Anni Vuohijoen opissa.
Meillä on ollut tämä viikko treeneistä kevyt viikkoa, joka sopi taas kerran erittäin hyvin mun sairastelujaksolle. Sain mä tälle viikolle tehtyä kuitenkin neljä treeniä, huikeeta 😉 Toivon niin kovasti että pysyisin nyt terveenä ja pääsisin treeneihin kiinni kunnolla!
Perjantaina teemana oli keskivartalo. Bodausurani jälkeen en oo enää edes viikottain treenannut vatsoja, koska niille tulee niin hyvin treeniä painonnnostoliikkeissä, mavessa, kyykyssä ym. Joka viikko päätän, että open gymissä teen ainakin muutaman sarjan vatsoillekin, mut niin se vaan unohtuu… Päivän wod oli tämän näköinen:
10 minuutin amrap
- turkkilainen x 5/puoli
- hollow rock x 20
- pistol squat x 5/puoli
- L-hang x 5
- kierroksia tuli 2 täyttä + hollow rockeista jokunen toisto
Toi turkkilainen oli tosi vaikee hahmottaa alussa ja mulla meni aivan tuhottomasti siihen aikaa, vaikka treenattiinkin tekniikkaa paljon ennen wodia. Hollow rock on aika hauska, mutta vaativa ja hapottava vatsaliike ja 20 toistoa tuntui ikuisuudelta 😀 Pistol squatia oon tehnyt ehkä kerran aikasemmin ja se suju vetokumin avustuksella aika helposti. Ilman kumia ei toivoakaan edes yhdestä toistosta! En kyllä ees kokeillut. L-hang muuttui mulla abmatiksi noiden hajonneiden käsien takia. EN yksinkertaisesti pystynyt roikkumaan tangossa. Siinä siis hypätään tankoon roikkumaan ja jalat nostetaan vaakatasoon ja siinä hetken pitoon. Kroppa ei saa heilua mihinkään suuntaan vaan liike on hallittu ja rauhallinen.
Lauantain meillä oli Anni Vuohijoen pitämä painonnostoklinikka ja aiheena rinnalleveto. Anni on mm. tältä vuodelta Suomen mestari painonnostossa sekä voimannostossa ja MM kolmonen voimannostossa. Annin muita tuloksia ja tietoja voit käydä lukemassa täältä. Aiheena olis siis rinnalleveto ja käytiin liikettä pala palalta. Rinnalleveto yhtenä liikkeenä on huomattavasti helpompi ymmärtää kun sitä treenaa osissa ja panostaa eniten niihin osiin mitkä laahaa jäljessä. Mulle tuli melko suurena yllätyksenä, että mun tekniikka oli aika hyvin kohillaan. Suurin puute oli ”laiskat kädet” eli kääntö rinnalle tapahtui liian hitaasti. Pienen harjoittelun jälkeen sain senkin sujumaan hyvin. Nyt vaan paljon tekniikkatreeniä ja hilataan painoja hiljalleen ylös päin! Tässä teille kuvapläjäys eiliseltä 🙂
Oli kyllä ihan huikee treeni ja sain paljon selville asioista eli miksi mikäkin tehdään niin kuin se tehdään. Rinnallevedossakin jokaisella vaiheella on oma merkityksensä onnistuneen noston kannalta. Vauhtia täytyy osata kiihdyttää oikeassa kohdassa, selkä täytyy osata pitää hyvässä paketissa koko ajan, kädet pysyy löysinä koko ajan mutta samalla niillä täytyy osata tehdä nopea kääntö ja vasta nyt ymmärsin miten iso tekijä epäkkäiden käyttö on rinnallevedossa!
Anni tulee pitämään tammikuussa meille kaksi päiväiset tempaustreenit ja niitä odotan innolla. Kuten tiedätte niin tempaus ei oo mun vahvimpia puolia, mut jo näistä rinnalleveto treeneistä sain muutaman hyvän vinkin tempaukseenkin joita alan hiljalleen työstämään. Kyllä työ tekijäänsä kiittää 🙂
tolla naikkosella on kyllä maailman upein jalkaosasto. mulle kanssa!
Komppaan! Noilla jaloilla on jokunen raskas kyykkysarja väännetty 😉
Mahtava tää ku sulla on siellä aina joku innokas kuvaaja! 😀 Ja ihana kun sulla on itsetunto noin superisti kohdallaan, että kykenet suoriutuun kun joku kuvaa. Mulla on vielä tuo neitsyys menettämättä ja kyl mun täytyy sanoo, etten oikein halua nähdä miltä näytän treenatessa 😀 Siksi ei oo tullut edes mieleen jotain pyytään ottaa kuvia musta.. Ehkä joskus sitten 🙂 Tai sit ei, en ihmettelis yhtää 😀 Onneks meidän salin omistaja kuitenkin tykkää hirveesti kuvailla järkkärillä siellä, nii ehkäpä joskus osun sen linssiin. Tähän asti on tuntunut siltä, että se välttelee mua joko siks ku hajotan linssin tai siks että oon vaa nii newbien näköne ja vieressä sattuu aina oleen joku nainen joka on professionaalimpi. No sit on viä se kolmas, sattuma 😀 Kuvista kyllä varmaan näkisi myös sitä, että mikä sujuu ja mikä mättää, mutta koitan kysellä ahkeraan vaan valmentajilta 🙂 Tykkään tosta kun meidänkään sali ei ole suuri, niin oon tullut tutuksi kaikkien valkkujen kanssa niin ne muistaa aina mun edelliset suorituskerrat! En tiedä sit onko näin kaikkien kohdalla, mutta minä oon ainakin ollut niille mieleen painuva tapaus, ja aina saan kommenttia jossa verrataan mun edellisiä kertoja 🙂 Ohan sekin kun olin OnRampilla vähä sellanen charity case että aina wodin jälkeen porukka tuli vuoronperään taputtaan selkään että Hyvä Johanna! 😀 Öö, ei kukaa tehny muille nii…. no en ihmettele ku näytän aina ihan kuolevalta jos vähä on syke käyny maksimissaan hahah! Sit toinen oli et moni sano lähes samoilla sanoilla että ”On se hienoo että sunlainen ihminen käy täällä, että oot kyllä sisukas nainen, upeeta!” 😀 Ei jessus tuli aina pikkasen fiilis että oonko nyt sitten nii kala kuivalla maalla 😀 No mut ei, iha oikeutettuja juttuja. Kyl musta varmana paistaa ulospäin se kuinka haluan menestyä, onnistua, parantaa tuloksiani, ja sitten aina kun näitä tapahtuu, että kuinka iloitsen ja oon ylpee ittestäni. Oon ollu aina sellanen avoin ulospäin että musta kyllä nuo kaikki tunteet näkyy kilometrin päähän ja tossa crossfit ympäristössä se tuntuu saavan ihmisiä kannustavalle tuulelle! Olit siis aivan super oikeessa sillon kesällä: tykkään! 🙂 <3
Oon ite huomannut rinnallevedossa ja tempauksessakin, että hommat rupes sujuun, kun oikeesti ymmärsi ponnistaa niin että nuo jalat irtoo kokonaan tai edes lähes sieltä lattiasta! Sillon on ilmeisesti napakkuus kohdallaan. Ja siis ai että, on se vaan mukava kun tälläkin viikolla tein tempausta niin heti ekasta toistosta, jonka valkku näki, niin näytti vaan peukkua että joo, upeeta! Käski näyttään toisen ja oli ihan ihmeissään, että joo, kyllä siinä vaa napakkuutta on. Ja sano että sit painojen noustessa, tulee sitä vauhtia aina vieläki enemmän. Mut jotenki itellä nuo pienet painot vähä rajottaa sitä vauhtia, ku tuntuu että jos vetää aina kuvitellen että siinä on se 60kg tanko, ni lähtee raajat irti ja tanko katon läpi 😀 Ni oon huomannu, että tuohon vauhdin ja napakkuuden lisäämiseen on helpoin keskittyä aina sillä kerralla, kun painoa tulee hieman lisää. Eli pikkuhiljaa lisäilen minäkin! 🙂 Ite lähdin vielä enemmä ruohonjuuritasolta kuin sä! Hyvin harvoin vieläkään näkee mun kädessä tuota "naisten" 15kg tankoa! 10kg juniori (ja joskus jopa 8) riittää oikein hyvin tekniikoihin ja siihen on kiva lisäillä niitä pikkukiekkoja sitten 🙂
Mutta on tuo vaan kiva harrastus! Ai että ku vieläki oikeesti lämmittää tuo maanantain tempaustreeni, kun en tajua mitä siinä tapahtu, mutta ilmeisesti se liike oli vihdoin jantunut tuolla takaraivossa. Pysty täydellisesti keskittyyn et "ponnistus – kyykky" ja päässä ei menny mitää muuta. Oli ihana tiekkö tuntea että ei juma, nyt taitaa mennä jalat oikein, selkä oikein, kädet oikein, tangon liikerata oikein jnejne 😮 Sit vielä ku valmentaja tuli siihe vahvistaan tunteet ja sillä ei ollu niinku mitää korjattavaa ni voi jessus sitä fiilistä! 😀 <3 Sitten sen jälkeen tehty wodi olikin aivan super kiva ja onnistuin tappaan itteni pahiten ikinä! Oli pariWOD aikaa vastaan: 3 kierrosta (pari teki yhden aina, jonka aikana toine huilas): 250m soutu ja 25 kbs. Mulla oli poika parina, jolla oli 16kg kuula ja mä otin sitten vielä 8 kilosen. 8kg on nykyään mulle ihan liian kevyt ja se tuntuu menevän katosta läpi! 😀 Seuraava koko on 12, joten siihen siirtyminen tälläsessä wodissa ois ollu vähä liikaa 🙁 Päätin nyt kuitenkin ruveta ottaa sillä pienempiä sarjoja, jotta hommat etenee ja voin unohtaa ton turhan kasin. Kaamee prosentuaalinen korotushan tuo on. Vedin iha helvetin täysiä tuon wodin, se poika joutu kylläkin jakaa heilautuksiaan ku oli liian painava kuula (miehet…) ni meni vähä aikaa meillä: 14:30. Mut siis ihan jäätävä meininki, tärisin niin etten meinannu saada mankkua valkun kädestä liikkeiden välillä 😀 Sit se yks valkku oli ihan paras kun kaks vikaa kierrosta se otti oikein asiakseen olla kyykyssä siinä mun vieressä kertomassa statseja soudusta ja kannustamassa ja tsemppaamassa niiin että olin ihan zonessa 😀 Sen piti sanoo mulle sit aina ku tuli 250 täyteen että noni lopeta jo :DD Sit vikalla en meinannu päästä ylös edes soudusta sinne kuulalle! Sit ku oli kaikki tehty ni makasin 10min itkemässä siinä kuulan vieressä ja pojat tuli kyseleen että selviänkö 😀 En oo ikinä ollu noin piipussa! Meni 20min ennenkö pystyin harkitteen autoilua 😀 Ja itketti kokoajan vaan. Mutta tunnin kuluttua olin jo pilvissä <3 Ei voi parempaa harrastusta olla!
Joo ehdottomasti kannattaa välillä ottaa kuvia ja videoita ihan vaan omaan arkistoonkin. Niistä näkee hyvin kehityksen ja videoista tekniikat! Vähän mä repesin jo ekalla kerralla kun kerroit tosta sun ”charity case” hommasta 😀 Mä kyllä niin arvasin että tuut tykkäämään crossfitistä. Tunnut sellaiselta ihmiseltä joka tajuaa lajin luonteen 🙂
Mä oon vähän kade sulle tosta tempauksesta! Mä en siinä pääse kyykyyn asti kuin pienen tangon kanssa. 15kg tangon kans ei puhettakaan! Vielä mä sit joku päivä 🙂 PAri-wodit on sairaan hauskoja! Meillä niitä on vaan aika usein torstaisin ja mä en kauhean usein sillon treenaa 🙁