Hae
Palasia Arjestani

Samaan konkurssiin.

Tiedättekö kun tiettyyn aikaan kuusta mieli laahaa maassa ja pää kehittelee mitä ihmeellisimpiä ajatuksia. Kroppa turpoaa ja jokainen vaatee puristaa päällä. Kaikki ärsyttää ja koko maailma on sua vastaan! Tämä aika on jotenkin omituista. Tiedät mistä kaikki oudot ajatukset johtuu, mutta silti niille antaa vallan. Näissä merkeissä mentiin viikonloppu. Perjantaina matkasin taas mökille ja tällä kertaa sain pidettyä itseni kurissa herkkujen osalta, mutta olo oli koko ajan kauhean turvonnut ja mieli vähän matala.

Perjantaiaamun smoothie. Kippis!

Perjantaiaamun smoothie. Kippis!

Mieli oli ehkä senkin takia vähän matalalla, koska mulle tuli neljä treenitöntä päivää putkeen. Torstaina oli tarkoitus mennä aamulenkille ja tehdä vielä kotijumppakin siihen päälle, mut ensin nukuin univelkoja pois pitkälle aamupäivään ja sit loppupäivä menikin siivoillessa, leipoessa ja pakatessa mökkikamoja. Treenaamattomuus vaikuttaa mulla heti mielialaan ja vaikka kuinka yritän selittää itselleni että lasketaanhan hyötyliikuntakin (siivous) liikunnaksi niin ei se nyt jostain syystä mulle kelvannut selitykseksi. Jotenkin sitä vaan tuntee itsensä välillä niin laiskaksi ja saamattomaksi, mut ei ”pakkotreenaaminenkaan” kivaa ole. Sitä en enää harrasta. Mökillä oli niin huono keli läpi viikonlopun ettei tehnyt juuri mieli ulkona treenata. Vuorotellen tuli vettä, räntää ja rakeita. Kylmäkin oli kuin Siperiassa. Pöh!

Välipalaa torstaina siivouksen lomassa.

Välipalaa torstaina siivouksen lomassa.

Oli kuitenkin ihanaan nähdä viikon erossa olon jälkeen mun murut. Miten kauheaksi ikävä voikaan kasvaa viikossa!? Olisin halunnut vain halia ja rutistaa tyttöä, mutta se mokomahan oli päiväunilla kun pääsin mökille.

IMG_20140502_171608IMG_20140502_165636IMG_20140502_195446Tiiättekö kun mä olen aina ajatellut etten halua olla sellainen äiti joka ostaa lapselleen kaiken mahdollisen, mutta niinpä vaan tajusin kantavani hillitöntä lelusäkkiä mökille. Pääasia, että tyttö tuli mun viemisistä iloiseksi, mutta joku järki näissäkin jutuissa täytyy jatkossa pitää. Ainakin vanhoista leluista täytyy luopua jos uutta tulee tilalle. Muuten me hukutaan kohta leluvuoreen… Mä oon muutenkin melkoinen himohamstraaja ja kaapeista löytyy yhtä sun toista turhaa kamaa. Millähän sais kaiken turhan kaapeista pois?

IMG_20140503_112846 IMG_20140504_144404 IMG_20140503_183901Lauantaina käytiin perinteiseen tapaan Orivedellä kaupoille. Kokeilin noita oransseja leggareita Löytötexissä ja olisivat olleet mahdottoman hyvät jalassa, mutta kaikki tavara kyllä paistoi niistä läpi 😀 Harmillista! Olisivat olleet kivat jalassa. Mä tykkään että mulla on ihan hyvän malliset reidet ja sen takia tykkään pitää paljon leggareita sekä sekä tosi tiukkoja farkkuja. Jos bongaatte jostakin leggareita kivoilla kuoseilla niin vinkkiä tälle suunnalle, kiitos 🙂 Oriveden reissulla piti tietysti maistaa uutta Magnumin jätskiä ja arvion siitä löydätte mun instatililtä (jonnam1983). Tehtiin jälkkäriksi myös mustikkapiirakka, joka ahmaistiin porukalla nassuun kahvin kera. Tällaisista pienistä herkkuhetkistä hyvässä seurassa mä tykkään, en niinkään mistään suunnattomista mässäilyistä yksinään sohvan nurkassa.

kuvia 004 kuvia 012Lauantai-iltana oli hetken aikaa keli niin hyvä että eräät hullut päättivät lähteä uimaan! Musta on tullut niin kauhea vilukissa iän myötä etten tasan järveen mene ennen heinäkuuta ja helteitä 😀 Mä tyydyin nyttenkin vetämään tsiljoona kerrosta vaatetta päälle ja ihastelemaan järvimaisemia. Kalalle kyllä jo tahtoisin, mut uimaan ei ole mitään kiirettä.

kuvia 029 kuvia 030 kuvia 021 kuvia 031 kuvia 020Musta on ihanaa seurata miten luonto herää pikku hiljaa eloon talven jälkeen. Oon aika innokas luontokuvaaja ja kuvaan mielelläni erilaisia kasveja ja eläimiä. Vielä kun saisi kameraan tarkemman tötterön tai kokonaan uuden kameran niin mun harrastus kasvaisi ihan uusiin ulottuvuuksiin! Muutamat kukat ovat mönkineet esille jo mullan alta ja mökkikanikin on taas löytänyt tiensä takaisin mökin läheisyyteen. Herra Kani on nähtävästi huomannut ettei meistä kukaan halua hänella pahaa ja aika lähelle hän antaa jo tulla itseään ihmettelemään. On ne luontokappaleet vaan aina niin kauniita ja erityisiä!

kuvia 023 kuvia 024 kuvia 028Yksi tytölle viemistä leluista oli tuollainen patterilla toimiva saippuakuplakone, mahtava vehje! Innostuttiin puhaltelemaan sillä niin paljon että siihen tarkoitetut aineet kului loppuun ihan hetkessä 🙂 Ei mun nuoruudessa vaan tuollaisia ollut! Yksi lapsuuden kova hitti, hula hula vanteen pyöritys, on muuten nyt äärimmäisen vaikeeta. Ei vaan onnistu enää ollenkaan. Ootteko kokeilleet?

IMG_20140504_175128 IMG_20140504_195651Mun pikku taimet oli kasvaneet hurjasti viikonlopun aikana. Kohta saadaan chilejä, tomaatteja ja kesäkurpitsaa! Onko teillä paljon kasveja itämässä? Musta on ihana kasvatella kaikenlaista, mut oon aika huono hoitamaan niitä….

Onko teille muuten tuttu ajatus tuo otsikon ”samaan konkurssiin”? Mulla se liittyy yleensä sunnuntaihin kun lauantain jäljiltä kaapissa on vielä herkkuja ja ne pitäis tuhota pois arjen tieltä. Poissa silmistä, poissa mielestä 😉 Aina sitä vaan ajattelee, että samaan konkurssiin ne herkut menee sunnuntainakin kun kerta viikonloppu on mennyt jo herkutellessa. No, tällä kertaa ei herkkuja ollut jäljellä ja yritän päästä tuosta ajattelutavasta muutenkin eroon. Mikäs pakko niitä loppuja on kitusiinsa ahtaa vain sillä tekosyyllä kun ei halua niitä seuraavana päivänä enää nähdä. Itsekuria nainen!

 

 

 

15 kommenttia

  1. Suvi kirjoitti:

    Kyllä! Vaikka kovasti olenkin yrittänyt pyrkiä siitä irti, niin kyllä tuo ”samaan konkurssiin” -ajatusmaailma vaan edelleen vie voiton. Esimerkiksi vappuaaton juhlintojen jälkeen meni seuraava päivä kirjaimellisesti ihan läskiksi, kun koko ajan jostain kaapista löytyi herkkua. Mitä sitä nyt himmailemaan, kun oli päässyt hyvään alkuun 😀

    • Jonna kirjoitti:

      Joo, eihän kalliilla rahalla ostettua ruokaa saa heittää roskiin 😀 Siis ei oikeasti saa, mutta jos opettelis ostamaan herkkujakin niin ettei niitä enää seuraavana päivänä pyöri nurkissa…

  2. -didi- kirjoitti:

    Allekirjoitan tuon samaan konkurssiin -ajatuksen .. tai se oli joskus. Nykyään olen yrittänyt pyristellä siitä eroon.

    Olen muuten samanlainen, urheilu on huumeeni, mieliala laskee merkittävästi jos ei pääse urheilemaan. Myöskin jos mieli on tosi matalalla, niin urheilu auttaa saamaan pään kuntoon. Salilla treenatessa joskus saattaa ajatus lähteä treenistä huolimatta harhailemaan, seinäkiipeilyssä tiukoilla reiteillä ei ole tilaa päässä millekään muulle kuin keskittymiselle. Erityisen huonolla tuulella tulee, jos treenattomuus johtuu jostain ulkopuolisista tekijöistä, itse etukätee päätetty urheilemattomuus ahdistaa vähemmän.

    • Jonna kirjoitti:

      Mä yritän myös kovasti päästi siitä ajattelumallista eroon. Ehkä se nyt onnistuukin paremmin kun sanoin asian ääneen?

      Pahinta on tosiaan se jos ei pääse treenaamaan ulkopuolisista tekijöistä johtuen. Joskus onnistun haalimaan niin paljon menoja viikolla että saa syyttää vain itseään ettei ehdi treenaamaan. Tälläkin viikolla jää pari treenipäivää välistä muiden menojen takia. Toisaalta siinä tilalla tulee vietettyä kauan kaivattua sosiaalista elämää, joten menköön nyt tämän kerran 🙂

  3. Ellu kirjoitti:

    ”Samaan konkurssiin – ajattelutapaa” on harjoitettu täälläkin, mutta nykyään vähemmän kuin ennen – onneksi! 🙂 Mulla herkkujen kohdalla tuosta ajattelumallista poisoppiminen on helpottunut, kun en yksinkertaisesti enää ostaa herkkupäivälle/ juhliin/ tmv. niin paljon herkkuja kuin aikaisemmin. Herkkupäivinä valkkaan nykyään jonkin yhden asian, esim. ruokailu ravintolassa, yksi karkkipussi tai jäätelö. 🙂

    • Jonna kirjoitti:

      Tuo pienemmän herkkumäärän ostaminen vaatii opettelua multakin. Turhan usein sitä menee nälkäisenä kauppaan ja sitten mukaan lähtee kilo karkkia, jäätelöpaketti ja matkalta vielä mäkkärin pussi. Ei näin! Ravintolaillallinen jälkiruokineen olisi ihan paras herkkuhetki ja varsin riittävä 🙂

  4. riitta kirjoitti:

    konkurssit koettu täälläkin satoja kertoja 😉 mutta mikä lie järjen ääni tähänkin hommaan ilmestynyt (oonko mie aikuistunut??)kun nykyisin ei enää uppoo herkkuja läheskään yhtä paljon kuin ennen,stoppi tulee huomattavasti aiemmin vaikka luvan kanssa herkuttelisi,ja osan voi oikeasti jopa säästää!tosin tästä oon huomannu uuden,yllättävän ongelman, miehestä (joka ei ”pidä”makeasta eikä ikinä osta herkkuja kotiin)on paljastunut piilosyöppö,joka napsii loput kitusiinsa minun mentyä nukkumaan 😀

    • Jonna kirjoitti:

      Haha, piilosyöppöhän on hyvä ratkaisu! 😀 Meilläkin on itseasiassa yksi kaappi puolillaan sipsejä tms mut sinne en oikeastaan koskaan edes katso ellen käy protskupöntöllä. Jos alkais sinne piilottamaan kaikki viikonlopun herkkujen jämät!

  5. Petra kirjoitti:

    Konkurssi koettu myös täällä! 😀 Mikä siinä on, ettei voi ajatella niiden jämäherkkujen odottavan siellä kaapissa viikon tai pari?! 😛

    • Jonna kirjoitti:

      Samaa ihmettelen minäkin 😀 Se on tämä ihmismieli välillä aika kummallinen. Tai sit se on yksinkertaisesti sokeririippuvuus!

  6. Michelle80 kirjoitti:

    Juu ikkunalaudat pullollaan taimia. 🙂 Vähän on taas lähtenyt mopo lapasesta, vaikka kasvihuone pihalla onkin.. =D Chilit/paprikat kylvin jo helmikuussa, tomaatit maaliskuussa ja nyt viikonloppuna multiin pääsi kasvihuonekurkku, avomaankurkku, vesimeloni ja kurpitsa. 😉
    Keväällä kun pihahommat alkaa niin urheilu tuppaa jäämään väkisin vähemmälle. Yrittää hiljentää päätään sillä ajatuksella just että hyötyliikuntaa se on sekin, mutta… =/

  7. Sonetti kirjoitti:

    ”Samaan konkurssiin” on tuttua täälläkin. Ja se on niin masentavaa! Toisaalta haluan pitää pienen herkkuhetken viikonloppuna, mutta samalla tiedän, että olisi helpompaa olla aina vaan ilman. Itsekuria löytyy, sen tiedän kokemuksesta, mutta mihin ihmeeseen se katoaa muutaman karkin tai suklaapalan jälkeen? Olen yrittänyt tiukkailla ja olla totaalilakossa. Olen myös yrittänyt olla vapaammin ja unohtaa kaiken turhan niuhottamisen. Tällä hetkellä mikään ei tunnu toimivan. Yksi karkki = koko pussillinen. 🙁 Toisaalta työstressi, kiire ja liikunnan jääminen muiden säätöjen jalkoihin pahentaa tuota sokerihimoa. Kun arki on tasaista ja ehtii itsekin paljon ulos ja liikkumaan, niin herkkuja ei edes muista syödä. Mutta auta armias, jos tilanne on päinvastainen. Tsemppiä Jonna – ja kaikki muutkin! 🙂 Kertokaa ihmeessä, jos keksitte tähän ”konkurssiin” jonkin oikein hyvän ratkaisumallin.

    • Jonna kirjoitti:

      Ei siihen varmasti ole muuta ratkaisua kun jättää kaikki ostamatta tai oikeasti yrittää ostaa just sen verran kuin mitä syö herkkupäivän aikana. Mulla menee ainakin joka kerta överiksi koko touhu ja sen takia niitä herkkuja jää kaappiin kummittelemaan! Pitäisi viikolla jo päättää mitä haluaa herkkupäivänä syödä, ostaa se silloin saman tien ja pysyä kaukana kaupoista herkuttelu päivänä 🙂

  8. outi kirjoitti:

    Tällä hetkellä ainakin menee just niin että pakko tuhota herkut pois (syömällä tottakai) muuten niitä tekee mieli ja napsinkin tämäntästä 😀 Odotan itsekuria palautumista, nimittäin kyllä mulla on voinut olla herkkuja ihan näkyvilläkin, niin etten niitä ole napsinut, mutta tuo kisarupeama on vienyt toivottavasti vain hetkellisesti mun itsekuria 😛

    http://outinfitness.fitfashion.fi/

    • Jonna kirjoitti:

      Mulla oli ihan samanlainen tilanne kisojen jälkeen. Kaikki vaan maistui niiiiin hyvältä ja vatsa oli pohjaton kaivo. Kyllä se stoppi sullekin vielä tulee 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.