Hae
Palasia Arjestani

Kuinka saada ystäviä aikuisena?

Kuinka saada ystäviä aikuisena?

Kuinka saada ystäviä aikuisena?

Niin, siinäpä asia, jota olen viime päivinä miettinyt. Lapsena ystävystyy helposti. ”Voitko olla mun kaveri” Ja siinä se on. Ystävyyssuhde on juuri luotu. Entä jos aikuisena menet kysymään saman kysymyksen? Todennäköisesti sinulle käännetään selkä ja pidetään outona. Aikuisena ystävyyssuhteiden luominen vie aikaa ja vaatii kärsivällisyyttä. Mulla on paljon kavereita, mutta vain vähän oikeita ystäviä. Siis sellaisia, joihin voin luottaa ja joille voin kertoa ihan kaiken. Osaksi tämä on ihan omaa syytäni, koska en pysty päästämään ihmisiä kovin lähelle. Joskus elämä tuntuu aivan hemmetin yksinäiseltä. Kun tätä arkea paahtaa eteenpäin niin hyvä kun välillä ehtii edes omaa perhettään kunnolla näkemään. Tai ainakaan niin paljon kuin haluaisi. Alla video ystävyydestä aiheella Kuinka saada ystäviä aikuisena? Katso ja kommentoi onko sinulla samoja fiiliksiä! Videon näet myös täältä. Muista tilailla kanava 😉

11 kommenttia

  1. Jenni kirjoitti:

    Itse en ystävysty helposti. Mulla on vaan pari läheistä ystävää ja nekin olen tuntenut vuosia, toisen lapsuudesta saakka. Yläasteella meillä oli hyvä kaveriporukka, johon tämä lapsuudenystävänikin kuului, mutta muiden kanssa tapaaminen on jäänyt ja tapaamisia on todella hankala järjestää. Osan kanssa on nykyään sellaiset välit, että ei juuri puhuttavaa keksi. En tiedä mistä se johtuu, ollaanko kasvettu niin erilaisiksi. Ne harvat kaverit ketä olen viime vuosina saanut ovat työkavereita. Ja heitäkin nään harvakseltaan töiden ulkopuolella. Itseäni hävettääkin se, ettei ole enempää kavereita. Jos ei olisi poikaystävää, olisin varmaan aika yksinäinen. Oon miettinyt, miksi en saa ystäviä ja kaveruus ei syvenny ystävyydeksi. Miksi en tutustu helposti uusiin ihmisiin? No, olen aika ujo aluksi. Tuntuu myös, että monella tämänikäisellä (parin vuoden päästä 30v) on jo se vakiintunut kaveriporukka ja ”tarpeeksi” ystäviä, että ei sinne lisää kaivata. En halua olla aina se, joka ehdottelee kahveja, enkä muutenkaan liian tyrkky. Toisaalta, minullakin on huonoja kokemuksia ihmissuhteista ja mulla on vähän sellanen olo, että kuinka paljon itsestään uskaltaa kertoa muille ihmisille. Äh, tästä tuli pidempi vuodatus mitä piti 😀

    • Jonna kirjoitti:

      Tuttuja fiiliksiä. Osa vanhoista kavereista on jäänyt pois elämästä, koska ei vain ole enää mitään yhteistä. Noh, olen ajatellut että uusien ihmisten aika on sitten kun on. Niinhän käy usein parisuhteissakin. Toisaalta, tuskin tulee kukaan minuakaan kotoa hakemaan? Siellä kun vietän suurimman osan ajastani. Nykyään hengailen eniten meidän pihan lasten vanhempien kanssa ja meillä on oikeasti todella hauskaa. Eikä tarvitse lähteä kauaksi kotoa!

  2. Anna kirjoitti:

    Ite jätin somen melkein vuos sitten. Sanoin miehelle, et saa muhun yhteyttä jos haluaa. No ei oo montaa viestiä tullut. Ja someaikoinakin oli hyvin pieni ”kaveripiiri”.

    • Jonna kirjoitti:

      Some on monelle vaan niin helppo. Kukapa nyt osaisi soittaa kun voi mesettää? *tähän kakkahymiö*

  3. Anna kirjoitti:

    Hyvä kysymys, samaa olen minäkin miettinyt, että miten ystävystyä aikuisena (+ 30 v)! Itse olen aika valikoiva seuran suhteen enkä ehdottele kahvitteluja ennen kuin olen varma siitä, että kaveri on mun ”tyyppiä”. Ja niitä tuntuu olevan aika harvassa 🙁 Mulla on paljon ”vanhoja” kavereita, ihmisiä joiden kanssa yritetään sopia treffejä mutta ne eivät yleensä koskaan toteudu. Minä yleensä ehdotan niitä. Hahah ehkä MÄ en vaan oo kenenkään tyyppiä 😀 Onneksi on mies ja lapset, työ ja harrastukset niin eihän sitä kauheesti edes ehdi mitään kavereita nähdä.

    • Jonna kirjoitti:

      Sulla on aika lailla samanlainen tilanne kuin mulla! Mä ehkä vielä vähän pelkään sitä ettei ihminen sitten olekaan ”mun tyyppinen” ja tapaaminen on lähinnä kiusallinen. Helpointa on tutustua ihmisiin pikku hiljaa, kuten joskus koirapuistossa, tai pihalla lasten vanhempien kanssa. Se onnistuu kuta kuinkin luontevasti 🙂

  4. Mummo-Ankka kirjoitti:

    Muistathan että tärkeitä on että pysyt itse itsesi ystävänä. Se ettei ympärilläsi ole juuri nyt ystäviä ei tee sinusta yhtään muita huonompaa. Elämällä on polkunsa, toisinaan tulee risteyksiä joissa kohdataan, välillä on tarvottava soolona. Ehkä kaiken tarkoituksena on ymmärtää, arvosta ja myös sanoa ääneen niille ympärillä oleville joita rakastat kuinka tärkeitä he ovat. Sinä olet heille maailman tärkein ihminen. Se on aika paljon, eikö totta.

    • Jonna kirjoitti:

      No tämä! Todella tärkeä asia jokaisen muistaa. Ja ehkä me kaikki ei vain olla supersosiaalisia ja ne muutamakin rakas ihminen riittää. Itse en ainakaan kaipaa suurta joukkoa ympärilleni, mutta välillä olisi ihanaa kun olisi ystävä jolle puhua.

  5. Nimetön kirjoitti:

    Hauskaa, että postasit aiheesta juuri nyt, itse nimittäin juuri eilen pyörittelin kyseistä asiaa mielessäni. Olen ”vasta” parikymppinen, mutta myös törmännyt tuohon ystävyyssuhteiden solmimisen vaikeuteen aikuisiällä nyt kun koulut on käyty. Kavereita riittää ja niitähän saa aina uusia käytännössä mistä tahansa, mutta ne läheiset ystävät ovat itselläni säilyneet jo ala-asteelta saakka. Jotenkin vain tuntuu siltä, etteivät omat resurssini riitä niiden pinnallisten kaverisuhteiden muuttamiseksi ystävyyssuhteiksi, vaikka toisaalta sitä haluaisinkin. Kovin ristiriitaista.. 😀

  6. P kirjoitti:

    Pakko kommentoida, koska aihe on itselle sydäntä lähellä. Mulla oli pitkään tilanne, että tuttavuudet ei koskaan edenneet ystävyyteen asti. Sitten kun yhteinen tekijä, kuten opiskelut tai sama työpaikka, jäi taakse, niin jäi myös nämä tutut. Parisuhteesta huolimatta tunsin itseni yksinäiseksi, joten päätin tehdä asialle jotain. Mulle avain aikuisiän ystävyyssuhteiden luomiseen on ollut aloitteellisuus ja rohkeus avautua muille omista asioista. Kaikki ystävystymisyritykset eivät ole kantaneet alkua pidemmälle, mutta oon viime vuosina saanut valtavasti uusia kavereita, joista osasta on tullut tosi läheisiäkin. Oon siis vahvasti sitä mieltä, että aikuisenakin on mahdollista löytää uusia ystäviä, kunhan uskaltaa ja on halukas näkemään vaivaa. Kotoa tosiaan kukaan tuskin tulee hakemaan 😉

    • Jonna kirjoitti:

      Ihan varmasti näin on, että kun vaan jaksaisi nähdä vaivaa niin uusia ystäviä kyllä saa. Täytyy alkaa pitämään silmät ja korvat auki 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *