Pieni asunto- isompi onni?
9
Me ollaan jo todella pitkään mietitty isomman asunnon ostoa. Asuntokuume yllättää tasaisin väliajoin, mutta tähän mennessä se on myös hiipunut joka kerta. Olen itse asunut lapsuuteni suuressa omakotitalossa, jonka ympärillä oli lääniä vaikka muille jakaa. Sai melskata ja meuhkata niin paljon kuin halusi. Lähimpään naapuriin oli matkaa muutama sata metriä. Mies taas on varttunut pääkaupunkiseudulla kerrostalossa kaikkien mukavuuksien keskellä. Ollaan jo aikoja sitten molemmat ymmärretty se, että seuraavaa asuntoa kun ostetaan niin sen täytyy täyttää molempien kriteerit.
Tästä päästäänkin ikuisuuskysymykseen eli mitä kumpainenkin haluaa? Minä toivon lääniä ympärille ja neliöitäkin saisi olla reilusi. Työpaikalle ei saa olla liian pitkä matka ja harrastusmahdollisuudet ja kauppakin saisi olla melko lähellä. Mies taas ei halua minnekään metsän keskelle, sitä varten on mökki olemassa. Hän ei halua omakotitaloon, mutta rivitalo, kerrostaloa ja ehkä paritalokin saattaisi kelvata. Minun on saatava oma piha ja hänelle täytyy olla oma sauna. Lisäksi haluttaisiin pysyä samalla alueella kuin missä nyt asutaan. Neliöitä saisi olla noin 80 eli suuri kolmio tai pieni neliö olisi ihan jees. Kodinhoitohuoneesta tykkäisin ja suurta pihaa ja parveketta rakastaisin. Keittiön ja kylppärin täytyy olla meidän makuun rempattuja, pintoja voidaan uusia itse. Ja se hinta…Siinäpä se probleema onkin. Näillä leveysasteilla ja meidän vaatimuksilla hinnat kipuavat 300 000 euroon ja se on kyllä aivan liikaa tällä hetkellä.
Ollaankin kaikkien näiden pähkäilyiden jälkeen päätetty laittaa nykyistä kaksiotamme sellaiseksi kuin haluamme. Tyttö sai meidän makkarista oman huoneen ja me muutettiin olkkariin. Työtä on vielä aivan hemmetisti mutta kaikki aikanaan! En usko, että meidän onnemme olisi yhtään pienempi tai suurempi isommassa asunnossa. Sen myötä tulisi ne omat murheensa. Kun ollaan näitä asioita pohdittu jo pitkään niin elämä pienemmässä asunnossa tuntuu tällä hetkellä varsin mukavana. Ainoa huono puoli on se, että pienikin sotku näyttää pienemmissä neliöissä suuremmalta. Niinpä kun levitin eilen matkalaukut sun muut olkkarin lattialle niin koko olkkari oli kuin kaaoksen keskellä. Jostain syystä siivoaja on ollut meillä vapaalla viime päivinä ja vähän joka nurkka on sotkuinen…Ehkä hän herää pääsiäisen aikana horroksesta ja siivoaa koko kodon puhtaaksi mun ja tytön ollessa Kuopiossa 😀
Minkälaisessa asunnossa te asutte?
No tiedät sen kun oot meillä käynyt 😀 .
Mutta joo… Meillä oli ennen 73 neliöö ja nyt 143. Eli tuplat. Vielä yhden lapsen kanssa toi kolmio olis mennyt. Se oli yhdessä tasossa, siisti, remontoitu ja 100 neliön piha toi kesällä tavallaan lisää oleskelutilaa. Saunakin oli. Ainoa ongelma oli se, että säilytystilaa oli ihan sika vähän ja tuntui, että siisteyttä on hankala pitää yllä. Koko ajan joku kohta pursusi, koska lasten myötä tulee lisää esim vaatetta ja joka vuodenajalle toki erikseen.
Nykyään rakastan eniten uudessa kodissa tilaa ja sitä, ettei olla ihan koko ajan samassa huoneessa. Vaikka luulin, että siivottavaa olis enemmän, niin helpompi on pitää kämppä siistinä nykyään. Kodinhoitohuone on ISO plussa, en missään nimessä enää tulis toimeen ilman sitä! Ainoa josta en niin välitä on alue, eli mieluiten muuttaisin johonkin syrjempään. No, ehkä joskus 4-5v päästä….
Tila meilläkin tulee vastaan jos toinen muksu vielä tulee, mut ei ole varaakaan ostaa kauhean isoa ellei halua lähteä kauemmas. Täytyy vaan yrittää entistä enemmän karsia kamaa pois…. Teillä onkin aina ihanan siistiä ja avaraa!
Vai että blogisi suurin fani ?
Heh. 300k rahaa kolmioon… en kaipaa pääkaupunkiseudulle yhtään ?
Asun omakotitalossa(joka ei maksanut ihan 300k) neliöitä noin 160 kahdessa kerroksessa. Edellinen koti oli maaseudulla. Neliöitä sata enemmän. Pihaakin oli ihan helkkaristi. Olemme tyytyväisiä kun koti ei ole työleiri ja ehtii chillatakkin viikonloppuisin. Sekin on kiva että palvelut on kävely/ pyöräily matkan päässä
No Joo, hinnat on taivaissa. Mä voisin henkilökohtaisesti muuttaa jonnekin syrjempään ja ostaa sillä rahalla isomman asunnon,mutta herralle se ei passaa. Ei auta kuin sinnitellä!
Jännä miten erilaisia mieltymyksiä ihmisillä. Itselläni lapsuudenkodit oli aina omakotitaloja, lukuunottamatta paria talon rakennusvaihetta, jolloin asuttiin rivarissa tai kerrostalossa.
Okt-asumista farmariautoineen ja kasvimaineen tuli kokeiltua itsekin, mutta ei ollut meidän juttu. Oma energia ei yksinkertaisesti riittänyt enää talon ja pihan hoitoon kaiken muun (eli työt, työmatkat, perheaika, kotityöt ja kummankin saliharrastus) etenkin kun molemmissa on vähän perfektionistin vikaa.
Tilaa talossa oli toki se 135m2, eli noin 40 nykyistä bunkkerineliötämme enemmän. Mutta nyt nautimme siitä, että työmatkoihin menee aikaa tunti vähemmän päivässä, ei tarvitse auto(j)a kulkemiseen ja on enemmän aikaa harrastaa.
Kukin tyylillään, mutta kannattaa miettiä ennen ratkaisuja, mitä asioita oikeasti arvostaa. Sulla Jonna oli mielestäni hyvät perustelut, eli tuon oman pihan tarve. Mäkin rakastan meidän nykyistä metsäistä pihaa grillikatoksineen, ihan keskellä pelkkää betonia en haluaisi minäkään asua. Mutta nautin siitä, että sen ylläpidosta vastaa huoltoyhtiö 😀
Rivari olis mulle se ihanne. Vähän aikaa sitten meidän läheltä oli ihan täydellinen asunto myynnissä isoine pihoineen, omenapuineen ja kasvihuonekin olis ollut valmiina. Asunnossa oli ollut jossain vaiheessa vesivahinko niin ei uskallettu sellaista hankkia 🙁
Huhhuh, tuolla rahalla ja alle me ollaan rakennettu 160 neliöiden kivitalo isolle pihalle, 5 km keskustasta, mutta pääkaupunkiin pikkasen enemmän täältä Porista 😛 mutta tiiän pk seudulla asuminen on kalliimpaa ja jo Turku sekä Tamperekin pistää kalliimmaksi…
Kuulostaa teen ajatukset siltä, että rivari vois olla teen juttu (?)
Joo rivarista mä kovasti haaveilen ?
300k kolmiosta kuulostaisi ihan tosi edulliselta! Me asutaan vuokralla, ja on just hajoiltu, et meidän talosta kolmio ostettuna olisi reilusti yli 500k ja talot menee helposti yli miljoonan lähistön rannoilla. Asutaan siis Espoossa ihan uudella ja hyvällä alueella. Tällä hetkellä 40 neliöinen kaksio jättiparvekkeella tosiaan vuokralla. Hyvin mahtuu kahdestaan tähän ja pienempikin riittäisi.
Mä haluaisin ehkä joskus ostaa oman kämpän, mut en Suomesta. Mielellään rempattu tai ihan uusi, jostain suurkaupungin keskustasta. Sijainti merkkaa minulle asunnon kokoa enemmän. Voisin hyvin maksaa jokusen satatonnisen vaikka yksiöstä, jos se olisi ihana ja hyvällä sijainnilla. 🙂
Nora / https://dreamerachiever.com