Hae
Palasia Arjestani

Treenit aloitettu!

Processed with VSCO with c1 preset

Mä seilaan täällä päivittäin överimotivoituneen ja täysin maansa myyneen olotilan väliä. Päätän, että nyt ruokavalio kuntoon ja seuraavassa hetkessö tallustelen kauppaan jätskin ostoon. Etsin sitä kuuluisaa kultaista keskitietä, jonka jo kerran löysin mutta kadotin jonnekin. Tiedän ainakin, että se on löydettävissä! Tiedän, että saan ruokavalion kuntoon kunhan pääsen kunnolla treenaamaan, mutta en malttaisi odottaa sitä hetkeä! Haluan vanhan minäni takaisin ja miellään nyt saman tien. Kärsivällisyys ei todellakaan ole hyveeni ja nimenomaan sitä tässä nyt tarvittaisiin.

Sen verran olen jo edistynyt, että olen aloittanut kävelylenkit. Kovasti sain etsiä motivaatiota niihinkin, mutta nyt kun sen löysin niin uskon sen myös pysyvän. Suuri suunnitelma oli lähteä eilen salille, mutta mulla oli niin järkyttävä päänsärky koko päivän, että jäi lähtemättä. Parempi onni ensi kerralla! Mä odotan kauhulla ensi viikkoa, kun menen ensimmäistä kertaa fysioterapeutille ja kantoside jätetään pois. Toi käsi on ihan rempula ja elää omaa elämäänsä. Miten siitä enää toimiva saadaan? Pienikin väärä liike ja kipu on edelleen kova. Kai tää on normaalia?

20160607_110346

Tänään kävin siis aamulla kävelemässä vajaan tunnin ja sen jälkeen lähdin keskustaan Skinmediin kasvohoitoon. Nyt on kuulkaas nassu kuin vauvan peppu! Loppuillan mä vedän tasan potslojoo, vaikka olisikin paljon juttuja tehtävänä. Me duunataan nyt tytölle omaa pikku soppea olkkariin ja muun muassa kirjahyllyä ja yhtä tv-tasoa pitäis saada tyhjemmäksi. Kodin laittokin käy välillä täydestä urheilusta!

Kertokaas te, joilla on olkapäätä leikattu, että mitä tapahtuu ekalla fyssarikerralla ja miten aloittelitte treenaamista?

6 kommenttia

  1. Emppu kirjoitti:

    Heips! Kävin kunnalliselta fyssarilla 4 kertaa 3 kk:n aikana. Joka kerta katottiin käden liikeratoja eli mm. mihin asti käsi nousee sekä etu- että sivukautta ja sitten katsottiin uudet jumpat. Mun fyssari oli sitä mieltä etten saikulla olis saanu mennä salille ollenkaan, mutta menin kyllä sitten kun sain kantositeen pois eli n. 4 viikkoo leikkauksesta. Sitä ennen kävelin joka päivä ja jumppailin kyllä täällä kotona, lähinnä oman kehon painolla ja step-laudalla.

    Salitreeni oli aikamoista räpeltämistä alkuun, kun mitään painoja ei saanut kädellä nostella ja oli hankalaa puristaa esim.kahvoista. Rajoittaa yllättävän paljon! Eli tein alkuun lähinnä laitteilla ja kehon omalla painolla jalkoja ja sitten vatsaa ja selkää sen mukaan miten pystyin. Fyssarilta tuli sitten jossain vaiheessa ”voimaliikkeet” mukaan. Eli kumppariliikkeitä käsille. ?

    Käsiä aloin treenata vasta siinä ortopedin 3kk-tarkastuksen tienoilla. Kaikki alhaalta tehtävät liikkeet oli ok, muut liikkeet tuotti tuskaa ja välillä tulee tuntemuksia edelleen. Ja esim. kyykyt tangolla on edelleen nono, kun en saa tota kättä taiteiltua kivuttomaan asentoon. Voisin kyllä taas tällä viikolla testata..

    Leikkauksesta on nyt reilu 4 kk ja koko ajan edistytään. Kävin yths:n fyssarilla valittamassa liikeradoista ja sain hyviä keppijumppaohjeita ja venytyksiä. Ja ihan hyvin tuo käsi peittää kai? Alussa oli kyllä omassa naurussa pitelemistä kun yritin punnertaa 0,5 kg käsipainon ylös, mutta nyt reilun kuukauden jälkeen seisten menee jo 5 kg ja istuen 7 kg suht kivuttomasti. Pikkuhiljaa ja yksilöllisiähän nää jutut on. Vaikeeta muuten on salilla se, että malttaa valita painot tuon vammaisen käden mukaan. Puolierot on nimittäin aikamoiset varsinkin alkuun..

    Tein muuten jumppaa tunnollisesti sen 3x pvä tohon ortopedikäyntiin asti. Siellä lääkäri kuitenkin sanoi ettei usko sillä olevan merkitystä jumppaanko niin paljon enää vai en? Tällä hetkellä kun käyn salilla sen 4-5 krt/vko niin pyrin pari kertaa viikossa tekemään vähän enemmän olkapäitä ja joka kerta teen vähän venytyksiä kepillä ja liikkeitä kuminauhalla. Lisäksi töissä (toimistossa) saatan välillä venytellä. Ainakin tähän asti tää on toiminut ok. Katotaan sitten vielä syksymmällä kun ajattelin vielä pyörähtää fyssarilla.

    Tsemppiä kuntoutukseen ja paljon kärsivällisyyttä (se ei oo munkaan paras puoli)! ?

    • Jonna kirjoitti:

      Ihanaa kun jaksoit kertoa sun kuntoutuksesta,kiitos! Tiedän vähän itsekin, että mihin oon joutumassa. Kärsivällisyyttä tässä joutuu varmasti opettelemaan, mutta luulenpa että vaikka tiedänkin sen niin silti saatan jonkun kerran kirota asiaa täälläkin 😀 Pääasia kun pääsis ees jotain tekemään ja elämään suht normaalia elämää.

  2. Riikka kirjoitti:

    Moikka Jonna!

    Sun fiilikset on hyvinkin normaaleja. Keskity nyt toipumiseen, kyllä se ruokavalio ja kultainen keskitie sieltä sitten löytyy. Liian usein kuntoutumista aliarvioidaan, sehän on pelkkää lepoa, mutta tosiasiassa aivot tekee kokoajan duunia. Joten ole myös armollinen itsellesi. Yksi lepopäivä ei pilaa koko matkaa?

    Mä työskentelen päivittäin erilaisten yläraajaongelmien parissa ftnä, esim. samanlaisia leikkauspotilaita kuin sä ? antaisin sulle aluksi ihan kullanarvoisen vinkin: jumppaa ja kuntouta sun kättä ohjeiden mukaan. Kun teet pohjan ja yksinkertaiset, jonkun sanoin tylsät liikkeet hyvin ja opetat leikatuille lihaksille uusia ärsykkeitä ja liikemalleja, sun olkapää pelittää jatkossa sata kertaa paremmin. Kuminauha on ehkö maailman paras kaveri olkapääkuntoutujille, myös jatkossa ja tulevaisuudessa toipumisesi jälkeenkin. Venyttely on myös tärkeää, jotta faskiat ja sidekudosrakenteet pysyvät elastisina. Kyseenalaista fyssaria ja esitä kysymyksiä, jollain saat hänestä enemmän irti. Aluksi lähdetään toki tilanteesta riippuen liikkeelle passiivisista, sitten aktiivisista liikkuvuustreeneistä, vähitellen lisätään voimaa. Kuntosalillekkin pääset varmasti vuelä. Jatkokuntoutuksessa eli sitten kun on kulunut n6kk, keskity myös lihastasapainoon, ettei synny puolieroja, isot lihakset tekee pienien duuni yms.

    Olkapääpotilaan kuntoutus on myös mielen kuntoutusta, niinkui oikeastaan kaikki kuntoutus. Touhuavana tyyppinä sun on ehkä vaikea keskittyä varsinkin jos tulosta ei heti näy, mutta lupaan että se palkitsee. Huonosti parantunut olkapää on yksi inhottavimpia asioita sekä kroonistuneena erittäin haastava/usein myös kivulias kuntouttaa. MUTTA toivotan sulle tsemppiä ja iloa polullesi, valoa on kyllä näkyvissä!! Turvaudu fyssariin, mikäli sua pelottaa, ahdistaa, vituttaa. Ne on kaikki tunteita joita kohtaat kuntoutuspolullasi. ? Näin alan ammattilaisena on mielenkiintoista lukea tuntemuksia juuri kyseisessä tilanteessa, sekä tietty seurata kuntoutumistasi. Loppuun haluan vielä sanoa perinteisen ”en yleensä kommentoi, mutta” sun blogi on elämäniloinen ja aito, tätä on kiva lukea! Vastoinkäymiset kuuluvat elämään ??

    • Jonna kirjoitti:

      Oi vitsi, kiitos tästä! Itsekin hoitoalan ammattilaisena tarvitsen nimenomaan konkreettista tietoa kuntoutuksesta eli mitä ja miksi tehdään? Pitkäjänteisyyttä tässä tarvitaan, mutta se varmasti palkitsee ja todellakin tahdon tuon olkapään kuntoon!

      Ihan eri tavalla osaan taas arvostaa terveyttä, kun olen läpikäynyt tällaisen ruljanssin. Kiva jos jaksat kommentoida jatkossakin! Tästä aiheesta tulee kirjoitettua varmasti aika paljon jatkossakin 😉

  3. Emma kirjoitti:

    Hei, täällä toinen fyssari 🙂 Ja allekirjoitan kollegan sanat täysin, siinä tulee jos jonkunlaisia tuntemuksia matkan aikana. Joku ylempänä oli kertonut käyneensä 4x 3kk aikana ft:llä joka itsestä tuntuu aika vähäiseltä. Toki riippuu, minkälainen lähete sulla on ja minne, kunnalliselle vai yksityiselle. Itse ainakin yritän tukea asiakkaita myös henkisessä kuntoutumisessa fyysisen lisäksi. Ja kannustaa tekemään tosiaan myös ne ”tylsät” liikkeet. Onneksi aktiiviset ihmiset yleensä ymmärtää ja on tottuneet siihen, että pohjat on rakennettava ennen kuin voidaan edetä. Vaikka tiettyjä suuntaviivoja ja aikarajoja voidaan kuntoutukselle antaa, on se kuitenkin aina yksilöllinen prosessi ja kaikki kokee sen eri tavalla. Tsemppiä toivotan täältä minäkin ja mielenkiinnolla seuraan sun matkaa 🙂

    • Jonna kirjoitti:

      Mulle kirjoitettiin lähete yksityiselle puolelle aluksi kolmelle kerralla, mutta lähetteitä saan lisää niin monta kuin tarvitsen. Onkohan muuten mitään mahdollisuutta palata töihin kuuden viikon jälkeen, kun munkin työ on hyvin pitkältä kannattelua ja vasenta kättä joudun käyttämään aika paljon…?

      Mun mielestä henkinen puoli on ihan yhtä tärkeää kuin fyysinenkin! Itsellä ainakin surraa koko ajan päässä niin monta asiaa, että on vaikeaa välillä keskittyä vain yhteen ja varsinkin jos edistyminen on hidasta niin jossain vaiheessa saattaa kiehua yli 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *