Hae
Palasia Arjestani

Earn your carbs

2015-10-06-12-32-31-1-800x600

Joskus vuosia sitten ihan omien kokeilujen kautta huomasin ettei mun kroppa kestä kauheita määriä hiilareita. Liian suuret määrät alkaa jo muutamassa päivässä näkyä vyötäröllä ja varsinkin alavatsassa, jonne muodostuu kunnon löysä reppu. En ole muutenkaan sitä tyyppiä, joka voi syödä ihan mitä tahansa ja kuinka paljon tahansa ilman että se näkyy hetkessä. Poikkeuksena aika jolloin treenasin crossfittiä sen viisi kertaa viikossa. Silloin ei tarvinnut kauheasti miettiä mitä suuhunsa tunki ja sainkin syödä aikamoisia määriä ruokaa. Oi niitä aikoja! Mä kun rakastan ruokaa ja syömistä yli kaiken.

Treenasin joskus paljon kehonpainojuttuja Bodyrockin treenien tahtiin ja muistan, että kyseisessä konseptissa toitotettiin koko ajan: Earn your carbs! Toisin sanoen sinun tulisi ”ansaita” päivän hiilarisi treenaamalla. Toisaalta aika hullu ajatus, mutta toisaalta taas ihan ymmärrettävää esimerkiksi laihduttajalle tai ihmiselle, jonka paino nousee helposti. Omalla kohdallani olo tuntuu huomattavasti paremmalta silloin, kun treenaan ja ”ansaitsen” ne hiilarini. Mun kroppa kun ei kauheita määriä niitä kestä nollakulutuksella. Hyväksi havaittu määrä on max 150g päivässä, mutta parhaiten kroppa pelittää 100-120g/vrk. Testattu ja todettu hyväksi systeemiksi monen vuoden kokemuksella! Hyvä on muistaa, että hiilarin lähteillä on myös paljon merkitystä: kaurapuuro vs sokeri hyvänä esimerkkinä. Toisella jaksaa sykkiä kauankin ja toisella ei. Toisen kroppa käyttää hyödykseen ja toinen taas kertyy kivasti ympäri kroppaa.

2015-12-10-12-50-40-1-800x600 2015-11-30-03-29-06-1-800x600

Toki täytyy muistaa, että jokaisen kroppa on ihan erilainen. Pitkän matkan juoksija tarvitsee ihan eri määrän hiilareita kuin joogaaja, mutta näissäkin voi olla poikkeuksia! Myös päivän muu kulutus, kuten työn laatu, merkitsee. Koska olen tällainen oman elämäni tutkimusmatkailija niin suosittelen jokaista testaamaan minkälaisia ruoka- ja hiilarimääriä oma kroppa kestää, sillä se selviää parhaiten. Itse olen hyvin pitkälti kääntänyt ”earn your carbs” ajattelun ”earn your treats” ajatteluksi eli yritän myös viikonlopun herkkupäivänä vetäistä kunnon treenit ennen herkkuja! Menee herkut sit oikeaan paikkaan eli hauikseen. Ehkä 😀 No ainakin tulee parempi mieli! Minäpä tästä lähdenkin lenkille niin voin hyvillä mielin syödä lauantaina tekemiäni mokkapaloja 😉

Onko hiilari sulle vihollinen vai voitko syödä niitä ihan mielinmäärin?

24 kommenttia

  1. miltsu kirjoitti:

    hiilari oli vuosia pahempi kun mörkö. selätin sen alkamalla vaan syyä joka aterialla enempi ja enempi ja nyt syön päivässä n 300g hiilaria ja huomaan olossa samantien jos jätän vähemmälle 🙂 treenit kulkee eri tavalla,patti kasvaa ja palautuu nopeesti. nyt se on mun ylin ystävä 😀

    • Jonna kirjoitti:

      Mä yritin kans jossain vaiheessa samaa huonoin seurauksin 😀 Olin kuin turvonnut valas! Olemme kaikki niin erilaisia 🙂

  2. Laura K. kirjoitti:

    En oo kiinnittänyt asiaan oikein huomiota :D. Kuluttavan seisomatyön takia tuntuu kyllä siltä, että vaikka syön aika hiilaripainotteisesti niin siitä ei ole itselleni mitään haittaa. Toki sitä joskus miettii että voisihan hiilareita korvata proteiineilla/rasvalla, mutta kuitenkin ajatuksen tasolta homma ei ole edennyt. On niin helppoa viikosta ja kuukaudesta toiseen tehdä samoja ruokia :D.

    • Jonna kirjoitti:

      Mitäpä sitä hyväksi havaittua systeemiä muuttamaan! Pitäis itekin joskus taas kokeilla onko sietokyky yhtään kasvanut.

  3. ulla kirjoitti:

    Mä tykkään ja mun kroppa tarvii hiilariii. . Pitkää matkaa kun juoksee ja töissäkin päivä on suoranaista liikuntaa koko päivän 🙂 Voisin elää kaurapuurolla, marjoillla ja vihanneksilla. Ja tosiaan hiilareissa on eroja, ottaako ne puurosta vai namista 😉

    • Jonna kirjoitti:

      Sulla onkin niin kova kulutus ettei kannata säästellä! Ja ehdottomasti lähteillä on väliä 🙂

  4. Petra K kirjoitti:

    Mulle tällä hetkellä sillä ei mitään helkutan väliä oonko ansainnut ne vai en. Nyt semmonen 10-20g hiilaria aterialla toimii, mut jo 40g jopa treenin jälkeen vetää olon hermostuneeksi ja tuntuu jo tunnin päästä et tarttis verensokereita kohotella. Järkyt mieliteot leipään yms. 🙈 Toki hiilareilla sinänsä on merkitystä, mutta mulla ainakin määrä ratkaisee vaikka olis kuinka hyviä ja hitaasti imeytyviä hiilareita. Mutta josko tää nyt taas tästä ja vieläkin on toivoo, että kun näistä ylimääräisistä nyt pääsee eroon ruokavaliolla ja sopivasti treeniä päälle, niin josko tää kroppa vähän herkistyis paremmin ottaa tota hiilaria (sokeria) vastaan ilman jumalattomia insuliinibileitä kropassa. Parempi vaan alkaa asennoitua kuitenkin siihen, että pitkässä juoksussa mulle painonhallinnan kanssa on paras toi 100g pintaan hiilarit ja samalla pidetään se diabeteskin pitkällä hamassa tulevaisuudessa. Eli vastaus on kyllä, valitettavasti hiilari on mulle vihollinen. Toivottavasti jossain vaiheessa rakas vihollinen ja päästään kompromissiin. 😉

    • Jonna kirjoitti:

      Onneks sulla on nyt kuitenkin homma hallussa ja kroppa pelittää! Ja voihan tilanne tosiaan vielä muuttua. Toivotaan, että muuttuu 🙂

  5. Sannii kirjoitti:

    Hiilareita menee aamu- ja iltapuurossa ja treenin jälkeisellä aterialla. 2 ateriaa menee ilman. Hedelmiä silloin tällöin ja usein bansku ennen treeniä. Kaikki hiilariongelmat loppui kun heivasin vehnän. Ruis on kans siinä ja siinä. Turvotushan niistä tulee, ei mitään kiloja tietenkään. Gluteenittomat toimii ja oikein ajoitettuna hiilarit boostaa hyvin treenejä ja auttaa palautumaan. En välttele hiilareita koskaan, kilppariongelmat ei nappaa ja pää menee sumuun vähillä hiilihydraateilla. Lisäksi mistä mä kerään treeniin energiaa jos en edellispäivien ruuista? Ei se nyt ihan niin toimi, että vain saman päivän hiilarit hyödynnetään 😀

    • Jonna kirjoitti:

      Eli sunkin kohdalla lähteillä tosiaan on väliä! Ja mä oon miettinyt ihan samaa, kun moni sanoo että lepopäivänä pitäisi syödä vähemmän hiilaria. No mites sit seuraavan päivän treenit!?

  6. On my way kirjoitti:

    Mun on pitänyt itseasiassa kirjoittaa tästä nyt jo useamman päivän ajan mutta en ole saanut vielä aikaiseksi. 🙂 Hyvään saumaan tuli siis tämä sunkin kirjoitus.

    Mä tosiaan olen huomannut hiilareiden lisäämisen ruokavaliooni pelkästään positiivisena juttuna! Todella yllättävää ollut huomata millainen vaikutus on ollut nimenomaan pastan määrän lisäämisellä. En ole siis missään vaiheessa vuosiin enää vältellyt hiilareita, mutta ennen söin pastaa ehkä kerran viikossa. Nyt olen syönyt huomattavasti useammin (melkein päivittäin) ja minä huomaan vaan positiivisia vaikutuksia. 😀 Toki gluteenitonta pastaa mutta kuitenkin. Ja sen lisänä vielä kauraleipää, välillä riisiä, vihanneksia, marjoja…

    Pakko siis sanoa, että mun kropalle hiilarit todella toimii! Ja tämä on ollut pelkästään positiivinen yllätys. 🙂 Ennen en erityisemmin pastoista pitänyt mutta nyt olen löytänyt niiden maailman. Todella helppo tapa tehdä ruokaa, josta syö vielä toisenakin päivänä ilman, että se maistuu siltä toisen päivän safkalta!

    • Jonna kirjoitti:

      Oi, pasta on todella hyvää! Mutta eron olen minäkin huomannut gluteenittoman ja normaalin välillä ja siksi meilläkin syödään vaan gluteenitonta. Voiskin taas tehdä jotain hyvää pastaa…ja kirjota ihmeessä aiheesta! Kiinnostaa kovasti:)

  7. Jamie kirjoitti:

    Minä oon elellyt tässä alkusyksyn ruokaillen vähän vapaammin, lähinnä ehkä leivän osuus on normaaliin nähden ruokavaliossa kasvanut. Oon aika vakiona syönyt kananmunaleipiä joka päivä jollain välipalalla ja joskus leipäpalan myös ruuan kanssa. (ruis- tai 100% kauraleipää) Muuten ruokavalion runko ollut perusterveellinen kyllä ja muistanut protskut myös. Mutta ärsyttävä olo kun jotenkin semmoinen epämukava ja paino keikkunut kilon yli normaalin, en ole ollut ihan ilmapallo mutta jotenkin tuntunut että turvottaa ja nestepöhötyttää. Siisnpä päätin vielä siistiä ruokavaliota – vähensin hiilaria, jätin ne leivät kokeeksi pois kokonaan (riisikakut tilalle) ja vaikka esimerkiksi arkiaamujen aamupuurosta en luopunut niin yritin syödä välipaloja VHH tyyliin ja jättää hiilarit enemmän isompiin aterioihin. Myös margariinin jätin taas ja lisäsin hyviä rasvoja tilalle. Ja kas kun olo koheni taas.. Pöhöä katosi kilon verran ja energia ja jaksaminen kohosi uudelle tasolle (ja siinä kun minä syytin vain syksyn kelejä ja pimeyttä).
    Summa summarum – alan epäillä että voin paremmin vähän hiilarittomammalla ruokavaliolla ja että mun kannattaa tätä myös noudattaa jatkossa, eikä vaan sillon kun tuntuu että pitäs kiloja hioa pois. Itseäni kuunnellen tämä vaan sopii mulle. Mikään ei tietty voita toisinaan tuoretta kauraleipää margariinilla saati tomaattipatonkia, mutta maistellaan niitä sitten herkkuina aika ajoin, ei kuitenkaan joka päivä.
    Saattaa siis olla että hiilarit ei muhun niin hyvin uppoa tai ainakin niiden laatuun saa kiinnittää huomiota ettei taas hairahdu leipälinjalle huomaamatta.

