Örgh, sanoo Jonna. Samaa sanoo jälkikasvukin, eri syystä tosin. Hän ei ehkä osaa sanoa muuta, mut mun örgh johtuu jostain ihan muusta. Ihan ajatuksissani menin päivällä ennen salia juomaan jättimukillisen kahvia ja ja ennen salille lähtöä otin vielä treenibuusteria. Pahan olonhan siitä sai ja jouduin tänään ensimmäistä kertaa vuosiin vähän puhaltelemaan ja ottamaan seinästä mittaa 😀 Ei muuten tule tämä virhe toistumaan, oli olotila sen verran kaamea!

Mulla olis vaikka mitä mielen päällä, mutta ne kaikki pitäis saada puklautettua kerralla tietokoneen ruudulle, että muistaisin kertoa kaiken.. No, aloitetaan vaikka treeneistä. On tainnut viime perjantainkin jumpat päivittämättä. Ennätyshyvä jumppa olikin!

Ennätyksiä pukkas taas, mut nyt alkaa olla tiukkaa! Pystypunnerruksessa kaikki sarjat 35 kilolla, vaikka jo eka tuntui painavalta. Sieltä ne vaan tuli, kun jaksoi uskoa että woimaa on 🙂 Ens kerralla saa taas lisätä painoja! Arnoldissa kans enkat ja ens kerralla alkaa olla ennätyspainot käytössä, aika pelottavaa… Kapeessa penkissä enkat myös, mutta viimenen toisto oli kyllä jo aika ruma. Omilla tuli ylös kuitenkin. Ens kerralla lähdetään samalla painolla hakemaan nätimpiä nostoja. Ranskalaisessa ei tullutkaan kahta kutosta eli seuraavalla kerralla vielä sama paino.

Mahduin vanhaan huppariin, huraa!

Lauantaina tiedättekin mitä tein, siivousurakkaa oli siis käynnissä. Pienimuotoisesti tosin 🙂 Lisäksi tuli neitokaisen kanssa ulkoiltua pitkän kaavan mukaan ja tehtiin illalla brownieseja. Eipä olleet pahoja lämpösinä kylmän vaniljajäden kanssa! Jokunen tunti tuli tuonakin päivänä vietettyä hellan ääressä…Koko lauantaipäivä tuntui jotenkin ylitsepääsemättömän rankalle kun mies oli melkein koko päivän poissa. Mokoma pääsi mönkkärisafarille ja ties minne… Kyllähän mä tämmösenä kotihiirenä viihdyn hyvin kotona ja keksin täällä tekemistä, mut välillä olis kiva päästä tekemään jotain mitä ei ole koskaan ennen tehnyt. Vielä sekin päivä koittaa 🙂

Brownied med vanilajäde. Slurps!

Sunnuntaina heräiltiin taas ihan ajoissa, kun toi meidän neitokainen eli vielä vanhaa aikaa. Kello 5.30 hän päätti että unet on uneksittu. Pääsin siis ihan hyvissä ajoin salille, hieman silmät ristissä tosin 😀

Olin ihan loppu tän treenin jälkeen. Vikat sarjat oli tosiaan raskaita joka liikkeessä niin kuin kuuluu ollakin tässä vaiheessa. Leukoja meni ykkonen 12,5 kilolla. Tää ei muuten ole mun ennätys, joskus kevyempänä tyttönä oon vetänyt seiskan tolla painolla. Sitä en muista oonko tehnyt vieläkin isommalla lisäpainolla joskus. Kai se lukis jossakin jos jaksais etsiä. Ei noilla painoilla niin merkitystä ole kunhan vaan nousevat koko ajan. Turha peilailla tuloksia siihen mitä ne on joskus olleet tai mitä ne jollakin muulla on. Tärkeintä on tämä hetki ja sen mukaan eletään. Ja kehitytään  🙂

Pulska ja sen pulska käpälä. Ja ihan pikkasen kamaa senkillä 😀

Maanantain ja tiistain pidin väliä salilta. Tiistaina tehtiin tytskän kanssa Jumbon reissu ja sokkotreffattiin Ajatuskatkos-blogin Kirsu jälkikasvuineen. Oli tosi virkistävää tavata välillä ihan uusia ihmisiä, kiitos Kirsu hyvästä seurasta! Tällaisia reissuja täytyy tehdä useamminkin. Luulen, että toi mukelokin nauttii kun näkee uusia paikkoja ja uusia ihmisiä. Ihan ei kuitenkaan sekään reissu mennyt niin kuin strömsössä. Fiksuna päätin hypätä Jumbon edestä lentokentälle menevään bussiin, kun luulin että se sama bussi vain kääntää suuntaa ja matkaa meille päin. Sepä vaihtokin linjaa lentoasemalla ja edellinen bussi ole lähtenyt just paria minuuttia ennen. Venailtiin lentoasemalle melkein puoli tuntia seuraavaa bussia. Ei ees nähty lentokoneita ja kylmäkin siellä oli kuin Siperiassa! Tytön olin tavanomaisesti pukenut erittäin lämpimästi eskimoksi, mutta itelläni oli vain ohut takki 🙁 Saldona reissusta siis uusia tuttavuuksia, hyvää seuraa ja melkein paleltumiskuolema (minulle) Helsinki-Vantaalla.

