Hae
Palasia Arjestani

Annoskauteuden pikkusisko ruokaostoskateus

Mä käyn edelleen aivan liian monta kertaa viikossa kaupassa, vaikka kuinka yritän panostaa vain yhteen isompaan kauppareissuun + yhteen pienempään. Usein käy kuitenkin niin, että keskellä päivää saan jonkun ruokaidiksen, joka on aivan pakko toteuttaa jo samana päivänä. Harvoin onnistun ostamaan vain ja ainoastaan suunnittelemani aterian raaka-aineet. Aina ostoskorista löytyy jotain muutakin! Nälkäisenä en sentään kovin usein enää ruokakauppaan mene, paitsi tänään 😀 Olin onneksi suunitellut valmiiksi mitä ruokaani varten tarvitsen ja ostin tasan ne. No, okei, pakko oli ostaa myös alennusjauhelihoja ja tytölle yksi riisifrutti. Ja uusi Kotivinkki. Eli munille meni. Ja kauppalaskukin oli melkein 30e vaikken ostanut kovinkaan paljon ruokaa.

Tämmöset ostokset.

Tämmöset ostokset.

Mä olen aina kärsinyt järkyttävästä annoskateudesta. Valitsen ravintolassa listalta just sen mitä tekee mieli, mutta kun saan ruuan eteeni niin miehen annos näyttääkin paljon paremmalta. Sama homma jos tilataan vaikka kotiin pizza. Aina miehen pizza on paremman näköinen, vaikka se sisältäisi asioita joista en todellakaan tykkää, kuten katkarapuja. Tän takia tykkään tehdä pizzat ja ruuat pääasiassa kotona niin syödään ainakin kaikki samaa sapuskaa eikä mun tartte olla kateudesta vihreä ja itkeä omaa surkeaa annostani 😀

Anopin tekemä siskonmakkarakeitto ja näkkäriä Hollantilaisella Maasdam-juustolla, nam!

Anopin tekemä siskonmakkarakeitto ja näkkäriä Hollantilaisella Maasdam-juustolla, nam!

Maailman paras brownie Turkissa Gümbetissa ravintola Diver´sissa.

Maailman paras brownie Turkissa Gümbetissa ravintola Diver´sissa.

Turkissakin miehen ruoka näytti paremmalta!

Turkissakin miehen ruoka näytti paremmalta!

Musta on aina hauskaa katsella ruokakaupoissa mitä toiset ihmiset ostavat. Kuvittelen mielessäni mitä he aikovat aineksista valmistaa ja ketä muita ruokapöydän ääressä voisi olla. Viime viikolla katselin lähikaupassa haikeana erään vanhan mummon ostoksia: vaaleaa leipää, metukkaa, ranskalaisia, vihanneksia, pari possumunkkia, jauhelihaa ja perunoita. Miksi muiden ruokaostoksetkin on alkaneet näyttää paremmilta kuin omat!? Mietin miten ihanaa olis jos vois ihan viikollakin syödä yhtä huolettomasti kuin moni muu. Kaikkien näiden fitnessharrastusvuosien myötä mun päähän on juurtunut ajatus, että viikolla syödään tietyllä tavalla ja vasta viikonloppuna voi herkutella. Se on joskus vähän rasittavaa. Vaikka omasta mielestäni syön aika rennosti niin kyllä tuolla päänupissa aika ajoin asustaa varsinainen natsi! Toki se on hyvä kun syö tarkasti ja hyviä ruoka-aineita, mutta joskus olis mukava höllätäkin ihan kunnolla 🙂 Ehkä sit eläkkeellä. Ja sairastuessa. Kumpaankin on toivon mukaan aika paljon aikaa!

20150225_101131Mutta katsokaas mitä bongasin R-kioskilta!! Tää niin menee testiin ensi viikonloppuna. Cinnamon buns, ei voi olla pahaa 😉

Kärsittekö te annoskateudesta tai ruokaostoskateudesta? Ärsyttävää, eikö?

Ps. Sivupalkkiin on nyt ilmestynyt tuollainen hieno arkisto, josta voi jokaisen kuukauden kohdalta katsella postausten otsikot ja valikoida niistä mieluiset luettavaksi. Mä tykkään!

26 kommenttia

  1. Aada kirjoitti:

    En oo aiemmin pohtinut asiaa mutta nyt kun luin tämän niin rupesi mietityttämään.. Mua ärsyttää lähinnä se kun tuntuu että jotkut voivat syödä ihan mitä vaan ja pitää siitä huolimatta kropan kuosissa. Meillä on myös noin että viikolla syödään terveellisemmin ja lauantaisin ja noin kerran tai pari kuukaudessa myös sunnuntaisin herkutellaan. Toki kun miettii sitä oloa mikä tulee kun syö vaikka just vaaleaa leipää, rasvaista meetvurstia ja munkkia niin oma terveellinen syöminen tuntuu paljon fiksummalta. Mutta välillä tulee hetkiä jolloin tekisi mieli antaa mennä ja ostaa kaupasta viikollakin just sitä mitä tekee mieli ilman että aivot laskee kaloreita ja miettii että kuinka epäterveellistä jokin on. Töissäkin oon saanut aikamoisen tiukkapipon maineen, joskus kun on tarjolla pullaa tai muita herkkuja niin en ota koska oon päättänyt että viikolla en syö pullan pullaa. Mulle kieltäytyminen ei oo ongelma ja tiedän että en sais jostain oikein hyvästä pullasta nautintoa kun miettisin vaan että miks piti ottaa. Joskus olisi kiva antaa tässäkin asiassa itselle vähän löysää ja nauttia siitä pullasta niin kuin muutkin.

    • Jonna kirjoitti:

      Se on ihan epäreilua, että jotkut voivat syödä mitä vaan eikä se näy missään! Siinä olet kyllä ihan oikeassa, että omaan oloonhan se vaikuttaa todella paljon jos koko ajan syö mitä sattuu. Noh, mä oottelen sit sitä Bulgarian matkaa millon voi höllentää tahtia koko viikoks 😀

  2. Tea kirjoitti:

    Jos ollaan ravintolassa syömässä enkä osaa päättää ja mies ottaa eri annoksen ni yleensä kysyn ennen tilaamista jos saan maistaa hänen annoksestaan myös 😀 Mä kans joskus kiinnitän huomiota muiden ostoksiin, mut en ihan niin pitkälle oo miettinyt mitä ne niistä tekee ja kenen kaa nauttii 😉 ens kerralla kaupassa varmasti lähtee mielikuvitus laukkaamaan 😀 mä oon samanlainen kaupassakävijä kun sä et en osaa ostaa pelkästään siinä kauppalapussa lukevia tuotteita. Mä oon työpaikalla aina dieetillä kun en syö pullaa, suklaita yms. 😀 muiden mielestä siis. Joskus oon ottanut suklaata ja huomasin et ramppaan siinä suklaalevyllä koko ajan ja keskityminen töihin on nolla, ruokahalu kärsii, sokerinhimo yltyy yms. Eli pari palaa tekee mut vihaseks ja oon todennut et helpompi olla ilman ja nauttia oikeesti niistä omista lempiherkuista eikä syödä vaan sen takia kun sitä on tarjolla 🙂 mullakin on aika tiukkaa et viikolla en herkuttele vaan syön mahd. Puhtaasti ja lauantaina saa ottaa löysemmin, toisaalta vois tehdä terää ostaa keskellä viikkoa jtn herkkuja, en tiedä tulisko siitä sit huono omatunto jos niitä söis 😀

    • Jonna kirjoitti:

      Haha, ens kerralla muuten kaupassa mietit, että mitähän tuokin meinaa noista valmistaa…. 😀 Mäkään en juuri koskaan työpaikalla mitään herkkuja syö vaikka itse niitä tänne kannankin harva se viikko. Tälläkin viikolla toin porkkanakakkua. Anoppilassa saatan torstaisin kahvin kanssa jonkun herkun ottaa, mutta en aina sitäkään. Vähän senkin mukaan mikä fiilis on.

  3. Armi kirjoitti:

    Musta on niin hellyyttävää nähdä kun vanhemmat ihmiset nautiskelee joka päivä pullaa kahvin ja hyvän seuran kera! Ei mietitä kaloreita ja terveellisyyttä. Nautitaan elämästä kun sitä ei kamalasto jäljellä ole. Kerran menin ja istuin munkkipossun kanssa erään vanhan naisen luo, joka kahvitteli yksin. Juteltiin ja kahviteltiin siinä sitten toista tuntia! Oli muuten ihanaa ja mummeli kiitteli kovasti nuoren naisen reippautta 🙂

    • Jonna kirjoitti:

      Oi miten ihana teko sulta! Pelastit varmasti mummelin päivän 🙂 Vanhempana ei ehkä enää samalla tavalla mieti kaloreita ja raviontoaineita, nauttii vai siitä jäljellä olevasta elämästä.

  4. __ansku kirjoitti:

    Vaikka ulkonäköön ei paljoo vaikuttais huonot syömiset, nii kyllä sen jatkuva *askan lappamisen huomaa varmasti ainaki kehon sisäpuolelta. Rasvamaksat, diabetekset ym. ei paljoo ainakaan mua naurattais, vaikka absit näkyiski. 😀
    Itehä kuulun just siihen sakkiin, että syön pullan nii näytän hetken päästä siltä pullalta. Maha turpoaa pienestäkin herkuttelusta, välillä myös normiruuasta. Herkuttelen kyllä satunnaisesti, mutta sillon olo ei oo mitenkään kiva, vaikka herkut hyviä onki. 🙂

    • Jonna kirjoitti:

      Niin varmasti huomaakin! Se onkin yksi hyvä syy pysytellä viikolla suht siistillä linjalla 🙂

  5. Saara kirjoitti:

    Moikka! 🙂 En kyllä tunnusta kärsiväni annoskateudesta.. jotenkin se menee vähän toisin päin, että olen aina ihan supertyytyväinen omaan annokseeni! 😀 mutta tuon piirteen tunnistan, että katselen usein kateellisena mitä ihmisten ostoskärryissä on! Itse olen juuri sitä tyyppiä, että täytyy hirmutarkkaan katsoa mitä syö tai se näkyy viikon päästä painossa ja kropassa. En edes uskalla ajatella, mitä mulle kävisi jos söisin muutamankin viikon mitä sattuu. Painoa ja nimeomaan läskiä kertyy siis tooodella helposti ja tunnustan olevani superkateellinen muutamalla kaverilleni ketkä omaavat todella hyvän aineenvaihdunnan ja syövät vaaleata patonkia voilla, tacomajoneesisalaattia prisman tiskistä, mäkkärissä tai 5 laskiaispullaa viikossa eikä missäään näy. Olen päättänyt että vanhuksena minäkin alan syömään munkkeja ja herkkuja kun silloin ei enää kropan ulkonäöllä ole yhtä suurta merkitystä! 😀

    • Jonna kirjoitti:

      Ah, olisipa ihanaa jos voisi syödä tuollaisia herkkuja viikollakin…. Haha, mäkin taidan sit vanhuksena alkaa syömään munkkeja ja Lidlin korvapuusteja päivittäin! 😀

  6. Heidi K kirjoitti:

    Mä pääsen harrastamaan tuota muiden ostosten kyttäämistä ihan paraatipaikalta – olen kassalla töissä 😀
    Varsinkin viikonloppuisin näkee selkeästi sen, että sillon hölläillään ja ostetaan kaiken maailman herkkuja ja esimerkiksi tortilla-aineksia. Myös kaikki uutuustuotteet tulee bongattua ihan työn puolesta 😀

    • Jonna kirjoitti:

      Mä oonkin monta kertaa miettinyt, että mitä kaikkea te näätte työssänne 😀 Mahdetaan mekin olla melkoinen poppoo kun tullaan kassalle.. Uutuuksista haluaisin mäkin tietää enemmän, mutta ei niistä kaikista juurikaan ilmoitella!

  7. Nimetön kirjoitti:

    Vinkki ravintolaan, jota itse olen monesti käyttänyt mieheni kanssa: tilaamme kaksi annosta valmiiksi puolitettuna! Joissakin ravintoloista tästä otetaan pieni ”puolitusmaksu”, joissakin ei maksa ylimääräistä. Olemme vain kysyneet, onnistuuko annoksen tilaaminen puoliksi ja on tainnut joka kerralla onnistua. 🙂

  8. Sini kirjoitti:

    Tuo B&J Cinnamon Bun on taivaallista!! Yksi suosikkimauista Jenkeissä asuessani 🙂

    • Jonna kirjoitti:

      Mä luulen että mä tykkään kans! Jos oikeesti maistuu korvapuustille niin ei voi olla pahaa 😉

  9. Gunagolu kirjoitti:

    Mä en oo koskaan kärsinyt annoskateudesta enkä siis myöskään kadehdi muiden ostoksia. Päinvastoin; ihmetyttää, miten paljon ihmiset ostaa valmisruokia ja epäterveellisiä ruokia. En nyt sano että itse olisin terveellisyyden perikuva mutta ainakin yritän pitää sellasta perusterveellistä linjaa. Kun olin viime syksynä pitkään sairaslomalla ja aikaa oli vaikka muille jakaa, niin alkoi ravitsemuskin kiinnostamaan ihan eri tavalla ja kahlasin läpi valehtelematta lähemmäs 20 eri kirjaa ravitsemukseen liittyen. Siinä oppi kaikenlaista ja nykyään ei enää tee mieli syödä esim. pikaruokaketjujen hampurilaisia, valmis leivoksia jne. kun tulin vähän liiankin tietoiseksi siitä, mitä kaikkea ne sisältää, varsinkin ne teollisesti valmistetut. Kyllä pulla vieläkin maistuu mutta mieluiten itsetehtynä 😉

    • Jonna kirjoitti:

      Jep, samaa asiaa ihmettelen minäkin. Ehkä se on se helppous? Ja varmasti osaltaan myös tietämättömyys ja välinpitämättömyys. Joskus vaan olis mukavaa ettei oikeasti tietäis niin paljon kuin tietää ravinnosta. Miten helppoa oliskaan vaan heittää nakit ja ranet uuniin. Ja ihmetellä sit miks on niin vetämätön olo 😀

    • Laura kirjoitti:

      Joo, oon ittekin samoilla linjoilla! Hämmentää mua, miten jotkut syö vihanneksia ym. vain koska ne on terveellisiä eikä siksi että ne maistuvat hyviltä… :-/ Mä itse ihan oikeesti koen, että uunilohi parsakaalilla ja vaikka bataattimuhennoksella maistuu niin paljon paremmalta kuin joku mäkkäriruoka tai munkkipossu. Suklaa on mun mielestä hyvää kaikissa muodoissaan, mutta en nyt sitäkään kaipaa päivittäin. Ollanko me ihmiset oikeasti näin erilaisia? Oon aina uskonut, että ne, jotka ei tykkää vihanneksista, täysjyväviljasta ym. ei vaan ole koskaan saanut maistaa niitä ”oikein” eli maukkaasti valmistettuina.

      Joo, ja musta itseleivottu pulla on ainoa, mikä maistuu hyvältä pullalta. Kaupan valmispullista tulee suuhun sellainen vähän eltaantunut maku, minkä veikkaan johtuvan teollisista rasvoista tms.

      • Jonna kirjoitti:

        Makuaisti tottuu aika nopeesti eineksiin ja muuhun sotaan ja sen jälkeen ei kyllä marjat ja vihannekset varmasti enää maistu 🙁 Olispa kurjaa elämää!

        Itse leivottu pulla on parhaita >3

  10. Kieppis kirjoitti:

    Olen aina jaksanut ihmetellä näitä unohdan syödä -tyyppejä. Siis miten voi unohtaa syödä! Itsestä tulee ainakin hemmetin kiukkuinen, jos nälkä kurnii vatsassa 🙂 Lisäksi on myös näitä, joille on vaikeaa syödä tarpeeksi ettei paino tippuisi ihan olemattomiin (en nyt siis puhu syömishäiriöisistä). Omalla kohdalla ylimääräinen kertyy heti vyötärölle ja reisiin, kun muutenkin on malliltaan tasapaksu pötkylä niin täytyy vähän kontrolloida mitä suuhunsa laittaa. Toisaalta taas pitkiin eri lajien maratonkisoihin kuuluva tankkaus ja treenin keventäminen ennen h-hetkeä on monesti aika tuskaa, Duracell-pupu alkaa löytyä ja todella huomaa syöneensä hiilihydraatteja vaikkei överiksi vetäisikään.

    • Jonna kirjoitti:

      Kipeenä mäkin unohdan syödä kun ei ole ruokahalua, mut muuten en kyllä ikinä 😀 Luulis olevan jo aika heikko olo jos ei ole puoleen vuorokauteen mitään syönyt…

  11. Jonna85 kirjoitti:

    Hahaa, puhui kun mun suusta.. 😀 Meillä mies on tosi kyllästynyt tohon, ku usein en osaa päättää ja sit valitsen saman kuin hän sillä en kestä annoskateutta.. 😀 Nykyään se tilaa aina vasta mun jälkeen, ja se ärsyttää.. Sit ku on vielä tosi nirso jakamaan ruoastaan edes maistiaisia. Mä oon kans samaa mieltä et kotona helpoin, kun kaikki syö samaa ruokaa! 😀
    Ja toinen myös että jaan tunteen tuosta että harmittaa kun tuntuu että muut saa syödä ja ostaa mitä vaan mutta itseä lihottaa jo ruoasta/herkuista haaveilu.

    • Jonna kirjoitti:

      Aika ovela kettu jos valitsee vasta sun jälkeen 😀 Onneks meilläkin mies antaa maistaa aina omia ruokiaan niin ei tuu paha mieli.

  12. mikaela kirjoitti:

    Siksi me käydäänkin vain buffeteissa! 😀 No ei (mutta joo), jos tilataan niin tilataan aina yhteiset ruoat..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *