Huomenna minusta tulee yksikätinen
2
Hui, huomenna minusta tulee yksikätinen! Ainakin hetkeksi aikaa. Kävin juuri äsken check listiäni läpi ranneleikkausta varten: kela-kortti check, löysä paita check, astmalääkkeet mukaan check, noutaja joo ehkä, jos jaksaa lähteä ajelemaan keskustaan 😀 Jestas, on tätä päivää odotettu. Moni on kysynyt jännittääkö tai pelottaako leikkaus. Ainahan se jännittää! Tai ei oikeastaan jännitä itse leikkaus, sillä olen niin hyvissä käsissä. Tiedän sen onnistuvan, mutta eniten jännittää aika sen jälkeen. Minullahan lyhennetään kyynärluuta, joka on liian pitkä. Kajotaan siis luuhun ja se mietityttää. Miten kipeä käsi on sen jälkeen? Kuinka kauan särky kestää? Silti ihan parasta on tietää, että joidenkin kuukausien päästä kipu on poissa ja saan tehdä töitä ja harrastaa normaalisti. Sitä odotan eniten!
Olen tässä miettinyt miten teen kotitöitä ja ylipäänsä elän normaalia elämää yhden käden varassa. Onnistui se olkapääleikkauksenkin jälkeen niin onnistuuhan se nytkin. Kaikki on hetken hankalaa leikkauksen jälkeen ja se vain kuuluu asiaan. Muutama päivä täytyy ottaa rauhassa ja katsoa miten homma etenee. Täällä blogin puolella voi siis hetken olla hiljaista, sillä kirjoittaminen yhdellä kädellä saattaa olla hankalaa. Ei mahdotonta, mutta hankalaa. Eniten harmittaa etten voi tehdä mitään käsitöitä. Voin vain etsiä kivoja ohjeita ja tallentaa ne itselleni odottamaan parempia päiviä. Ei silti pidä ajatella, että on vain asioita joita en voi tehdä hetkeen. On myös paljon asioita, joita saan tehdä hetken ihan hyvällä omalla tunnolla: katsoa Netflixiä, pelata yksikätisesti haydayta, lukea paaaljon kirjoja, lenkkeillä…Onhan näitä!
Olen niin iloinen, että olen saanut tehdä töitä viime ajat käden rajoitusten mukaan. Olen tehnyt paljon spirometrioita ja paperihommia. Selvitellyt kaikenlaista ja ollut yleismies-Jantunen. Näitä hommia tehdessäni huomasin, että pitäisi ihan oikeasti olla yksi ihminen palkattuna tekemään vain niitä ”muita töitä”. Olen aina ollut sitä mieltä etten tykkäisi paperien pyörittelystä ja asioiden selvittelystä eli ns. esimiestöistä, mutta taidanpa sittenkin tykätä. On kiva huomata tietävänsä ja osaavansa paljon sellaisia asioita, joista muilla ei välttämättä ole mitään tietoa (vielä). Kuvassa mun kanssa muuten meidän aseman ylivoimaisesti paras lääkäri Harriet! Ihan huikea tyyppi, jolta saa aina apua kun tarvitsee. Ja ompa muuten erittäin lahjakas valokuvaajakin! Hän otti minulle kuvat postaukseen Järkevän rahankäyttäjän työkalut. Jos kaipaatte joskus hyvää valokuvaajaa, niin kannattaa tsekata Harrietin insta @harriethonkaniemi.
Eipä tässä muuta, wish me luck! Vielä pari kotijuttua tehtävänä ja sitten vähän virkkaushommia ennen nukkumaanmenoa. Palataan!
Toipumisia!
Itsekkäistäkin syistä toivon, että toivut nopeasti. Että saadaan blogipäivityksiä suhteellisen tiuhaan jatkossakin. Arkinen ja mutkaton otteesi elämään on mukavaa luettavaa. ?
Kiitos! Ihmeen kivuton käsi on, mutta katsotaan miten kirjoittaminen sujuu… 😉