    • Jonna kirjoitti:

      No mulla käy just noin! Rakastan leipää yli kaiken ja joka kerta kun päästän sen päivittäiseen ruokavalioon niin alkaa kauhea turvotus ja paino nousee kilon pari. Yritän siis säästää sen herkkuhetkiin 🙂

  8. Sari kirjoitti:

    Musta tuntuu, että olen oikea hiilarisieni. Kaiholla muistelen minäkin muutavan vuoden takaisia aikoja kun tuli treenattua kovaa. Silloin ei ollut hiilarihuolia. Yritin tässä välissä oikein kunnolla karsia kaikki huonot hiilarit pois, mutta ei se pidemmän päälle ole helppoa. Nyt yritän sitä kuuluisaa kohtuus kaikessa-tekniikkaa 🙂

    • Jonna kirjoitti:

      Treenimäärillä ja -laadulla on mullakin suuri merkitys. Aikasemmin ei tarvinnut juuri miettiä, mutta nyt saa olla aika tarkkana. Se kuuluisa kultainen keskitie on tosiaan paras tie 🙂

  9. blaaah kirjoitti:

    Mun kroppa vetää aivan järkyttäviä määriä hiilaria. Luulis olevan hyvä juttu, mut oon 55kg, 160cm pitkä tyttö, ja tällä hetkellä jokaisella päivän aterialla, joita on 5, syön 70g hiilaria (okei iltapalalla vähemmän) Ja tää on se määrä mikä mun on vähintään syötävä, jotta kehitystä tapahtuu, ja paino ei laske. Pienemmällä määrällä paino lähtee suoraan laskuun. Ruoka on hyvää, mut tollasen määrän ahtaminen puhtaasta ruuasta on todella työlästä D:

    ps kilppari tutkittu, ei vikaa. sitä ajattelin yhessä vaiheessa et jos ois liikatoimintaa tms mut ei

    • Jonna kirjoitti:

      Oi, sullahan on varsin positiivinen ongelma! Mies tosin myös aina kiroaa sitä miten vaikeeta on saada riittävästi kaloreita puhtaasta ruuasta. Olispa mullakin tuollainen ongelma:D

  10. Siiri / Pilkettä-blogi kirjoitti:

    Itse vedin hyvin vähillä hiilihydraateilla useamman vuoden ennen kuin kilpirauhasen vajaatoiminta diagnosoitiin – nykyään tavoittelen 200g+ hiilareita lääkärin ohjeistuksesta… Painoa prosessin aikana on kyllä kertynyt, mutta sen pistäisin enemmän kilpparin piikkiin kuin hiilihydraattien. Suurinpana positiivisena muutoksena hiilareiden lisäämisessä olen huomannut että kehon yleinen stressitaso on vähentynyt, palautuminen on parantunut ja etenkin yöunet ovat laadultaan huomattavasti parempia. 🙂

    • Jonna kirjoitti:

      Kilppari on kyllä kinkkinen vekotin! Mä huomaan myös aina palautumisessa jos hiilarimäärät on liian pienet. Ja yöunien kannalta puuro iltapalana on mainio vaihtoehto 😉

  11. Ani kirjoitti:

    Hei,

    Alkuun kiitos aidosta ja samaistuttavasta blogista. Sitten toivepostaus ehdotus : mitä lisäravinteita ja vitamiineja sinulla on päivittäisessä käytössä .

    Reipasta loppusyksyä sinulle.

  12. ninna kirjoitti:

    aamulenkin jälkeen kauraouuroa ja sokeroitua mehukeittoa nopeana hiilarina ja iltapväsalin jälkeen valkoista riisiä.treenin jälkeen nipeat paikallaan muuten sitten täysjyvää ja kuidut saa pähkinöistä kasviksista ja kaurasta.joskus kulutus voi olla niin suuri wttä on melkein pakko syödä ns epäterveellisiä lähteitä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *