Hae
Palasia Arjestani

Kun ammatillinen itsetunto talloutuu pohjamutiin

Processed with VSCO with j4 preset

Ajattelin kirjoittaa tänään huomattavasti kevyemmästä aiheesta, mutta nyt tuntuu että mun täytyy kirjoittaa juuri tästä aiheesta, vaikka se ei kovin helppoa olekaan. Aloitin opiskelut nykyiseen ammattiini bioanalyytikoksi (laboratoriohoitaja) vuonna 2006. Pääsin jo ensimmäisenä kesänä töihin ja olen siitä asti ottanut verinäytteitä todella aktiivisesti. Olin kaikki lomat ja vapaapäivät töissä ja tein hommia myös iltaisin. Opin suhteellisen taitavaksi näytteenottajaksi nopeasti. Tänä päivänä mulla käy asiakkaita keskimäärin 40 päivässä. Joskus vähemmän ja joskus paljon enemmänkin. Työ on asiakasmääriltään todella vaihtelevaa ja flunssakaudet ovat meillä kaikista ruuhkaisimpia. Työhöni kuluu siis pääasiassa verinäytteiden ottoa ja siinä ohella mm. spirometria-puhalluksia sekä EKG:n ottoa. Lisähommia analytiikan parissa on laidasta laitaan.

Olen omasta mielestäni nykyään jo todella taitava näytteenottaja enkä muista, että lähivuosina olisi epäonnistunut suonien kanssa niin, että näytettä ei olisi saatu. Saan näytteet melkeinpä aina yhdellä pistolla, mutta silloin tällöin sattuu myös niitä hankalempia tapauksia, joita joudun pistämään kahdesti. Mulla käy myös sellaisia asiakkaita, jotka tulevat vain minun luokseni, koska heidän mielestään saan näytteet parhaiten. Saattaa kuulostaa omahyväiseltä jonkun korvaan, mutta se ei todellakaan ole tarkoitukseni. Tarkoitukseni on kertoa, että olen oikeasti hyvä ja taitava siinä mitä teen työkseni. Tuskinpa olisin enää näissä hommissa, jos en olisi hyvä.

Noh, nyt ryömitään niin pohjamudissa kuin vain ryömiä voi. Mulle on kahden viikon aikana sattunut kaksi asiakasta, joita pistäminen on sattunut oikeasti. Toisesta huomasin heti, että nyt sattui ja pisto osui todennäköisesti hermoon. Oma pistotyylini ei ole mikään ronski ja pistän ihan ihon pintaan ja vasta siitä varovasti etsin suonen, jos se ei ole ihan pinnassa. Pistän siis todella nätisti. En siis usko, että näytteenottotekniikassa oli mitään vikana ja näin, että kyseiseen suoneen on pistetty aiemminkin. Uskon, että minulle (ja hänelle) sattui vain todella huono tuuri. Tämä olisi voinut sattua kenen kohdalle tahansa. Outoa on se, että kuinka hermo on voinut liikkua ihon alla niin ettei siihen ole aiemmin pistetty? Vai onko se liikkunut nimenomaan sivulta keskelle johon pistin. En tiedä, täytynee kysyä viisaammilta. Jo tätä ensimmäistä tapausta murehdin viikkotolkulla, koska en todellakaan halua satuttaa ketään! Juuri kun ehdin toipua ensimmäisestä tapauksesta niin eilen tuli toinen. Tämä henkilö vain ei ollut halunnut sanoa näytteenoton aikana, että sattui, ja viisi päivää myöhemmin minäkin tästä asiasta vasta kuulin. En ymmärrä miksi ihmiset eivät kerro jos sattuu? Aina pitää kertoa! Aina pitää kertoa jos pelkää tai pyörtyy helposti. Se helpottaa meidän työtämme ja myös asiakkaan oloa. Ja aina pitää kertoa jos sattuu, ihan aina. Tuskin kenenkään labranhoitajan tarkoituksena on satuttaa? Ei minun ainakaan. Itse haluan tietää ihan jo senkin takia, että voin miettiä teinkö jotain väärin tai onko vaikka näytteenottovälineet vaihtuneet ja kipu johtuu niistä.

Mulla on tällä hetkellä aivan järkyttävä stressi päällä. Mä reagoin stressiin vatsallani eikä mikään ole pysynyt sisällä eilisen jälkeen. Tiedän etten voi tilanteeseen vaikuttaa millään tavalla ja todennäköisesti kaikki on vain huonoa tuuria. Silti mietin, että onko minussa yhtäkkiä jotain vikana? Enkö enää osaakaan työtäni? Hämmentävintä tässä on se, että tänäänkin on käynyt vaikka kuinka monta asiakasta, jotka ovat kehuneet miten näytteenotto on onnistunut parhaiten koskaan. Silti takaraivossa jyskyttää, että olen ihan paska. Ehkä otan tällaiset liian herkästi itseeni, en tiedä, mutta kun en tahdo satuttaa ketään.. Uskallanko kohta tulla töihinkään?

Eipä siinä, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Niitä riittää varmasti jatkossakin.

 

28 kommenttia

  1. Emily kirjoitti:

    Moi 🙂 ! Hieno kirjoitus Jonna 🙂 ! Tunnistan pitkälti tunteitasi. Tunnollisten ihmisten piirre 🙂 että asia jää harmittamaan niin syvällisesti. Olet edelleen ja varmasti hyvä työssäsi. Nyt vaakakuppiin ne onnistuneet suonet ja ihmismielet 🙂 ja toiselle puolelle ne pienet ” säröt ”, jotka vain tapahtui. Tsemppiä 👍💖

    • Jonna kirjoitti:

      Joo, nyt alan olla asian kanssa taas sinut, mutta muutama päivä meni harmistuksen vallassa. Kiitos sulle:)

  2. k kirjoitti:

    Tunnistan täysin samanlaista ajattelua itsessäni. Olen terveydenhoitoalalla ja vastuullisessa työssä siis. Tiedän olevani riittävän hyvä työntekijä, mutta kun jokin moka tai tilanne, jossa olisikin pitänyt toimia toisin tapahtuu , niin ruoskin mielessäni itseäni siitä armottomasti ja itsetunto on koetuksella… 🙁

    • Jonna kirjoitti:

      Mikä siinä onkin, että pitää ruoskia itseään? Ja vielä asiassa jolle ei mahda mitään!

  3. gunagolu kirjoitti:

    Tunnollisen ihmisen merkki, tunnistan tuossa vähän itseäni. Vaikka viikossa olisi satoja onnistumisia ja kymmeniä kehuja, niin se yksi moka pilaa koko viikon. Mutta tosiasiahan on, että joskus moka voi sattua töitä tehdessä, vaikka olisi kuinka hyvä. On hyvä käsitellä omia harmituksen-tunteita, mutta siihen ei saa jäädä vellomaan. Jos yhtään auttaa, voit vaikka viikon verran kirjata vihkoon ylös onnistuneet asiakaskohtaamiset ja epäonnistuneet; siitä voit sitten katsoa miltä tuo viikko on näyttänyt ja miltä viikon tulokset tuntuvat sinusta.

    • Jonna kirjoitti:

      Onneksi mulla ei ole tapana jäädä vellomaan epäonnistumisiin. Muutaman päivän asiaa mietin ja käsittelen sen läpi. Nyt asia ei enää vaivaa ollenkaan:)

  4. sh kirjoitti:

    Tiedän tunteen. Se harmittaa ja ärsyttää ihan todella paljon kun asiat ei menekkään niin kuin ajatteli tai jos ei ole siihen tottunut. Mutta ajattele asiaa opettavaisena ja kehittävänä asiana. terveydenhoitoalallal tulee AINA vastaan jotain uutta ja outoa.jokainen on yksilöllinen ja omituisuuksia sattuu ja tapahtuu konkareillekin, elä huoli!

    • Sara kirjoitti:

      Voi, että tiedän sun tunteet. Vaikka onnistumisia tulisi sata päivässä niin yksi paska voi pilata koko viikon. Sit ku vielä lisää työstressin päälle oman kodin ja lasten hoidon ei energiaa jää hirveesti reenaamiseen. Salila yrittää käydä mutta kyykätessä meinaa pyörtyä ja kesken metconin loppuu energiat täysin. Vaikka tietää et reenaaminen piristäis niin turha salille on mennä puhki poikki väsyneenä. Mutta olipa piristävä kuulla että on muitakin ylitunnollisia olemassa. Pitäis vaan oppia olemaan armollisempi itselleen 💕. Tsemppiä sulle 👍

      • Jonna kirjoitti:

        Juu, välillä sitä ruoskia itseään vähän liikaakin, mutta onneksi pääsen näistä tilanteista suhteellisen nopeasti yli 🙂

    • Jonna kirjoitti:

      Kyllä! Tällä alalla tulee päivittäin uusia ja erikoisia tilanteita vastaan ja niistä voi vain oppia. Tänään oli myös sellainen päivä 😉

  5. Mari-Eeva kirjoitti:

    Ei tollasia kannata jäädä murehtimaan. Ihmisiä tässä ollaan. Joka työssä niitä ei niin hyviä päiviä on ja tulee. Mutta ei ne saa jäädä liikaa pyörittelemään päähänsä. Sairastuttaa vaan ittensä.

    Iloista syksyä sinulle ja hymy huuliin vaan 😊!

    • Jonna kirjoitti:

      Jep, oikeassa olet! Nyt asia on jo käsitelty ja eteenpäin vaan 🙂 Ihanaa syksyä sinullekin!

  6. Nimetön kirjoitti:

    Mun mielestä tässä on tehty kärpäsestä härkänen. 🙂

    • Jonna kirjoitti:

      Itse asiassa tällä hetkellä ajattelen itse samalla tavalla, kun asia on käsitelty ja taputeltu 🙂

  7. Laura kirjoitti:

    Voi ei kuulostaa tutulta, saatan stressata ja ruoskia itteeni viikkoja jos mokaan töissä vaikkei ois ees vakavasta asiasta kyse.. Siinä ei yleensä muiden vakuuttelut auta jos itsestä tuntuu tuolta, mutta sanompa kuitenkin että kuulostat olevan hyvä työssäsi ja virheitä sattuu kaikille! Tsemppiä itsesi armahtamiseen, tiedän kokemuksesta että se ei oo helppoa. 😀

    • Jonna kirjoitti:

      Juu, olen armahtanut itseni ja todennut, että tekevälle sattuu 😀

  8. mv kirjoitti:

    No voi harmi. Itse potilaana en ole oikein itse edes tajunnut, että labrahenkilökunnassa olisi eroja esim. pistotekniikoissa. Tietysti osa on kokeneempia kuin toiset. Jos on ollut ongelmia, olen aina ajatellut että vika on suonissani.
    Ei kenelläkään ammattilaisella voi mennä aina kaikki putkeen. Tärkeintä on, että hoitaa asiat ystävällisesti ja ammatillisesti. Se luo ainakin minulle asiakkaana aina turvaa, vaikka itse näytteenottotilanne olisi epämiellyttävä. Tsemppiä !

    • Jonna kirjoitti:

      Kyllä, oikeassa olet. Ammattilaisen erottaa juuri siin miten hän kohtelee asiakasta epämiellyttävissäkin tilanteissa 🙂

  9. Ad kirjoitti:

    Itsekin olen ylitunnollinen ja vaativa itseäni kohtaan. Tähän kuuluu myös se, että koetan kaikkialla auttaa muita, jaksaa vähän pidemmälle ja olla tukena, mutta olen paljon huonompi ottamaan vastaavaa itselleni vastaan. Viime vuodet olen opetellut tästä eroon. Yksi tärkeimmistä on ollut alkuun vähän höpsöltäkin tuntunut korostunut sisäinen puhe.

    Esimerkiksi jos mokaan jotakin ja jään vatvomaan asiaa, koetan erottaa itseni hetkeksi tilanteesta ja jutustella sitten asian itselleni läpi. Koetan kuvitella, että puhun jollekin ystävälleni vastaavasta tilanteesta, mutta puhuttelen pääni sisällä itseäni etunimeltä ja suuntaan sanani itselleni. Kuulostaa tosiaan hassulta, mutta toistettuna ja säännönmukaisena on alkanut muokata omaakin ajattelua parempaan suuntaan 😀

    Esimerkiksi omassa tapauksessasi koettaisin nähdä sen kaverini tekemänä ja minulle kuvaamana mokana ja lohdutan itseäni juuri niillä sanoilla, joilla lohduttaisin kaveriani vastaavassa tilanteessa 🙂 ”Hei kuule, ihmiskeho on sellainen, että kellään meillä ei mene ihan samalla tavalla ne suonet siellä ihon alla. Ja joskus se keho reagoi tavalla, jota ei voi ennakoida. Kurjaa, että näin kävi ja ymmärrän, että harmittaa varmasti sinua, mutta nyt varmaan kiinnität minun sanomattanikin enemmän huomiota jatkossa asiaan ja vastaavia pääsee käymään vielä entistäkin harvemmin! Sitäpaitsi, pistät normaalisti ihan älyttömän hyvin ja moni on sinua kehunutkin, joten sinuna en olisi huolissani, osaat hommasi kyllä hyvin. Käy asia läpi ja anna sen sitten unohtua, olen ihan varma että sekä potilaasi että työnantajasi molemmat ovat hurjan kiitollisia siitä, että heillä on juuri sinut töissä”.

