Välillä jotain muuta.

Tää pääsiäisen aika on ollut todella paljon normaalista arjesta poikkeavaa. Tykkään kovasti mun normaali arjestakin, koska aikataulutettu elämä on jotenkin niin helppoa. Sen kun vaan tekee asiat päivästä toiseen tietyssä järjestyksessä niin elämä sujuu helposti ja mutkattomasti. Vaikka käynnissä onkin niin sanotut ruuhkavuodet niin ei nämä nyt niin kauhean raskailta tunnu. Ääni kellossa saattaa kyllä muuttua nopeasti kun alan tekemään täyttä työpäivää 😀 

Tiistaina päätettiin miehen kanssa molemmat jättää treenit välistä ja keksiä tytölle jotain todella kivaa, Hoploppiin siis! Visiitti kyseisiin hurvittelupaikkaan oli meille kaikille ensimmäinen muttei varmasti viimeinen. Miks mun lapsuudessa ei ollut Hoplopin kaltaisia megasiistejä leikkipaikkoja!? Kysynpähän vaan. Jos kerran kesässä pääsi lintsille tai särkänniemeen niin sekin oli jo jotain. Mun lapsuuteen kuului lautamajat ja heppaleikit, tasan ei ole mennyt onnenlahjat 😀 Veikkaanpa silti ettei kovin moni lapsi saa ajella moottorikelkalla pitkin metsiä tai mennä ratsastamaan silloin kun haluaa 😉

Hoploppiin lähdössä.

Tuon kaksivuotiaan perässä sai tosissaan juosta enkä tiedä kuka meistä oli väsynein kotiin palatessa! Laskettiin mäkiä, möngittiin putkissa, uitiin pallomeressä, ihmeteltiin pomppulinnaa ja muita härveleitä. Niin ja se trampoliini, se taisi nousta ykkössuosikiksi! Melkoisen hyvää hyötyliikuntaa aikuisetkin saa Hoplopissa 😀 Ihmetystä tosi herätti eräs äiti-ihminen joka kävi vain tuomassa noin 8-9 -vuotiaat lapset sisälle ja lähti itse omiin menoihinsa. Vielä enemmän ihmetytti kyseisen henkilön käytös henkilökuntaa kohtaan, kun he ystävällisesti huomauttuivat hänelle ettei lapsia saa jättää Hoploppiin valvomatta. Kaikenlaisia sitä..

Torstaina vietiin mimmi anoppilaan hoitoon ja lähdettiin ystäväpariskunnan kanssa syömään. Illallispaikaksi oli sovittu La Cantine, joka sijaitsee Helsingin Munkkiniemessä. La Cantine on ranskalaistyyppinen pieni ravntola, jossa on päivittäin vaihtuva ruokalista sekä valikoima ranskalaisia bistro-klassikoita. Tykkäsin kovasti ravintolan melko yksinkertaisesta sisustuksesta sekä avoimesta keittiöstä, jossa näki kokin hääräämässä ja tarjoiljan asettelemassa annoksia. 

La Cantine, Laajalahdentie 17, 00330 Helsinki.

Täydet pointsit täytyy antaa mahtavalle ja peroonalliselle tarjoilijalle, joka ei muuten puhunut sanaakaan suomea! En ole koskaan aikaisemmin saanut niin perusteellista ja asiantuntevaa esittelyä alku- ja pääruuista sekä erilaisista ruokajuomista, tykkäsin 🙂 Porukalla skipattiin alkuruoka kokonaan ja pääruuaksi tilattiin Black Angus pihvit shalottisipulikastikkeella, kermaperunolla sekä pekoniin käärityillä pavuilla. Jälkiruuaksi tilasin suklaafondantin kera jäätelön sekä cappucinon. Miehelle maskuliininen tarte tatin. Enpä ole hetkeen täydellisempää ja herkullisempaa ateriaa syönyt! Annokset olivat juuri sopivan kokoisia ja järjettömän maukkaita, nälkä tulee kun ajattelenkin…ja mä sentään söin just kasan lettuja! 😀

Miten söpöt jälkiruokakipot!?

Jos jotain miinusta tästä ravintolasta täytyy etsiä niin muoviset kokispullot voisi jättää keittiön puolelle eikä pöytiin ja leivälle voisi tarjota myös levitettä. Muoviset pullot pöydissä pilaa mun mielestä ravintolan ranskalaisfiiliksen ja leipä nyt vaan on niin saamarin kuivaa ilman levitettä. Juuri muuta huomautettavaa en keksi.

Jos asut kulmilla tai tahdot harrastaa maakuntamatkailua niin tämä rafla on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen!