO

Sain tänään Amandalta todella hyvän kommentin edelliseen postaukseen, jossa kerroin ensimmäisen dieettiviikon tuloksista ja fiiliksistä. Olipa siellä jokunen ”kuntokuvakin”. Amanda oli harmissaan siitä kuinka minunlainen sporttiselta näyttävä ihminen haluaa pudottaa painoa, kun en sellaista tarvitsisi. Noh, jokainen voi käydä lukemassa kommentin kokonaisuudessaan edellisestä postauksesta. Mielestäni se oli todella hyvä ja herättelevä kommentti enkä todellakaan ottanut siitä itseeni, päinvastoin! Se laittoi ajattelemaan.

Tajusin etten ole avannut tämän dieetin syitä sen tarkemmin. Pidempiaikaiset lukijat tietävät histoariani tämän olkapään kanssa, mutta uusille lukijoille kerrottakoon, että olen taistellut leikatun olkapään kanssa pitkälti yli vuoden. Mulla oli todella hyviä ajanjaksoja jolloin pystyin treenaamaan melkein täysipainoisesti ja oli ajanjaksoja jolloin en olkapään vuoksi kyennyt tekemään juuri mitään. Jos kelataan aikaa puolitoista vuotta takaperin niin mun itsetunto oli taivaissa ja koin oloni kropassani todella hyväksi. Ei, en ollut missään alhaisissa rasvoissa, vaan ihan normaalin treenaavan näköinen nainen. Mutta se fiilis omassa kehossa: se oli aivan eri luokkaa kuin näinä päivinä. Sitten tuli nämä kaikki ongelmat, sen seurauksena alakulot, täydellinen treenimotivaation loppuminen ja tunne etten ole enää minä. Raskaana olleet ja synnyttäneet naiset tietävät fiiliksen lapsen syntymän jälkeen, kun kroppa ei tunnu omalta. Se on aivan kuin jonkun vieraan ja toimii aivan omalla tavalla. Sellainen fiilis mulla on tällä hetkellä omassa kropassani. Tämä ei tunnu omaltani. Se näyttää kaukaisesti mun kropalta, mutta ei todellakaan tunnu siltä.

Mä en ole asettanut tälle dieetille mitään kilomäärää tai puntarin lukemaa, joka pitäisi saavuttaa. En ole päättänyt myöskään mitään viikko- tai päivämäärää. Tämä dieetti on taputeltu sitten, kun kroppa tuntuu taas omalta. Mun ei tarvitse todistella kenellekään mitään eikä kukaan minua tähän pakota. Tunnen itseni jo sen verran hyvin, että tiedän kun vaan saan kadotettua lihasmassaa takaisin ja esimerkiksi tuon inhottavan alavatsaröllön pienemmäksi niin se fiilis omasta kropasta alkaa taas löytyä. Se, että saatan ulkopuolisten silmiin näyttää sporttiselta ja hyvältä, ei välttämättä tarkoita että itse näin tuntisin. Jokainen meistä tuntee itsensä parhaiten ja tietää milloin kaikki on kohdallaan. Mulla ei tällä hetkellä ole. Näitä asioita on todella hankalaa selittää, mutta syyt tähän dieettini ovat ihan muualla kuin rantakunnossa, ulkonäössä tai rasvaprosentin lukemassa. Ne ovat tuolla syvemmällä, tunteessa, eikä siihen auta että joku tulee sanomaan ettei sun kannata dietata, koska näytän hyvältä. Vähän sama kuin sanoisi masentuneelle, että Hei älä masentele, elämä on kivaa! Ei sillä ole mitään väliä ennen kuin tuntee itse, että se on kivaa. Trust me, olisin todella onnellinen jos tuntisin itseni tällä hetkellä ja juuri tässä kropassa minunlaiseksi, mutta kun en tunne. Ja silloin mun mielestä täytyy tehdä asioita, joilla saa itsensä takaisin.

En yhtään tiedä ymmärsittekö mun pointtia, mut yritinpähän ainakin 😉 Henkimaailman asioita, joita on vaikeaa pukea sanoiksi.

6 kommenttia

  1. Amanda/sillyblondie.com kirjoitti:

    Kyllä mulle ainakin aukes ajatusmaailma tuon kommentin jälkeen. ? Uskon, että sullakin fiilis paranee nopeesti kun saa kunnolla treenattua ja syötyä terveellisemmin. Mulle on vaan sana dietti jo nykyään ihan kirosana. Uskon, että niistä on hetkellisesti apua. Elämässä pitää olla nautintojakin ja mulle ainakin ruoka on yksi sellanen. Tsemppiä! Toivottavasti fiilis kohenee pian! ?

    • Jonna kirjoitti:

      Kiva kuulla! Dieetti sanana on kyllä aika perseestä. Enemmän se tuo mieleen negatiivista kuin positiivista, mutta jos tässä tapauksessa ajatellaan dieettiä vain tarkempana ruokavaliona? Ei niinkään laihduttamisena!

  2. Röllykkä kirjoitti:

    Tää oli selkeä ja hyvin muotoiltu vastaus, mutta tää olikin mielestäni _ihan eri_ vastaus kuin edellisviestin ”dieetille ei ole oikeastaan mitään sen kummempia tavoitteita kuin saada alavatsaa pienemmäksi”. Onhan se oma kroppa -tuntemuksen takaisin saaminen nyt sentään kummaakin kummempi, paljon laajempi, ja ihan hyväkin tavoite. Varmaan siis hyvä että selvensit! 🙂

    • Jonna kirjoitti:

      Joo, tää blogin kirjoittaminen on välillä sellaista ydinfysiikkaa… Vaikea on välillä sanoa kaikkea mitä haluaa, eikä aina muista tai oikeastaan haluakaan. Mutta joo, kiva että selvensi, koska tavoite ei ole mikään ulkonäköpainotteinen 🙂

  3. Outi Karita kirjoitti:

    Monesti sitä ihmetellään normaalipainoisen timmiytymistavoitteita, mutta niinhän se on, missä kukin viihtyy ja mikä tuntuu hyvältä. Oma hyvinvointi edellä 🙂

    • Jonna kirjoitti:

      Aivan! Oma fiilis on kaikista tärkein, koska minähän tässä kropassa asun joka päivä 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *