Luin vähän aikaa sitten Even kirjoittaman hauskan postauksen naapureista ja kerrostalokyttääjistä. Muistan joskus itsekin lukeneeni netistä kerrostalokyttääjät -sivustoa, mutta en tiedä onko se enää toiminnassa (enkä jaksa alkaa etsimään :D). Harva meistä on varmasti välttynyt vähintäänkin epäilyttäviltä naapureilta, mutta pakko myöntää ettei mun kohdalle ihan kauheasti ole sattunut kauheita naapureita. Käy lukemassa tuo mainitsemani Even postaus täältä.

Meillä on tällä hetkellä todella rauhallinen taloyhtiö. Asutaan pienessä kerrostalossa eli naapureita on vähän joka ilmansuunnassa. Suurin osa meidän rapun asukkaista on asunut talossa kymmeniä vuosia ollaanhan mekin täällä viihdytty jo seitsemän vuotta. Pahin tapaus on ehkä seinän toisella puolella asunut opiskelijatyttö, joka piti harva se viikonloppu bileitä ja jatkoja. Niin ja olihan sitten se pianon pimputtelija, joka hakkasi pianoaan aamusta iltaan niin, että lapsi heräsi jokaikinen kerta päiväunilta ja usein vielä yöuniltaankin. Kerran paloi käpy ja paukutin nyrkillä seinää ja huusin ”etkö sä ikinä lopeta!?”. Sen jälkeen pianoa soitettiin varsin säälliseen aikaan.

Meillä asui joskus nuorempana (olin ehkä 18) seinänaapurina silloisen asuinpaikan ala-asteen rehtorin äiti, joka luuli olevansa koko kylän ”ylimystöä”. Valitti aina kaikesta mahdollisesta. Yhtenä vappuna hän oli tehnyt isännöitsijälle valituksen, että meillä oli pidetty bileitä koko yö eikä hän saanut nukuttua. Mullapa vaan oli noin 20 todistajaa, että oltiin lähdetty jo 5 maissa illalla keskustaan, josta palattiin seuraavana aamuna vähin äänin viiden kuuden maissa. Että se niistä bileistä sitten. Aika hiljaista mummoa oli sen jälkeen, kun isännöitsijä oli keskustellut hänen kanssaan! Tuollaista valehtelua ja tarinoiden kertomista en siedä yhtään ja saipa mummokin tässä tapauksessa ihan kelpo opetuksen.

Toisessa talossa asui aikanaan kunnon koirien vihaaja. Hän teki meidän koirasta koko ajan ilmoituksia ja kirjoitteli uhkauslappuja ilmoitustaululle. Meillä oli talossa muuten todella hyvä henki, joten käytiin kyselemässä naapureilta, että onko meidän koirasta oikeasti ollut ongelmaa meidän poissa ollessa. Seinänaapuritkaan eivät olleet koskaan mitään kuulleet. Kerran tämä mies sitten pudotti meidän postiluukusta lapun, jossa uhkaili jälleen oikeustoimilla sun muilla. Oli kuulemma ottanut yhteyttä lakimieheensä ja hoitaa meidän koiran lopetettavaksi. Otin lapun ja menin hänen ovelleen. Sanoin, ”nyt tämä saatanan leikkiminen loppuu tähän paikkaan. Me ollaan puhuttu koko talon asukkaiden kanssa eikä kukaan ole kuullut yhtään mitään. Niin että missä homma oikein kiikastaa?”. Meni äijä hiljaiseksi. Sen jälkeen ei enää lappuja tullut ja tyyppi kulki seiniä pitkin aina vastaan tullessaan.

Nykyisessä talossa ehkä pahin juttu on se, että joku siirtelee vielä kosteana olevat pyykit omiensa tieltä pinoihin pyykkinarujen päihin. Ja sitte on tämä asia, joka on tänä kesänä ärsyttänyt enemmän kuin mikään aikoihin, mutta siitä lisää alla olevalla videolla! Toivottavasti tykkäätte 🙂

Onko sulla ollut ongelmia naapureiden kanssa?

Edellinen postaus: Miksi aina pitää jännittää!?

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka