Aikuinen, uuden oppiminen pitää mielen virkeänä

Muistan elävästi sen hetken, kun valmistuin koulusta. Tajusin, että tässähän pitäisi lähteä työelämään ja tuntui etten oikeasti osaa mitään. Onneksi olin tehnyt paljon koulun ohella oman alan töitä, joten tiesin mitä odottaa. Mutta oli se hirveää ajatella, että niillä tiedoilla ja taidoilla pitäisi olla ammattilainen. Vasta vähän myöhemmin ymmärsin, että ammattilaiseksi kehitytään vasta työelämässä ja koulu antaa vain alustavat eväät ammattilaisuuteen. Nyt oman alan töitä on jo vuosikausia takana ja voin sanoa olevani ammattilainen. Ainakin sillä osa-alueella, jolla itse työskentelen. Kouluttautumisen mahdollisuudet tässä työpaikassa ovat rajalliset ja olen miettinyt, että mitäs nyt? Mitä nyt kun työ on hallussa eikä sieltä uuden oppimisen riemua enää juuri tule. Rakastan työtäni, älkää käsittäkö väärin, mutta melko rutinoitunutta hommaahan se alkaa jo olla.

Uuden oppiminen pitää mielen virkeänä, joten olen alkanut opetella uusia asioita työn ulkopuolella. Vapaa-aikana mahdollisuudet ovat rajattomat ja itse kukin voi opetella uutta omien mielenkiinnon kohteiden mukaan. Minä olen opetellut mm. tapetoimaan, virkkaamaan, kutomaan ja nyt vielä ompelemaankin. Tykkään myös testailla uusia reseptejä ja laajentaa osaamistani silläkin saralla. Olin nuorempana hyvä piirtämään ja minulla on myös hyvä kielipää. Tykkäisin myös tanssia eli tässä varmasti ne seuraavat asiat, joita lähden opettelemaan. Hirveää ajatellakin, että pitäisi jämähtää tähän missä olen. Elämä olisi tasapaksu puuroa päivästä toiseen. Pelkkää tylsää rutiinia, jonka loppua ei näy. En yhtään ihmettele, että niin moni lähtee nykypäivänä opiskelemaan vanhemmalla iällä uuden ammatin. Olen itsekin miettinyt, että mitäs sitten jos nykyinen työ alkaa kyllästyttää tai en pystyisi sitä enää tekemään? Luulen, että mun uusi ammatti liittyisi jotenkin ruokaan tai eläimiin. Ehkä eläintenhoitaja tai kokki tai leipuri. Tai ehkä jotain ihan muuta!

Ihan itse tehty pipo 🙂

Muutama vuosi sitten en olisi uskonut, että alkaisin tekemään minkäänlaisia käsitöitä saati remontoimaan omaa kotia. Ei nimittäin kiinnostanut pätkääkään. Ennen tytön huoneen tapetointiprojektia mietin asiaa pitkään, mutta en uskaltanut alkaa toimeen, koska pelkäsin epäonnistumista. Niin vain sain itseni rohkaistua ja aloin opettelemaan. Hyvä tuli jo ensimmäisellä kerralla ja nyt tekisi mieli opetella jotain lisää! Ehkä jokin kodin seinien maalausprojekti voisi olla seuraava etappi. Innostus käsitöihin tuli ihan puskista. Ensin opettelin virkkaamista ja sen jälkeen hurahdin kutomiseen. Parit sukat olen saanut jo tehtyä ja nyt on työn alla lapaset, jotka saattaa kyllä jäädä kesken. Kuka nyt kesällä lapasia tarvitsee? Sukkia on hurjan kiva kutoa ja mielessä on miljoona erilaista mallia, joita haluaisin kokeilla. Kutominen on todella rauhoittavaa puuhaa. Siinä mieli lepää ja aivot kirkastuu. Samalla voi ajatella ihan omia juttuja ja suunnitella tulevia. Itse en vielä niin taitava ole, että pystyisin samalla katsomaan telkkaria, mutta suomenkielisiä ohjelmia kuuntelen ja seuraan sujuvasti. Olen jo pitkään miettinyt myös ompelukoneen käyttöön ottoa. Sellainen minulla on ollut jo vuosikausia, mutta en osannut laittaa siihen uudestaan lankoja. Lomalla päätin, että nyt muuten tapahtuu, ja sain koneen ihan hetkessä käyttöön. Mökillä ompelin tytölle pipon ja itselleni lenkille leveän pannan korvien suojaksi. Viime lauantaina kävin ostamassa itselleni saumurin ja odotan vain hetkeä, että pääsen harjoittelemaan lisää! Suunnitelmissa on tehdä tytölle mekko ja legginssit ja itselleni jokin kiva mekko, kunhan löydän hyvän kankaan. Ihanaa olla näin innoissaan jostakin asiasta!

Minulla on edelleen menossa myös tytön huoneen laittoprojekti ja olin mukana myös lastenhuoneen järjestelykurssilla, mutta siitä lisää myöhemmin kunhan saadaan huone kuosiin. Eilen saatiin vihdoin ja viimein tytön vanha sänky pois huoneesta ja tänään aloitan kasaamaan uuden parvisängyn. Nippeliä, nappelia ja ruuvaamista siis tiedossa! Mikäs sen mukavempaa, kun huomenna ei ole kiire mihinkään 🙂

Omalla kohdallani rohkeus on ehkä ollut se suurin asia uusien asioiden oppimisen tiellä. En vai ole uskaltanut edes kokeilla. Olen ajatellut etten kuitenkaan onnistu, joten turha edes yrittää. Väärin! Aina kannattaa yrittää ja vaikka menisikin mönkään niin mitä sitten? Eli jos olet haaveillut valokauvauskurssista, kutomisen opettelusta, pt:n palkkaamisesta tai mistä vain, niin rohkeasti kiinni toimeen! Ei siitä voi seurata muuta kuin hyvää. Tavalla tai toiselle. Kuten ehkä olette huomanneetkin, niin minä olen mielettömän innoissani näistä uusista asioista, joita opettelen koko ajan. Ihan mieletön fiilis <3

Mitä uusia asioita sinä haluaisit oppia tai olet ihan vasta opetellut?

Edellinen postaus: En halua enää laihduttaa

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka