Hae
Palasia Arjestani

Pelottava blackout

Kuva: Katri Viirret.

Kuva: Katri Viirret.

Sattuipa eilen töistä lähtiessä. Kerrotakoon alustukseksi, että olen töissä suuressa rakennuskompleksissa, jonka läheisyydessä on juna-asema ja bussiterminaali. Ajatuksena oli mennä töistä kotiin junalla. Menin pukuhuoneeseen ja vedin vaatteet niskaan. Sanoin heipat duunikaverille ja lähdin kävelemään kohti jana-asemaa. Seuraava muistikuva oli kun havahduin ihan toisaalta bussiterminaalista eikä kerrassaan mitään havaintoa miten olen sinne mennyt ja kuinka kauan olen siellä seisonut. Vähän aikaa ihmeissäni siinä pyörittyäni tajusin etten ole ollenkaan siellä missä pitäisi ja lähdin kävelemään junalle, josta luonnollisesti myöhästyin. Eihän tässä sinänsä mitään ihmeellistä tai kummallista eikä mitään sattunut, mutta fiilis oli melko friikki tämän jälkeen. Suru voi kuulemma aiheuttaa tällaisia ”mustia hetkiä”.

Pelottavaa on myös ollut kaikki nämä asioiden unohtelut, joita tapahtuu joka päivä ja koko ajan. Töissä on pakko kirjoittaa esim. nielunäytteiden ajat ylös koska en muuten muista moneksiko minuutiksi olen laittanut kellon soimaan. Lähden usein työpisteeltäni kävelemään ja tekemään jotain. Unohdan kuitenkin saman tien mitä olin menossa tekemään ja palaan takaisin työpisteelleni. Eikä tässä kaikki!

Mua suorastaan vituttaa kaikki ihmiset, jotka nillittää turhanpäiviäisistä asioista. Ihan vaikka esimerkkinä eiliseen postaukseen viitaten, kun jotkut kävivät kommentoimassa jotain e-koodeista ja lisäaineista. Eikö ole oikeasti elämässä muuta sisältöä kuin tuijottaa jotain helvetin e-koodeja, lisäaineita, ilman saasteita, toisten ruokavaliota tai ulkonäköä muutama asia tässä nimetäkseni. Mä en elä mitään täydellistä elämää enkä yritäkään. Mun ruokavalio ei ole 100% puhdas tai e-kooditon enkä sitä haluakaan. Syön sellaista ruokaa mikä maistuu hyvältä ja käyn välillä mäkkärissä. Juon välillä limpparia ja viiniä. Lämmitän ruokani joskus mikrossa muoviastiassa. Ostan luomua vain kun on varaa eli en juuri koskaan. Koenko silti olevani jotenkin huonompi ihminen kuin te, jotka luulette elävänne jotenkin niin helvetin paljon parempaa elämää, koska välttelette kaikkea edellä mainittua ja jaksatte muistuttaa kaikista mahdollisista haitoista aina sopivan tilaisuuden tullen? Ei, en todellakaan koe. Tunnen eläväni! Haluan elää elämää niin ettei tarvitse pelätä jokaista hemmetin säilöntäainetta tai e-koodia. Haluan nauttia elämästä niin kauan kuin tätä kestää sillä tiedättekö – taival täällä maan päällä saattaa loppua hyvin piankin, kuka tietää. Enkä todellakaan halua miettiä kuolinvuoteellani että voi kun nyt en olisi tehnyt sitä tai tätä tai jättänyt asioita tekemättä sen vuoski, että te perhanan terveysintoilijat pelottelette ihmisiä muka oikeilla tiedoillanne! Uskon, että aika moni muukin ajattelee samalla tavalla vai olenko aivan väärässä?

Eiköhän elämä ole silloin hyvin eletty, kun se tuntuu siltä että se on hyvin eletty. Mä en niin vaan jaksa yhtään mitään turhanpäiväistä nipottamista. Kiitos ja anteeksi.

21 kommenttia

  1. Tuuli kirjoitti:

    Ennenkin olen muistaakseni kommentoinut samaa, mutta tykkään blogistasi mm. juuri siksi, että sinulla on niin ihanan terve ja täyspäinen suhtautuminen näihin ruoka- ja muihinkin asioihin.

    Toivottavasti elämä muutenkin vaikeiden hetkien jälkeen helpottaa. Jaksamista!

    • Jonna kirjoitti:

      No mä yritänkin välttää kaikkea turhaa vouhottamista! Kaikkea sopivasti niin hyvä tulee 🙂

  2. Tiina kirjoitti:

    Pikkusen karkas tuo juttu asiasta millä aloitit postauksen. Mutta en ihmettele että oot saanu kauhean kommenttivyöryn (koski varmaan sitä valion uutta ihmelevitettä) siinä jutussa.. mitä muuta voi odottaa kun tuollasesta tuotteesta kirjotat jutun? Ei sunkaan blogissa liikaa mainostella mäkkärissä käyntiä, vaan aika terveellisiä sun ruokajutut yleensä on, siks tuo juttu on varmaan kommenttiryöpyn aiheuttanu! Ja elämä on kun blogia kirjottaa. Ja valiohan ei muutenkaan oo kauheen hyviä palautteita viime vuosina saanu niin ihmiset vielä herkemmin lähtee meuhkaamaan tollasista… fitfashionin bloggaajat kirjottaa aika terveys pohjasta settiä (kuten sinäkin) niin ei ihme että tämä levite homma särähti monen korvaan. Ei tässä varmaan sen kummepaa oo tapahtunu !

    • Jonna kirjoitti:

      Ei se itse asiassa karannut. Mä en ole normaalisti tällainen. En hermostu tuollaisista pikku asioista ja pystyn pistämään muiden mielipiteet toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mutta viime aikoina en ole pystynyt. Hermostun todella helposti ja varsinkin jos nillitetään ihan turhasta. Enkä tarkoita vain noita e-koodeja. Se oli vain esimerkki. Tarkoitan kaikkea mistä ihmiset nyt ylipäänsä valittaa vaikka kaikki on kuitenkin hyvin. Valitetaan valittamisen ilosta.

      Mitä tuohon levitteeseen tulee niin sehän on nimenomaan hyvinvointilevite eli kyllä se meidän kategoriaan sopii varsin hyvin ja ite siitä kyllä diggaan. Ei, en sano että se olisi jokapäiväisessä käytössä mutta välillä kuitenkin enkä nää siinä mitään pahaa. Kaikessa kohtuus. Myös mäkkärillä käynnissä 😉

  3. Suvi kirjoitti:

    Suru on tosi kova stressi elimistölle, voi olla että tarvitsee lepoakin tavallista enemmän. Hyvin ymmärrän ettei jaksa turhanpäiväistä äpätystä kuunnella. Voimia sinne!

  4. ulla kirjoitti:

    Jonnaaa…… Nyt huomasin sun viestin. 🙂 Laitan osoitetta tulemaan.

  5. kia kirjoitti:

    Mä vihaan tätä nykytrendiä että kaiken pitää olla superterveellistä/terveellisintä. Huolehdin ite hyvinvoinnista ja terveydestä, mutta pysyn siinä mielessä omalla mukavuusalueellani että herkuttelen ja käytän välillä näitä jopa saastaksi kutsuttuja ruoka-aineita. Liikuntaa harrastan paljon ja joskus vähemmän, joskus tavoitteellisesti ja sitten taas esimerkiksi nyt hyötyliikunta ja koirien kanssa ulkoilu on tänhetkinen liikuntastatus. Ja mulla on hyvä olla. Kokoajan. Ja oon terve. Ehkä se on joku lumevaikutus kun uskon että juur tää mun elämäntyyli pitää mut terveenä ja hyvinvoivana, kun ei paljoa tarvii stressata mistään, tai sitten ne eilen syödyt pakastenugetit syövyttää paraikaa mun mahalaukkua ja elimistöä. Pointti oli että yhden kerran täällä vaan ollaan ja mä en jaksa vaivata pieniä aivojani jollaan margariinirasian e-koodeilla. Ostan mielummi aitoa voita.

    • Jonna kirjoitti:

      No just näin! Mä en olis uskonut, että noin kauhea hyökkäys ja kommenttivyöry tulee yhdestä rahkariinista, mutta nähtävästi ihmiset on entistä valveutuneempia ja tavoittelevat sitä terveellisintä mahdollista ruokavaliota. Itse aion pysyä omalla hyväksi havaitulla linjalla 😉

  6. Maiju kirjoitti:

    Stressi todellakin voi aiheuttaa jotain tällaista, että tekee jotain, mitä ei sitten tajua ollenkaan. Se on vähän pelottavaakin. Vaikka itsekin syön terveellisesti, niin tajua sellaista ehdottomuutta joidenkin ihmisen osalta. Sitä siis, että kaiken pitäisi olla niin täydellisen terveellistä juuri E-koodeineen yms. Kohtuus kaikessa pitäisi olla sääntö, eikä se, että jos itse on ehdoton niin muidenkin pitäisi olla.

    • Jonna kirjoitti:

      Eikä pelkästään se ehdottomuus vaan se, että lytätään kaikki muu. Vain se oma juttu on se oikea! Mitä tulee ruokvaliohin niin niitä on varmasti yhtä monta hyvää kuin on syöjääkin. Jokaisella se omanlaisensa ja omalla kohdalla parhaaksi havaittu, mutta että pitäisi hyökätä muita vastaan? Juu ei ole mun pala kakkua.

  7. Nimetön kirjoitti:

    Mä taas tykkäsin sun eilisestä postauksesta, oli sopivan informatiivinen ja puolueeton vaikka oman kantasi toitkin esiin 🙂 mulla menee ainakin kokeiluun ja jopa poikakaveri innostui aiheesta kun tykkää syödä paljon leipää. Kiva että markkinoille tulee muitakin vaihtoehtoja levitteeksi kuin margariini ja voi… Ja vaikka itsekin oon koittanut margariineja vältellä niin en usko että se voi myöskään olisi mikään oikotie onneen kun katsoo parinkymmenen vuoden takaisia sydänsairaus tilastoja 😀 sulla on tosi kiva blogi, tykkään lukea vaikka oon ihan täysin eri elämäntilanteessa kuin sä 🙂

    • Jonna kirjoitti:

      Kiitos 🙂 Mä en olis uskonut, että se tällaisen kommenttivyöryn saa aikaiseksi, mutta toisaalta mahtavaa että asioista keskustellaan vaikka toisilla ne omat varsin jyrkät mielipiteensä ovatkin!

  8. On my way kirjoitti:

    Mä en sitten Jonna tarkoittanut sitä eilistä kommenttiani mitenkään henkilökohtaisesti tai pahalla sulle, mutta kun kyselit mielipidettä tuotteesta niin vastasin mitä tuli ekana mieleen. 🙂 Ja itsekin kyllä herkuttelen viikottain ja näissä munkin herkuissa on useimmiten e-koodeja. Itselläni on ehkä vaan vähän boikotti Valiota kohtaan, koska se ”aivopesee” ihmisiä maidon käyttöön. Ja siis rahkan ja kaiken muun… Mä en nimittäin itse usko, että aikuinen ihminen tarvitsee maitotuotteita mihinkään. Jengi saattaa elää erilaisten vaivojen kanssa tajuamatta, että maito aiheuttaa niitä. Mutta, tämä on tosiaan oma mielipiteeni ja siksi en rahkariinista innostunut.

    Tsemppiä sinne toipumiseen! Ota itsellesi aikaa ja älä pelkää kohdata ikäviäkin tunteita. <3

    • Jonna kirjoitti:

      Joo, en ottanut! 🙂 Hämmästyin kyllä suuresti minkälaisen huomion kyseinen postaus sai! Mut toisaalta hyvä että näistä asioista keskustellaan niin saa uusia näkökulmia myös itselleen.

      Meillä ei kauheasti maitotuotteita käytetä. Tyttö juo välillä maitoa ja mä käytän juustoa + viiliä ostetaan silloin tällöin. Hyvin vähillä mennään siis meilläkin, mutta en silti ole mikään ehdoton niiden kanssa. Suurin kysymysmerkki mulla on maitotuotteiden kanssa, että onko niitä kohta soveliasta antaa lapsellekaan ja jos ei anna niin tapahtuuko jotain kauheaa? Koska kalsiumia kyllä saa muualtakin! Pitänee alkaa etsimään tutkimuksia tästäkin aiheesta. Tai kysyä Sami Sundvikiltä 😉

  9. Lisa kirjoitti:

    Mua kyllä ottaa niin päähän, kun nykyään jokainen oman elämänsä ravitsemusekspertti saarnaa suu vaahtoen pahasta Valio-mafiasta, maidon tappavuudesta ja miten viralliset ravitsemussuositukset ovat iso salaliitto tarkoituksena sairastuttaa koko kansa. 😀 Juuh elikkäs… Mites se terve maalaisjärki ja kultainen keskitie?

    • Jonna kirjoitti:

      No kun ei ne enää kuulosta kovin mielenkiintoisilta ;( Pitää katsos keksiä koko ajan jotain uutta ja hienompaa!

  10. Heidi kirjoitti:

    Surun tai muiden huolien keskellä sattuu noita ”missä minä oikein olen” -hetkiä. Kerran esim. olin kotikaupunkini torin kohdalla ja ihmettelin, että mikä ihme paikka tämä on, miten tähän tulin. Kaikki näytti jotenkin aivan vieraalta. Jokunen sekunti kului, ennen kuin olin taas ns. kartalla ja tiesin, miksi siinä kohtaa olin.
    En ole vielä lukenut mainitsemaasi päivitystäsi, joka kirjoitti terveysintoilijoita näppäilemään. Joten sitä tekstiä en tässä kommentoi vaan noin yleisesti siitä nillittämistä ja pilkulla onanoimisesta joka asian ja e-koodien ja väärien syömisten ja väärien liikkumisten ja kaiken mahdollisen väärien suhteen. En ikinä voisi itse elää elämää, jossa joka suupala punnitaan ja joka ainesosaa pelätään. Missä vaiheessa siitä elämästä silloin nautitaan? Hyvät ja terveelliset elintavat ovat tietenkin mainio juttu ja yritän itsekin niitä noudattaa parhaan kykyni mukaan. Vaan jo tässä elämää yli puolenvälin (jos ei tauti, onnettomuus tai joku muu syy aiemmin vie) tallustaneena on jo oppinut antamaan periksi kaikelle elämää ihan turhaan vaikeuttavalle nillittämiselle.
    Lehdissä on jostakin kumman syystä ollut viime aikoina aika monta juttua näistä yli-intoilijoista ruokavalion ja terveellisyyden suhteen. Sitten itketään terapiassa, että ei jaksa, kun elämä on niin kontrolloitua. Niin – ei se elämä ehkä e-koodeilla varustettunakaan täydellistä ole, mutta ymmärrät varmaan pointtini – maalaisjärkinen kun tunnut olevan.
    Jokainen on yksilönsä ja toinen sairastuu ehkä e-koodin näkemisestä ruoka-aineen purkin kyljessä, mutta esim. mummuni, joka mätti voita ja kermaa ja tavallista ruokaa eikä suostunut juuri juomaan vettä vaan lipitti täysmaitoa – ja meni siinä ehkä 103,5 vuoden aikana jokunen lisäainekin sisuksiin – ei sairastanut juuri koskaan. Vanhuus vei hautaan.
    Ja hei: nautitaan elämästä se minkä voidaan. Kuolleisuus kun on 100% ihan joka tapauksessa.
    Aurinkoa toivon taas pian elämääsi surunkin keskelle!

    • Jonna kirjoitti:

      Viime päivinä olen miettinyt sitä, että miksi jotkut ihmiset tuomitsevat niin jyrkästi esim. toisten ihmisten ruokavalion, vaikka se olisikin kaikin puolin terveellinen ja monipuolinen. Tuntuu, että porukka yrittää jotekin nostaa itseään ja omaa ideologiaansa jalustalle ja oikein korostaa omaa ”paremmuuttaan”. Ehkä se sit toisilla tulee selkärangasta kaiken mahdollisen välttely, mutta mä en halua edes opetella sellaiseen. Enkä varsinkaan opettaa omaa lastani nipottamaan jokaisesta asiasta. Haluan opettaa hänet kaikki ruokaiseksi ja hän saa sitten vanhempana itse päättää jos haluaa jotain erikoisruokavaliota noudattaa. Siihen on onneksi vielä pitkä aika 😉

      Kiitos mahtavasta kommentista! Nyt itseasiassa aurinko on jo hiljalleen pilkistellyt esiin 🙂

  11. Anniina kirjoitti:

    Uskoisin että siihen on joku syy miksi Valio kannustaa maitotuotteiden käyttöön :DD Tämä siis Jutan kommenttiin… Uskon, että sun kohdalla on käynyt sama asia ravinnon suhteen kuin mulla, eli kun tarpeeksi kauan kikkailee ja kokeilee, huomaaa ettei se elo olekaan niin paljon kummallisempaa? Sullakin on jopidempi kokemus erilaisista ruokavalioista ja superfoodeista ym. Toivon että suru antaa tilaa päivä päivältä enemmän, nyt keskity vain elämään ja jätä edelleen turhat nillitykset omaan arvoonsa 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *