Hae
Palasia Arjestani

Voihan vitura.

Kuten otsikosta voi jo huomata niin seuraava teksti saattaa sisältää suuren määrän kirosanoja sekä ylenpalttista märinää. En suosittele yltiöpositiivisille ihmisille tai täydellisille tuleville tai jo oleville äideille (niitäkin kuulemma on).

Kävin viime viikolla neuvolassa ja neuvola-täti haukku mut läskiks. Tai vienosti vihjaili et pitäiskö katsoa tarkemmin mitä syö. Kun kerroin miten syön eli tarkasti ja siististi, ei uskonut. Tiedusteli vielä hymyn kare kasvoillaan ”juot varmaankin sitten litratolkulla mehuja, kun on tuota painoa tullut…” Öö, en juo. Juon pelkästään vettä. ”No toiset juo…” No, mä en. Mulla on raskauden alusta tullut 9kg lisää ja paino vaan nousee vaikka mitä tekis. Ajattelin tiputtaa kaloreitakin, mut kauhistuin kun näppäilin tän hetkiset syömiset kalorilaskuriin, laitoin kaiken vieläpä yläkanttiin. Tuloksena vajaat 1700kcal.. Eipä tosta kauheesti enää kaloreita tiputella. Päinvastoin. Siihen kun lisätään vielä treenit niin vähän ihmetyttää kuinka toi paino kaikesta huolimatta sinkoilee ylös päin. Toki muksu kasvaa koko ajan ja tulee lapsivettä ja kaikkea törkyä mahaan, mut silti.

Kroppa kerää nyt aivan perkeleesti rasvaa. Selluloosaa on jalat ja perse pullollaan ja lisää tuloo mut minkäs teet. Uskon, että noi häviää kunhan muksun ruokkimisurakka alkaa. Jos ei, niin sit kyykätään niin perkeleesti. Ja vedetään intervalleja vaikka henkihieveriin. Mähän en selluloosakoiveks jää. Ehkä ihmishistorian keuhein keksinto. Selluliitti. Kuka vittu senkin keksi!? Vauvan kotokolosta tykkään edelleen, vaikka se aika suuri alkaa ollakin ja suurenee vaan viikko viikolta. Vaatteet ahistaa ja kiristää, mut aina saa isompia. Onneks. H&M:ltä onkin tulossa pikku paketti mammavaatteita pullollaan. Niillä pärjätään taas vähän aikaa.

Ystäväni närästys on tullut jäädäkseen. En olis niin välittänyt koko ilmiöstä. Se kun iskee keskellä yötä niin sitten ei enää nukutakaan. Neuvolan täti ilmoitti myös ilokseni että pääsen sokerirasitukseen. Voi perse.  Eipä paljon huvittais olla ensin puoli vuorokautta syömättä, päästä pistettäväks, juoda kunnon tujaus mehutiivistettä kera extrasokerin ja jäädä vielä odottelemaan pariksin tunniksi että saa kaksi lisäreikää käsivarteen. Hyvällä tuurilla sammut kuin saunalyhty sokeriannoksen jälkeen tai puklaat kaiken ylös. Ite oon edelleen aamuisin huonovointinen nälkäisenä niin voin vaan kuvitella kuinka ton kokeen kanssa käy… Ens viikolla sit nähdään mikä on lopputulos.

Oon huomannut tarvitsevani nykyään paljon enemmän unta ja hemmottelua kuin ennen. 8h yöunet ei riitä mihinkään, 12h nukuttuani voin sanoa olevani virkeä. Mitä tulee hemmotteluuun niin isäntä saa hieroa ja rapsutella mua harva se ilta. Onneks ei pistä vastaan. Vielä 😀 Huomiseks oonkin varannut itselleni kampaajan. Tukka kasvaa tällä hetkellä niin kauheata vauhtia, että suhina käy. Huomenna musta tulee taas suht ihmisen näkönen. Sen lisäks mulla on yks kasvohoito odottamassa ja ostinpa tänään siihen lisäks citydealista toiseen puljuun kasvo+jalkahoidon. Niin ja lahjakortin tatskan poistoon. Laitetaan toi niskan tai selän tatska poistettavien listalle. Kannattaa ottaa tatuointeja 17-vuotiaana 😉 Mun muksu ei tule ottamaan ensimmäistäkään ennen kuin on täysi-ikäinen. Toisaalta ei se kyllä polta röökiä, juo viinaa eikä tapaile poikiakaan ennen täysi-ikäisyyttä 😀 Näinköhän suunnitelma toteutuu?

Tästä viikosta tais tulla pakosta kevyt viikko. Pari päivää vatta on supistellut siihen malliin etten ole uskaltanut salille. Sama jatkuu tänään. Jouduin perumaan paljon odotetun valmentajan tapaamisenkin supisteluiden vuoksi. Vituttaahan se. Normaalisti kävelen bussilta kotiovelle parissa kolmessa minuutissa. Eilen meni lähemmäs parikymmentä minsaa. Kävely vaan pahentaa supistelua eli tämäkin ilta menee rauhallisesti köllötellessä. Treenataan sit kun pystyy.

Oon muuten menettänyt (ainakin hetkellisesti) mun suurimman intohimoni eli syömisen ja ruuan kanssa läträämisen. Ruokahalu on kadonnut kokonaan ja syön vain muksun takia, en itseni. Ei vaan ole nälkä. Helposti menee kuusikin tuntia etten muista syödä ja sittenkin syön koska tosiaan on pakko. On tämäkin… Jos ei raakaa sipulia lasketa niin mielihalutkin on pysyneet yhtä kadoksissa kuin ruokahalu. Tämä lienee hyvä asia?

Helposti voisin jäädä jo äippälomalle lepäilemään ja laittamaan kämppää valmiiksi uutta tulokasta varten ja jos selkäkivut jatkaa kovenemistaan niin ennen aikainen lomalle jääminen saattaa olla edessä. Vielä kuitenkin sinnitellään ja tähdätään sinne helmikuulle 🙂

Olen purkautunut. Kiitos ja anteeks.

Ps. Kiroamistakin tuli huimasti vähemmän kuin ajattelin. Ihan kaikki ei siis tullu päästä näppäimille asti 😀
Pss. Vaikka tällä hetkellä vituttaakin roimasti niin uskon, että maaliskuussa taloon saapuva kirkuva otus on kaiken tän arvoinen. Ja niinhän se onkin 🙂 Siitä se sitten alkaa. Uudenlainen elämä.

17 kommenttia

  1. Miia kirjoitti:

    ” eikä tapaile poikiakaan ennen täysi-ikäisyyttä ” voisiko tästä päätellä mitä merkkiä olette saamassa? 🙂

  2. Muffukka kirjoitti:

    Jos ihan kauheesti toi selluloidi vaivaa sitten vielä kun pikkukaveri on putkahtanut maailmaan niin infrapunasaunasta on apua sen poistamiseen. 🙂

  3. Toppahapa kirjoitti:

    Aaaaav!! Mä ainaki oon täydellinen äiti mun ajatusasteella oleville lapsille! Mullehan ei tuu sellua eikä pahoinvointia eikä ennenaikaisia supistuksia ja synnytyski on sellainen, et nostan jalkaa ja aivastan! Joten älä huoli, ei kaikkien tarvii olla täydellisii ;P

  4. Jonna1983 kirjoitti:

    Miia: No sitä ainakin toivotaan 🙂 Ja voihan poikakin tapailla poikia :DMuffukka: onneks ei oo kovin hinnakasta täällä etelässä infrapunasaunat.. Kyl ne lähtee treenillä ja intervalleilla ;)Toppahapa: 😀 Noin mäkin ajattelin. Jospa mä sit ees synnyttäsin aivastamalla 😀 Ja saisin sen suht rauhallisen ja hyväunisen mukulan…

  5. Toppahapa kirjoitti:

    Aivastat vaan tarpeeks kovaa! Iha sikakovaa 😛

  6. Karvalakkimalli kirjoitti:

    Heitetään ilmoille ajatus, joka voi tosin olla ihan arsesta/väärä. Noi kalorit vaikuttaa aika vähäiseltä, kun ottaa huomioon sun liikkumisen, raskauden ja kehosi koostumuksen. Veikkaan, että sä nainen olet sen verran reilusti lihasta, että sun lepoaineenvaihduntasikin on jo huomattavasti yläkanttiin ”normiin” verrattuna? Tuli vaan mieleen, että jos sun kehosi varastoi kaiken mahdollisen saamansa energian nyt juurikin tuona rasvana, kun se ei saa sitä riittämiin? Myös se, ettet tunne nälkää, kertoo omasta mielestäni myös siitä. Mitäs mieltä olet? Ja se, mitä noihin terkkareihin tulee, se on juurikin tuota! Odotas vaan, jos et saa imetettyä kuten ns. pitäisi, vauvasi ei kasva käyrien mukaan, menet antamaan jotain ruokaa, ennen kuin ohjeissa sanotaan jajajaja…3 lapsen äitinä annan vinkin: luota itseesi! Vaikutat vahvalta ja järkevältä naiselta, moiset (ja tulevat samanlaiset) terkkarin kommentit saat jättää omaan arvoonsa :)Voimia jatkoon!!

  7. Momin kirjoitti:

    Oi voi miten tutulta tuo kuulostaakaan. Tulee niin aidosti mieleen oma odotusaika. Mä painoin karvaa vajaat 90 kiloo just ennen synnytystä, joten kyllä mullekin terkkatäti vähän yritti jotain vihjailla kun loppuajasta tuli sellain kilo viikossa lisää painoa. Mutta mä voin lohduttaa, ainakin itelläni se lähti hyvin nopeesti pois ja itse pistin merkille, että kroppa keräsi nestettä ihan sikana loppumetreillä, ettei se kaikki ollut läskiä suinkaan!!!! Ja toi närästys, uhhuh, mähän nukuin istualtani loppuajasta, mutta voi mikä helpotus oli, kun synnytyksen jälkeen tajusin heti, että hei mitä ihmettä, ei närästä yhtään. Sä oot sen verran urheilullinen mamma, ettei varmasti tuota tuskaa palata siihen kuosiin mitä olet ollut ennen tiineyttä :)-päivi-

  8. Jonna1983 kirjoitti:

    Karvalakkimalli: itse asiassa mulla on käynyt ihan sama ajatus mielessä. Tänä aamuna hyppäsin taas vaa´alle ja kyl se oli taas sen verran ponkassu ylös päin tarkoista syömisistä huolimatta et nyt loppu tää vahtaaminen. Maanantaina nostellaan kaloreita reilulla kädellä eli samoihin lukemiin mitä ne oli ennen raskauttakin. Mullahan toi ruokamäärä on tippunut ihan itsestään noin alas kun en oo punnannut tai laskenut aikoihin mitään. Kyl tää taas tästä 🙂 On vaan aikamoinen satsi alkaa taas syömään isompia määriä kun ei toi vatta oikein vedä.Momin: hyvä etten ole ainoa näiden tuntemusteni kanssa vaan muutkin on käyneet samat läpi! Toi närästys vaan on jotain semmosta minkä olisin voinut jättää kokematta… onneks sekin loppuu aikanaan! Viimestään reilun kolmen kuukauden päästä jos muksu syntyy ajallaan 😉

  9. Anonymous kirjoitti:

    Olen seurannu sun blogia pitkään ja nyt on ollu hauskaa lukea kun itellä kans l.a maaliskuussa 🙂 Tunteet on tuttuja täälläkin ja treenit on vähentyny 2-3 x viikossa.Ja olen ihaillu sua kun oot niin reippaasti jaksanu vanhaan malliin touhuta 🙂 Painoa tullu nyt se 10 kg ja sokerirasitus oli tällä viikolla..Älä huoli, pääasia on vauvan vointi ja uskon et saat sen ”oman kropan” takasin kyllä kunhan synnytys ja alkuaika on ohitse!!!-Peppi-

  10. Jonna1983 kirjoitti:

    Pikku hiljaa alkaa varmasti mullakin treenimäärät vähenemään. Ainakin jos tähän malliin jatkuu. Oonkin vähän suunnitellut et jossain vaiheessa treenaisin punttia joka toinen päivä ja välipäivinä sit vähän köpöttelyä tai lepoa jos keho sitä vaatii. Mulla kans kohta kymppi täynnä ja rasitus tiedossa ens viikolla 😀 Kyl sen vanhan ja kovia kokeneen kropan varmasti takasin saa kun vaan maltilla lähtee takas treeneihin ja pudottelemaan painoa.Hurjan paljon onnea sulle ja pikkuselle odotukseen! Pistähän välillä fiiliksiä tulemaan 🙂 Voi laittaa vaika sähköpostillakin jos et halua blogiin kommentoida!

  11. Anonymous kirjoitti:

    heips,minäkin jo pitkään sivusta blogiasi olen seurannut,mutta nyt vasta rohkenen kommentoimaan kun aihe niin läheltä omaa elämääni liippaa :)sain itse esikoiseni vajaat 4vko sitten,ja onnekseni pystyin kyllä ihan yhtä aktiivisesti treenailemaan salilla loppuun asti 4-5xvkossa,itse asiassa salilla kävin vielä edellisenä päivänä ennen kun synnärille lähdettiin:D jos vain supistelut pysyy poissa,eikä muuta lepoa vaativaa tule,voit vielä yllättyä miten loppuraskaudessa riittääkin vielä voimia ja energiaa ihan eri tavalla,ja tekee tosiaan sen minkä pystyy.kilojen kertymisestä,itsellä ei onneksi tullut kuin 12kg,mutta yllätys oli erittäin positiivinen,kun kahdessa viikossa synnytyksen jälkeen kiloja oli jo 10 lähtenyt ihan vain sohvalla istuen ja syöden mitä maistui.mutta itse huomasin ihan saman,liian vähiksi meni eväät kun söi laskematta ja punnitsematta,ja sillä sitä rasvaa pääsee kertymään.sama homma edelleen kun imettää,paaaljon enemmän pitäisi pystyä itsekin syömään että menetettyjä lihoja saisi takaisin ja ravintoa vielä pienellekin riittäisi..mutta kyllä ne kilot lähtee,varsinkin jos asialle on halukas jotain tekemään eikä jää sinne sohvan pohjalle mussuttaaa.kyllä itse ainakin heti kun pystyi,olin salilla taas heilumassa,ei pelkästään kunnon mutta myös pääkopan hyvinvoinniksi:)ja ei oikeasti uskois miten paljon imetys voi kuluttaa!sitä paitsi oikeastaan vaikka kropan koostumus tällä hetkellä onkin ihan eri mitä ennen raskautta,nopeasti sitä lihasmuisti näyttää kuitenkin toimivan ja ainakin paineet salilla saa ihan uudella tapaa:D plus että koskaan en oikeastaan näin naiselliselta olekaan näyttänyt,mistä nauttii ihan eri tavalla mitä normaalissa kuivan kesän orava- kunnossa ollessaan 😉 kovasti tsemppiä loppuraskauteen ja sitten uuden elämän opetteluun,kiva lukea miten muilla sama elämän tilanne sujuu :)-Riitta

  12. Jonna1983 kirjoitti:

    Samaa olen muiltakin kuullut, että imetys on kovaa hommaa 😀 Täytyy nyt tosiaan alkaa ruokaa taas mättämään eri tahtiin kuin ennen. Eihän se auta kuin ottaa ruokavaaka kauniiseen käteen.. Eipä ole aiemmin ollut tällaista ongelmaa että söisi liian vähän, päinvastoin! Nyt tuli tämäkin nähtyä…Oletko jaksanut miten nyt jumppailla muksun syntymän jälkeen?

  13. Anonymous kirjoitti:

    mulla oli siinä mielessä helppo palautua,kun koko raskauden ajan pystyi normaalisti treenaamaan,ja synnytys oli tosi helppo neitin ollessa 2,5kg kirppu että palautuminenkin kävi nopeeta.heti kun kotiin pääsin,aloin koiran kanssa kävellä,ja kahden viikon päästä olin jo salilla:) aiemminkin olis poltellu,mutta maltoin mieleni ettei ainakaa mitään takapakkia tule liian nopeesti aloittaessa..ekalla viikolla jumppailin 3 kertaa kevyesti koko kropan läpi,ja seuraavalla viikolla aloin jo painoja lisäillä ja palasin tuttuun 3-jakoseen.edessä tosin on ohjelman uusiminen kunhan valkun kanssa saadaan palaveerattua:) raskauden jälkeen näkyy olevan oikein optimaaliset mahdollisuudet kehittyä(kiitos hormonit,jotain hyvääkin:D)ja virtaa kyllä riittää,kunhan nyt sais vaan syötyä tosiaan tarpeeksi:)-R

  14. Jonna1983 kirjoitti:

    Oi, jospa mullakin kävin niin hyvä tuuri et muksu olis suht pieni ja synnytys nopea 🙂 Ilmeisesti sektion kanssa joutuu sit odottelemaan vähän pidempään ennen kuin pääsee treenaamaan? Minkälaiset ohjeet sulle annettiin synnäriltä treenamisen suhteen?Moni muukin on sanonut, että synnytyksen jälkeen kehittyy parhaiten hormoneiden ansiosta 🙂 Sitä odotellessa!

  15. Anonymous kirjoitti:

    toivotaan,ja aina se hyvä kunto kuulema auttaa synnytyksenkin jaksamaan ja varmasti myös palautumiseen.juu näin olen minäkin käsittänyt,että leikkaushaava paranee hitaammin..oon liikunta-alalla ihan ammatikseni,niin siitäkö lie johtunut ettei oikeestaan mitään ohjeita annettu,ainoastaan kotiutuessa lantionpohja-ja syvien vatsojen jumppaohjeita,mitkä jaetaan kyllä kaikille varmasti.neuvolasta sanovat että oman tunnon mukaan,kun tiesivät kuitenkin liikunta taustan jo raskauden ajalta 🙂 näin iteki ajattelin jo odotusaikana ja sekä nyt,että kun malttaa kuunnella kroppaa niin kyllä se kertoo jos jokin ei sovi :)-r

  16. katri kirjoitti:

    Löysin tänne blogiisi verkkarivaimon kautta ja nyt kun luin tämän postauksen, niin ihan pakko kommentoida. Vaaaikkka taitaa vähän vanha postaus jo olla. :)Mutta eläpä huolehdi siitä raskauden aikana nousseesta painosta. Mulla odotuksen aikana nousi 20kg paino ja puolet siitä jäi synnytyssaliin. Eipä se selluloidi sinne pylleröön jää asumaan. Varsinkaan sulle, kun kerta noin aktiivinen liikkuja oot. 🙂

  17. Jonna1983 kirjoitti:

    En mä ihme kyllä enää painosta streessakaan, koska tiedän että sen saa poies ennemmin tai myöhemmin! Kivahan se olis jos synnärille jäis heti kymppikilo ja loput lähtis kuin itsestään mut oman kroppani tuntien niin töidä saan kyllä tehdä läskien lähdön eteen 😀 Siihen on varauduttu.Semmoset 15kg on nyt tullut ja vielä kerkee varmasti pari tulla. Vikoilla viikoilla saattaa kuulemma paino nousta kilon pari viikossa. Näin kertoi neuvola-täti 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.