Eilen kävin taas Koistisen Jorman käsittelyssä EB:llä. Pakarat, selkä ja vähän käsiä hieroskeltiin. Pakarat oli taas tuhannen jumissa, samoin toi oikutteleva suoliluun harjanne (?). Noista ne selkäkivutkin varmasti johtuu. En vaan tiedä kuinka saisin ne omin avuin pysymään pelikunnossa. Rullailen ja venyttelen pakaroita ja alaselkää aika paljon, mutta ei niillä pelkästään kovin kauaa jumeja saa pysymään poissa. Yläselkä ja varsinkin lapojen väli oli myös aika juntturassa. Syytän asiasta tuota reilu 9 kiloista joka tuulen suuntaan sylissä heiluvaa mötkylää 😀 Punnattiin pötikkä vähän aikaa sitten omalla vaa´alla, tuloksena 9,3kg… Ei yhdeksän kilon käsipaino tunnu noin panavalta! Olkapäät hapoilla saan tyttöä hytkyttää ja pomputtaa täällä päivät pitkät. Kumma jos ei olkapäät kasva 😀

Reilun yhdeksän kilon tönöttäjä.

Nyt alkoi viimenen treenikierto ennen kevyttä viikkoa eli koitetaan ottaa kaikki irti. Pudotussarjaa siis jokaisen liikkeen vikaan sarjaan. Vinopenkkiin otin taas vähän isommat hantteli ja sieltähän se seinä tuli sit vastaan 😀 Painavaa oli! Nyt tosiaan tuntuu treenien jälkeen, että on ihan poikki ja siks onkin hyvä pitää kohta pieni kevennys.

Rannesiteet valmiuksiin.

Hanttelit polville..

Hyvä venytys.

Ja ylös!

Tänään pitäis ottaa taas jotain kunnon seurantakuvia. Paino on pysynyt samana (74,4kg) jostain kesäkuusta saakka, mutta kroppa on tiivistynyt ja muuttunut aivan selvästi. Ruokamäärää ollaan lisäilty hiljalleen ja tänään olis taas pieni lisäys tiedossa. Hih, olispa mukava päästä jo dieetille kuorimaan pikkusen läskiä pois pinnasta! Kyllä mä tykkään kropastani ihan tämmösenäkin, ei siinä mitään, mut toi maha… ainainen murheen kryyni! Todennäköisesti aika tuttua monelle muullekin synnyttäneelle 🙂 Mulla alavatsa ja vatsa muutenkin on aina kerännyt rasvaa tosi herkästi ja lihomisen näkee nimenomaan vatsasta ensimmäisenä. Nyt kun rasvamäärän lisänä on vielä kevyesti roikkuva nahka ja oikein esteettiset raskausarvet niin avot. Kyllähän tuosta ihan mielellään haluais eroon 🙂 Ehkä uskallan laittaa jotain seurantakuvia tännekin? Katotaan meneekö pupu pöksyyn! Toisaalta, eipä mulla ole mitään hävettävää. Tavallinen ihminen olen ja olen kirjoittanut tätä blogia niin pitkään ettei oo mitään syytä itseään peitellä. Kaipa sen kaikki tietää ettei raskaana olleen naisen kroppa ole enää ihan täydellinen. Siis täydellinen kauneuskriteerien mukaan. Täydellinen voi olla niin monella muullakin tavalla! Haluan myös että blogin lukijat tietävät minkälainen ihminen minä olen, makkaroineni kaikkineen. Sen takia en halua puunata kämppää yksien valokuvien takia tai meikata itseäni vain sen takia, että laitan tänne itsestäni kuvan. Oon tämmöinen kuin olen ja tyytyväinen näin 🙂 Olkaa tekin tyytyväisiä itseenne, rakastakaa itseänne! Tuo elämän perusasia unohtuu aivan liian usein..

Pukkariposetusta, kädet harottaen.

Ja ei niin paljon harottaen.

 Hei, meidän tyttö oppi ryömimään viime perjantaina! Se käy ilmeisesti kaikki mahdolliset vaiheet läpi. On ollut mittarimatoryömintää, kierimistä, kontalleen nousu ja nyt sitten ihan oikea ryömiminen. Saa nähdä koska lähtee konttaustouhuihin. Ihan innoissaan tönöttää jaloillaan jo rahia vasten. Ei se siihen itse pääse vaan pitää nostaa ja pitää totta kai kainaloista kiinni koko ajan. Kiinnostusta näkyy siihenkin touhuun kovasti olevan! Samoin kuin sängyn laitaa pitkin kiipimiseen… Yritä tuossa nyt sitten ite nukkua päiväunia 😀

Kukkuu!!

Blogiin on tullut uusia lukijoita jo monta monituista! Jeeeeeeeeeee, huippua! Tervetuloa, kiva kun olette liittyneet seuraani 🙂 Saa kommentoida ja heittää ilmoille postaustoiveita!

Nyt puuron syöntiin menee hän!

Istahdin sohvalle ja kävi mielessä, että pitäiskö täällä tehdä jotain? Vaikka siivota? Njäh…

Öhhh….

Vaatteita, tytön leluja, lehtiä, astioita, Kelan laatikollinen tytön vanhoja vaatteita. Normi setti! Ristiäismekko on roikkunut tossa kirjahyllyssä ristiäisitä asti eli kohta…hmm.. puoli vuotta! Ei paha 😀

Pölyinen tv-taso, vähän lisää leluja…

Eteisessäkin pari ylimääräistä tavaraa ja salikassia.

Lärville ei taida pelkkä pikasiivous riittää 😀

Mut hei, kuka nyt viitsii lauantaina siivota!?

 No, ihan pienesti siivosin, mut nassu saa olla luonnon tilassaan 🙂 Hyvää viikonloppua <3