Hae
Palasia Arjestani

”Arvasin, että luovutat”

Arvasin, että luovutat

”Arvasin, että luovutat ja jätät keton kesken”. Tällaisen kommentin sain viime viikolla instagramiini, kun kerroin, että minusta tehdään juttu IL:n Hyvä olo -osioon, jossa kerron mitä ajatuksia ketogeenisen ruokavalion lopettaminen minussa herätti. Luovuttaminen ja epäonnistuminen olivat minullakin alkuun ne päällimmäiset tunteet ja mietin pitkään miksi näin on. Ruokavalio on kuitenkin vain ruokavalio, ei sen kummempaa ja mitä se loppujen lopuksi kenellekään kuuluu mitä minä tai naapurin Kerttu syö?

Mietin tämän kommentin saatuani, että miksi luovuttaminen tai kesken jättäminen mielletään aina niin negatiiviseksi asiaksi? Miksi asiat pitäisi puskea läpi hammasta purren ja jopa oma terveys vaarantaen? Ihanko vain sen takia ettei vain luovuta, sillä se ei ole hyvä ominaisuus ihmisessä? Paskat, sanon minä. On täysin eri asia luovuttaa jokaisessa ryhtymässään asiassa ilman että edes yrittää kuin kokeilla jotain ja todeta asia ajan kanssa toimimattomaksi juuri minulle.

En ole mikään superihminen

Olen 100% varma, että jokainen on joskus luovuttanut jossain asiassa tai jättänyt jotain kesken ellei kyseessä ole superihminen. Todettakoon, että juuri nämä ”superihmiset”, jotka eivät haluaisi luovuttaa missään asiassa palavatkin usein ennemmin loppuun kuin jättävät asian kesken, vaikkakin sitten terveyden uhalla. Minä en todellakaan kuulu näihin ihmisiin. Minua ei ole siunattu moisella luonteenpiirteellä ei sitten yhtään. Tykkään kokeilla asioita ja todeta ne joko toimiviksi tai toimimattomiksi. Olen jättänyt kesken (eli luovuttanut) kaksi koulua, sillä ne eivät olleet loppujen lopuksi minua varten. Miksi olisin väkisin opiskellut ammatin, jossa en olisi kuitenkaan viihtynyt? Ihan vain sen takia ettei minua ainakaan voisi sanoa luovuttajaksi tai koska joku muu niin halusi? Juu, ei kiitos. Minusta ei siis tullut kauneusalan yrittäjää saati ympäristöpuolen insinööriä, mutta tulipahan kokeiltua ja todettua ettei kumpikaan ole minua varten! Sen sijaan välivuoden jälkeen löysin unelma-ammattini, jossa viihdyn paremmin kuin hyvin.

Arvasin, että luovutat

Mitä haluat opettaa jälkipolville?

En todellakaan halua opettaa lapselleni, että luovuttaminen on vain luusereita varten. Sen sijaan haluan opettaa, että omaa sydäntään täytyy seurata ja kokeilla asioita, joista on kiinnostunut. Vaikka siitä ei tulisikaan sitä omaa mieluisaa juttua, tuli ainakin kokeiltua ja todettua se itse. Tärkeintä ei ole onnistuminen, vaan yrittäminen. Tähän ikään mennessä erilaisia epäonnistuneita yrityksiä on kertynyt vaikka kuinka paljon: minusta ei ollut oman yrityksen pyörittämiseen saati parturi-kampaajaksi. Minä en pysty parantamaan alkoholisoitunutta sukulaista tai noudattamaan ketogeenistä ruokavaliota. Minä en pysty (enää) seisomaan kovin pitkään käsilläni tai laihduttamaan sitä viimeistä viittä kiloa. Jotkut asiat ehkä pystyisin kuitenkin tekemään jos haluaisin, mutta kun en halua ja sekin on ihan ok. Se sen sijaan ei ole ok, että antaa toisten mielipiteiden sanella omaa elämää. Jokainen on vastuussa vain omasta elämästään ja päättää ne asiat, joissa on tai ei ole ok luovuttaa. Ei isä, äiti, pomo tai se instagramin ilkeä Riina., vaan juuri sinä itse.

Minun mielestäni ei ole noloa luovuttaa. Sen sijaan on rohkeaa kokeilla uusia ja erilaisia asioita. Kaikesta uudesta oppii aina jotakin. Ruokavalioista olen tähän mennessä oppinut ainakin sen ettei minun suolistoni kestä vegaanista ruokavaliota, keto vie minulta unet ja palautumiskyvyn ja tykkään, kun ei ole mitään ylimääräisiä rajoituksia. Toisaalta taas täytyy pitää järki päässä jottei elä pelkällä Benkkujerryllä ja lasi viiniä hyvässä seurassa on aina ok! Mikä sun ruokafilosofiasi on tai mitä ajattelet luovuttamisesta?

Kivaa viikkoa just sulle!

Edellinen postaus: Lopetin ketogeenisen ruokavalion – Mitä tapahtui?

PALASIA ARJESTANI // BLOGIT.FI:SSÄ // BLOGLOVINISSA // INSTAGRAMISSA // YOUTUBESSA // FACEBOOKISSA

Lopetin ketogeenisen ruokavalion – Mitä tapahtui?

lopetin ketogeenisen

Lopetin ketogeenisen ruokavalion reilu pari viikkoa sitten univaikeuksien vuoksi. Aloin näkemään joka yö kauheita painajaisia ja heräilin öisin pari kolme kertaa. Ajattelin tämän olevan ohi menevä vaihe, mutta kun sitä oli kestänyt jo kolme viikkoa ja kaikki keinot oli käytetty, päätin testata vielä viimeisen keinon eli hiilareiden noston. Kyselin asiasta ketoryhmissä ja osa sanoi, että malta vain odottaa vielä tai että minulla on vain vieroitusoireita. Kuulostaa oudolta, että vieroitusoireita tulisi vielä 5-6 viikon ketoosissa olon jälkeenkin enkä todellakaan voinut enää ”vain odottaa mitä tapahtuu”. Niinpä päätin luovuttaa ja kokeilla mitä tapahtuu, jos nostan hiilareita ja hyvinhän siinä kävi!

Pelko pois

Moni pelotteli, että jos keskeytän ketogeenisen, lihon muodottomaksi sillä kroppa imee kaiken mahdollisen. Tämä oli kuitenkin täysin turha pelko, sillä minulla kävi itse asiassa täysin päinvastoin. Tunsin koko keton ajan miten mun kroppa oli jotenkin ”raskas”. Toisaalta ruokavalio teki hyvää ja poisti mm. vatsan oireilut ja toi lisää energiaa, mutta samalla tunsin, että kroppa oli ehkä vähän jumissa. Monilla ketolla paino tippuu todella tehokkaasti, mutta minulla kävi päinvastoin. Nyt kun olen jo pari viikkoa syönyt enemmän hiilareita, paino on alkanut itse asiassa laskea hiljalleen ja olo on muutenkin mainio.

lopetin ketogeenisen

Tehtiin kauraomenapaistosta mökillä.

lopetin ketogeenisen

Kasvissosekeitto kera jämäpekonin ja ruohosipulin.

Ennen ketoilun aloittamista mun kroppa oli todella herkkä hiilihydraateille ja olin koko ajan turvoksissa. Ketoosi on ilmeisesti parantanut insuliiniherkkyyttä, sillä mitään turvotusta tai vatsan pömpöttämistä ei ole nyt esiintynyt ollenkaan! Uskon, että tällaiset ketogeeniset/vähähiilariset jaksot tekevät pelkästään hyvää ihmisille, jotka ovat herkkiä hiilareille. Palautuminen ketolla oli todella huonoa ja treenasin silloin aika vähän. Nyt kroppa palautuu taas todella hyvin ja olen lisännyt treenikertoja viikkoon.

Lopetin ketogeenisen ruokavalion – Mitä tapahtui?

Keton lopettamisella on ollut sekä hyviä että huonoja vaikutuksia. Noiden yllä lueteltujen lisäksi olen huomannut, että nyt kun syön vapaammin kuin ennen, on vihannesten määrä ehkä vähentynyt ja siihen täytyy kiinnittää huomiota. Toisaalta ruokavalio on monipuolistunut ja syön enemmän marjoja sekä hedelmiä. Ketoilu ei ole oikein toteutettuna kovin kallista, mutta tällä hetkellä ruokaan menee vähemmän rahaa kuin ketolla ollessani. Käytän nyt paljon ”syö mitä kaapeista löytyy” -metodia eli yritän pitää kaupassa käynnit minimissään viikon aikana. Voin syödä vapaammin erilaisia vihanneksia ja ottaa kaapista vaikkapa puuroa, jos muuta ei ole tarjolla. Ketolla sain käydä kaupassa monta kertaa viikossa, sillä vihannekset olivat aina loppu enkä halunnut ostaa niitä isoa lastia jääkaappiin kerrallaan. Nyt pystyn syömään tytöltä jääneet ruuan jämät eivätkä ne jää jääkaappiin ajelehtimaan ja pilaantumaan. Ruokahävikkiä tulee tällä hetkellä minimaalisen vähän ja ostan enemmän tuotteita -30% lapulla ja kokkailen kaikenmaailman jämäruokia.

lopetin ketogeenisen

Iso leipäkassi Resq Club -sovelluksen kautta hintaan 3 euroa.

Halusin kuulua johonkin

Vaikka en kasvissyöjä olekaan, niin olen iloinen, että voin nyt vapaasti kokkailla kasvisruokaa koko perheelle. Mun ketoiluajan ruuat eivät juuri muille kelvanneet ja kasvisruokien laittaminen oli hankalaa. Tuntuu, että nyt elämä on helpompaa, koska mitään rajoitteita ei enää ole. Ketolla/vähähiilarisella ruokavaliolla on omassa elämässäni oma paikkansa, mutta selvästikään se ei 100%:a minulle sovi. Halusin niin kovasti ”kuulua johonkin”, että puskin ketoa väkisin läpi, vaikka kroppa tuntui raskaalta eikä se palautunut optimaalisesti. Tiedän, että rasva-adaptaatio saattaa kestää vuodenkin, jonka jälkeen kroppa alkaa vasta kunnolla käyttämään rasvaa hiilareiden sijaan, mutta rehellisesti sanottuna en voi odottaa niin kauan. Puoli vuotta viiva vuosi on aika kauan antaa painon vain nousta ja olla nukkumatta kunnolla. Älkääkä käsittäkö väärin, näin ei käy kaikille! Toisille keto sopii parhaiten maailmassa ja he voivat sillä paremmin kuin millään muulla ruokavaliolla, mutta minulla se ei vain toiminut, vaikka kuinka halusin.

Tuntuuko, että olen luovuttaja? Kyllä. Jälleen kerran aloitin jonkin erikoisruokavalion varmana siitä, että se on vastaus kaikkiin toiveisiini, mutta toisin kävi. Jälleen kerran sain todeta, että ketokaan ei toimi minulla ja palaan vanhaan tuttuun. Tulipahan kokeiltua, niin ei jäänyt mitään arvailujen varaan. Jokaisesta kokeilusta oppii jotakin ja myös ketoilusta jäi paljon asioita käteen: se sopii minulle ajoittain kokeiltuna, minulle jäi monta hyvää reseptiä kokattavaksi ja ymmärsin, että hyvän unenlaadun takaamiseksi tarvitsen hiilareita.

Show must go on, joten näillä mennään ja metsästetään taas uusia ihania reseptejä kokkailtavaksi!

Edellinen postaus: Pitkä viikonloppu mökillä

PALASIA ARJESTANI // BLOGIT.FI:SSÄ // BLOGLOVINISSA // INSTAGRAMISSA // YOUTUBESSA // FACEBOOKISSA