Töissä lepäämässä

Kotielämä on tällä hetkellä aivan hemmetin rankkaa ja uuvuttavaa. Sanotaanko näin, että meillä asuu pieni piru, joka raastaa mun hermoja pala palalta. Ja kyllä, kyse on meidän ainokaisesta! Kolmen ikävuoden uhmaikä ei ole mitään verrattuna tämänhetkiseen tilanteeseen. Voisin palata parin vuoden takaiseen aikaan milloin vain ja sen tuntuisi silkalta lomailulta nykyiseen verrattuna. Tyttö kokeilee selkeästi nyt rajojaan ja pyrkii ylittämään ne aina kuin mahdollista ja nimenomaan minun kanssani. Isänsä hän on kietonut tiukasti pikkusormensa ympärille aikapäiviä sitten, mutta minä voimakkaana persoonana en anna milliäkään periksi. Ja sekös neitiä harmittaa! Pakko myöntää, että tyttö on selkeästi perinyt luonteensa minulta mikä tietää hankaluuksia tulevaisuudessa…No, itseppä olen soppanut keittänyt! Täytän parin viikon päästä 34, mutta tällä hetkellä tunnen oloni 10 vuotta vanhemmaksi.. Onneksi pääsen päivittäin töihin lepäämään 😀

Tiistaina kävin viimeisen kerran fyssarilla olkapäätä kuntouttamassa!

Jos ihmettelette miksi mun blogissa näkyy niin vähän kotikuvia niin syynä on se, että meillä asuu sottapyttyjä. Tein suursiivouksen sunnuntaina. Järkkäsin kaikki kamat paikoilleen, imuroin ja pyyhin pölyjä. Joka ilta järjestelen tavarat paikoilleen ja yritän ylläpitää siisteyttä, mutta siitä huolimatta paikat on taas hyrskynmyrskyn! Välillä tuntuu, että teen ihan turhaa työtä ja kaikki energia menee siivoamiseen. En tiedä millä saisin kaksi talon muuta asukkia huolehtimaan omista jäljistään. Voitte vain arvata minkälainen siivo kotona odotti eilen, kun kaksikko oli viettänyt siellä päivän yhdessä. Hyvä kun en pyörtynyt heti ovelle. Hurahdin itsekin jokin aika sitten Konmariin, mutta en ole toteuttanut sitä kirjan oppien mukaan. Otan aina osa-alueen kerrallaan läpi käytäväksi ja etenen pikku hiljaa kodin muihin paikkoihin. Viikon sisällä olen saanut taas paljon meille turhaa tavaraa liikenteeseen ja tänään lähtee lisää. Sain vihdoin ja viimein käytyä läpi myös treenivaatteita ja latasin ison kasan toppeja eilen myyntiin. En edes tajunnut miten paljon mulla on treenivaatteita ennen kuin levittelin kaikki keittiön lattialle. Heitin kymmenkunta toppia pois ja laitoin vajaa 30 myyntiin ja vielä niitä jäi kaappiin aika monta!

Nyt on treenipaidat maritettu!

Pienistä elämän rasitteista huolimatta koen eläväni tällä hetkellä varsin onnellista aikaa. Saan treenata, mulla on hyvä työpaikka, unelmia ja rakastava perhe. Mitään kauhean suurta tai mullistavaa ei ole juuri nyt meneillään. Elämä etenee ihan omalla painollaan ja jokaisesta päivästä selvitään kuitenkin hyvillä mielin. Elämä saakin välillä olla hieman haastavaa, mutta jos se olisi sitä ihan koko ajan niin voimavarat olisivat varmasti vähissä. Tällä hetkellä haen haasteita treeneistä sekä käsitöistä, joista on tullut mulle joka iltainen rutiini.  En voinut edes kuvitella miten rentouttavaa virkkaaminenkin voi olla! En yhtään ihmettele miksi ihmiset hurahtaa siihen. Mulla on nyt työn alla vauvan peitto. Ei tosin oman, vaan tytön vauvanuken 😀 Ja olishan sitä kaikennäköistä mitä haluaisin värkätä kotona, mutta kun ei riitä vuorokaudessa tunnit!

Tää oli vähän tällainen sillisalaatti mitäminulleoikastikuuluu postaus, mutta väliäkö sillä.

Ps. Jos joku teistä etsii itselleen hyvää fysioterapeuttia niin erittäin iso ja lämmin suositus: Forever Hiekkaharjussa Pasi Pitkänen!