    Alkuun tuntui hassulta, mutta kun kyllin monta kertaa on sanonut itselleen, että hei, se riittää, teit niin hyvin kuin pystyit ja enempää ei voi vaatia kukaan, sitä alkaa jopa uskoakin siihen. Ainakin itse huomaan, että jotenkin kummasti juuri minun pitäisi osata ja tietää kaikki mielestäni joka tilanteessa, mutta keltään ystävältäni en samaa odottaisi, eihän se ole mitenkään suhteessa tai realistista! Kun osoittaa myötätuntoa itselleen kerta toisensa jälkeen sen suomimisen sijasta, ajatukset muuttuvat hissukseen ja kykenee olemaan itselleen armollisempi entistä enemmän 🙂 Me olemme vain ihmisiä, me tunnolliset ja vaativatkin. Se pitäisi muistaa.

    • Jonna kirjoitti:

      Hei, aika hassua, mutta mä teen aika usein juuri noin! Aina se puhe ei auta heti, mutta tehoaa kyllä pikku hiljaa 🙂 Mä onneksi sain käsiteltyä asian itseni kanssa ja ehkä seuraavalla kerralla ei tarvitse vatvoa asiaa ollenkaan!

  10. heidi kirjoitti:

    Nyt on kyllä pakko kommentoida..Oon käyny kolmesti sun asiakkaana ja aina poistunut super tyytyväisenä 🙂 Sä oot aina niin hyvän tuulinen ja juttelet kaikkea..mulla on kuulemma hankalat suonet ja aina näytteet otetaan samasta kädestä..joskus on sattunut tosi paljon kun näytteenottaja on joutunut liikuttelemaan neulaa ym..Sun luona ei kertaakaan oo ees nippassut. Taisin viime kerralla vielä hehkuttaa sua työterveyshoitajalle 😊 Vähän hävettää etten ikinä oo uskaltanu mainita, että luen sun blogia 😐

    • Jonna kirjoitti:

      Oi miten ihana kuulla! Seuraavan kerran kyllä sanot eiks joo 😉 ja tervetuloa uudestaan!

  11. Sannis kirjoitti:

    Neulakammoinen ja kipuherkkä ihminen ilmoittautuu! Voin kertoa ettei ainakaan itseäni ole koskaan helpottanut se, että kerron pelkääväni neuloja ja että se tuntuu joka kerta – onkohan ehkä kerran koko 30-vuotisen elämäni aikana näytteenotto ollut ”kivutonta”.. meillä jokaisella on kuitenkin erilainen kipukynnys ja -herkkyys ja jos joku on ”päättänyt” ennen pistosta että tämähän sattuu kun on aina ennenkin sattunut niin sattuuhan se! Eli turhaan murehdit ja ryvet pohjamudissa, olet varmasti edelleen todella hyvä pistäjä 🙂

    • Jonna kirjoitti:

      Mä haluaisin kuulla itse jos joku on kovin neulakammoinen ihan sen vuoksi, että tarkkailen asiakkaan vointia entistä tiiviimmin ja yritän myös saada hänelle jotain muuta ajateltavaa 🙂 Mutta eihän se koskaan mukavaa ole kun neulalla pistetään. En itsekään siitä juuri välitä…

  12. Maija kirjoitti:

    Moro,
    Mun mielestä riittää kun tekee parhaansa. Itsekkin olen terveydenhuoltoalalla töissä ja tiedän, ettei aina voi onnistua. Ja sie et tuu jaksaan töissä kovin kauaa jos murehdit tuollaisia asioita. Jos pistää ihmistä niin yleensä sattuu, kenelle vähemmän, kenelle enemmän.

    Jos repii asioista noin paljon stressiä niin kyllä helposti alkaa oirehtimaan tavalla ja toisella. Jooga vois toimia ehkä…?

    • Jonna kirjoitti:

      En revi helposti pikku mokista stressiä, mutta tämä ei ollut mun mielestä mikään pikku moka, vaikken sille mitään mahtanutkaan. Onneksi tämänkin asian sain käsiteltyä itseni kanssa melko nopeasti 🙂

  13. muhku kirjoitti:

    Itse opiskelen alaa!
    Onko sinua mahdollista haastatella kouluprojektia varten? Annan tietysti lisätietoja projektista jos kiinnostuit!

    T. Tuleva bioanalyytikko

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *