Mielenrauhaa sienimetsästä

Heippa! Vietettiin viikonloppua vaihteeksi mökillä, sillä ensi viikonlopun olenkin kokonaan töissä. Kyllä ilmat meitä nyt hellii! Mökillä saatiin ihan pikkuhepeneissä oleskella pihalla ja silloinkin oli mahdottoman kuuma. Tykkään mökillä ollessa jättää puhelimen sisälle ja vain nauttia ulkoilmasta. Välillä on hyvä olla täysin tavoittamattomissa ja ilman kaiken maailman someja ja muita ärsykkeitä. Tuntuu, että itselläni on somen käyttö koko ajan vähentynyt ja vähentynyt. En jaksa enää aktiivisesti päivittää instaa enkä kirjoittaa aina blogiakaan. Ennen päivitin blogin joka päivä no matter what, mutta nykyään on paljon asioita, jotka menevät tämän edelle, valitettavasti. Vaikka rakastan kirjoittamista, niin rakastan elämäni elämistä enemmän. En tiedä onko tämä lopun alku vai mitä, mutta nyt tuntuu, että täytyy elää näin ja keskittyä olennaiseen.

Viikonloppuna käytiin useampaan otteeseen sienimetsässä. Ihan mökin vierestä löydettiin kunnon tattiesiintymä! Meidän 7v on melkoinen sieniasiantuntija ja tunnistaa eri sienet valehtelematta paremmin kuin minä. Sama pätee eri kasveihin. Olen monta kertaa miettinyt, että moniko lapsi nykyään enää tunnistaa sieniä tai kasveja? Varsinkaan kaupungissa asuvista? Maalta kotoisin olevana arvostan tällaisia asioita suunnattoman paljon ja toivon, että tytön kiinnostus pysyy yllä jatkossakin. Hän on todella innokas marjastaja sekä sienestäjä ja näin ollen myös ymmärtää mistä marjat ja sienet oikeasti tulevat. Ollaan miehen kanssa monta kertaa puhuttu, että olisi mahtavaa jossain vaiheessa elämää asua pitkiä jaksoja mökillä eläen ns. omavaraista elämää. Ei siellä ihminen paljoa tarvitse. Hankittaisiin sinne kasvihuone ja kanoja. Vihannekset tulee pellosta ja kala järvestä. Toki asioita pitäisi hankkia myös kaupasta, mutta tarkoituksena olisi pystyä downsiftaamaan elämää todella paljon. Noh, tässä yksi unelma, joka odottaa toteutumistaan!

Sunnuntaina käytiin mönkkäriajelulla ja kerättiin samalla iso määrä tatteja, jotka kuljetin oman paitani helmasta tehdyssä ”kassissa”. Onneksi oli löysä paita päällä 😀 Ajelun jälkeen lähdin vielä yksinään kori kädessä metsään vaeltamaan ja katselemaan josko löytyisi sieniä. Muutamia punikki- ja herkkutatteja sieltä löytyikin, mutta suurimmaksi osaksi vain syötäväksi kelpaamattomia ja minulle tuntemattomia sieni. Metsässä kävely on aina yhtä mahtavaa. En tiedä mikä luonnossa on, mutta siellä kävely on rauhoittavaa jaa maadoittavaa, niin kuin toiset sanovat. Kaipa minustakin tulee puiden halailija ennen pitkää. Minusta on ihanaa tutkiskella erilaisia kasveja, tiirailla lintuja ja ihmetellä virtaavia jokia ja pikkukoskia. Mökin pihallakin voisin istua tuntikausia seuraillen perhosten ja pörriäisten työskentelyä ja tarkastellen eri kasvien kukkimista. Kiireisen työviikon jälkeen juuri tällainen aivojen nollaaminen tuli todella tarpeeseen!

Millä sinä nollaat itsesi työviikon jälkeen?

Alla mun uusin my day-tyyppinen video. Mun muita videoita pääset katselemaan täältä. Muistahan tilata myös kanava, se ei maksa mitään 😉

Edellinen postaus: Kukkakaalipizza – Uskaltauduin vihdoin kokeilemaan!

PALASIA ARJESTANI // BLOGIT.FI:SSÄ // BLOGLOVINISSA // INSTAGRAMISSA // YOUTUBESSA // FACEBOOKISSA