Hae
Palasia Arjestani

Aallon harjalla

IMG-20160822-WA0019

Elämä osaa välillä olla yhtä aallokkoa. Välillä ryvetään pohjamudissa ja välillä vedetään sellaista surffausta aallon harjalla ettei mitään rajaa! Itselläni viime ajat ovat olleet pitkälti siellä pohjamudissa mönkimistä, mutta pikku hiljaa olen noussut pinnalle ja tänään tuntui ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, että elämähän oikeastaan aika siistiä! Tiesin, että tämäkin aika vielä koittaa kun vaan jaksaa porskuttaa ja nyt se on vihdoin tullut. Hitokseen hieno fiilis 🙂

Sinänsä aika jännää, että tää fiilis tuli just tänään. Ulkona sataa vettä ja on muutenkin synkkää. Olen yksin kotona ja mulla olis kauhea urakka odottamassa. Mutta silti mulla on todella onnellinen ja energinen olo! Luulen, että yksi suuri tekijä oli meidän pitkään odotettu lomareissu sekä eiliset havainnot treenin lomassa. Pystyin ensimmäistä kertaa aikoihin vetämään melko lailla täysipainoiset jalkatreenin ja sain itseni myös kyykkytangon alle! Vielä en uskalla kyykkäillä kauheasti, koska puolieroa on mutta kuitenkin. Vihdoin ja viimein näen selvää edistymistä leikkauksen jälkeen ja elämä alkaa tuntua normaalilta. Tää riemu, joka mun sisällä kuplii tällä hetkellä, on ihan mieletön! En voi edes sanoin kuvailla sitä. Se on jotain aivan mielettömän huikeeta ja toivon, että muistan tämän olotilan kun seuraavan kerran kaikki tuntuu kaatuvan päälle. Muistuttakaa mua!

Tää oli nyt vaan tällainen lyhyt fiilispostaus. Oli pakko tulla purkamaan suurimmat riemun kiljahdukset tänne ja jakaa teidän kanssanne! Haluan vain sanoa sinulle, joka tällä hetkellä ryömit siellä pohjamudissa, että tämä päivä koittaa vielä sinullekin <3

Kuva: Kaisa K.

4 kommenttia

  1. elli kirjoitti:

    Ihanaa että sulla menee paremmin <3 ja ihanasti sanottu tuo viimeinen lause! Itsellä viime aikoina on ollut todella hankalaa, läheisen kuolema + lapsuuden ja nuoruuden traumat + oman terveyden puolesta pelkääminen (jatkuvaa selittämätöntä sairastelua, jatkuvia lääkekuureja) on niin isoja asioita käsiteltäviksi, että en aina oo varma jaksanko. Tällaset tarinat kuitenki luo toivoa ja uskoa siihen, että paistaa se aurinko vielä tähänki risukasaan joku päivä! 🙂 ensi viikolla lento aurinkoon ja täydellistä nauttimista viikon verran, kunpa se auttaisi edes vähän!

    T:Elli, blogia alusta asti seurannut lukija

    • Jonna kirjoitti:

      Kyllä se paistaa! Ennemmin tai myöhemmin 🙂 Osanottoni läheisesi poismenosta <3 Voimia!

  2. Maukkis kirjoitti:

    Hienoa ! Olen iloinen puolestasi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *