Hae
Palasia Arjestani

Millä ihmeellä eroon jatkuvasta makeanhimosta? (+arvonta)

Processed with VSCOcam with f2 presetMun elo on ollut Turkin matkan jälkeen ihan tuskaa. Se on vieläkin ihan tuskaa. Kaikki sokeriherkut kummittelee mielessä enkä saa itseäni niskasta kiinni… Kuvasin teille tänään videon asiaan liittyen. Katso se ja osallistu kilpailuun, jossa voit voittaa itsellesi paikan hyvinvointi- ja ravintovalmentaja Hanna-Kaisa Ranisen Eroon makeanhimosta-verkkokurssille! Tulee ainakin mulle erittäin sopivaan rakoon. Ohjeet kilpailuun osallistumiseen videolla.

Onnea arvontaan 🙂

36 kommenttia

  1. Anu kirjoitti:

    Moi! Kiitos kilpailusta ja mainiosta videosta. Itsekin kävin heinäkuun alussa ulkomailla ja siellä herkuttelin joka päivä. Irtipääseminen on ollut haastavaa ja nyt tulis kurssi kyllä tarpeeseen! Joskus kun olen yksin kotona, minut valtaa herkkuhimo! Silloin on ikäänkuin pakko saada jotain!

  2. hanna kirjoitti:

    Kyllä se on tämä lomalta paluu aina kaiken pahan alku, siitä kierteestä on todella vaikea päästä eroon. Toinen paha on kun makaat flunssassa kotona, lapset on päiväkodissa ja herkkukaappia ei voi vastustaa. Varsinkin suklaa on semmonen mitä flunssassa mun tekee aina mieli!

  3. Luana kirjoitti:

    Mulle pahimpia ovat hetket, kun tiedän että pitäisi tehdä jotain, kuten kirjoittaa esseetä, mutta en vaan jaksa tai ei huvita. Tuosta tulee niin suuri syyllisyys, että kamala herkkuhimo on taattu.

  4. Kaisa kirjoitti:

    Heippa! Puhut aivan asiaa videolla; joskus kun tulee syötyä herkkuja normaalia enemmän, voi olla haastavaa palata takaisin siihen suht herkuttomaan arkeen.
    Itselläni on melkein mahdotonta vastustaa herkkuja kuukautisten aikaan, jolloin suklaalevyt ja jäätelöt kummittelevat mielessä. Kai se on joku luonnollinen juttu, jolla kroppa yrittää vamistaa tulevalle vauvalle energiaa kasvamiseen tai jotain? 😀

  5. jiip kirjoitti:

    Itsellä pahimmat tilanteet ovat silloin, kun olen ollut pitkän päivän yksin ja tekemättä mitään järkevää tai jos olen jo yliväsynyt tai viime syömiskerrasta on useita tunteja (jostain syystä). Yhtäkkiä saattaa siis vaan iskeä kauhea herkkuhimo ja kauppaanhan se on lähettävä samantien. Jos lähikauppa ois kauempana kuin 200 metrin päässä, niin saattaisi herkkuhimopuuskien ostotkin jäädä vähemmälle..

  6. Mira kirjoitti:

    Ehdottomasti ekana tulee mieleen, että vaikeinta on pysyä herkuista erossa pienessä ”krapulassa”, silloin menis mitä vaan ja kuinka paljon vain! Onneksi tätä ”krapulaa” nyt ei usein ole.. 😉

  7. Tiia kirjoitti:

    Arkena makean välttäminen kotona ja töissä sujuu suht hyvin, mutta heti kun tulee viikonloppu, loma tai käydään kylässä ystävillä, sukulaisilla niin unohtuu se järkevä syöminen. Ja nimenomaan toi sokeri se jää niin kummittelemaan ja sitten tulee popsittua vähän sitä sun tätä. Miten onkin niin vaikea kylässä sanoa että EI kiitos. Sitä ajattelee että ihmiset loukkaantuu…olisipa kiva päästä kurssille mukaan ja saada vinkkejä omiin kamppailu kohtiin.

  8. Tea kirjoitti:

    niinkun itsekkin sanoit, niin lomamatkan jälkeen on kauheeta! Tekis koko ajan mieli mussuttaa jotain ja joka päivä et ”huomenna ei herkkuja”.. Kierre on valmis!
    Huomaan myös kun olen tylsistynyt niin ”tekee mieli syödä” ja etenkin niitä makeita juttuja…

  9. Jenna kirjoitti:

    Pahinta on, kun tulee siivoojan työstä kotiin perjantai tai lauantai iltana, eikä ketään ole kotona. Pitkän päivän jälkeen töistä tullessa lounaasta on pitkä aika, ja usein sekin ollut salaattipitoinen. Tähän vielä yksin kotona oleminen, eikä valmiiksi tehtyä ruokaa –> jäätävä herkkuhimo ja tylsyys. Ja kun kerran luovuttaa, niin herkkujen himo todellakin jää päälle. Täytyisi muistaa syödä riittävästi myös töissä, niin voisi helpottaa. Ei oo helppoo ei 🙂

  10. MM kirjoitti:

    Yksin ja väsyneenä alkaa herkkuhimot jylläämään. Stressi on myös paha.

  11. Laura kirjoitti:

    Herkkuhimot pahimmat illalla jos päivän aikana syönyt muuten huonosti ja liian vähän. Väsymys tai stressi eivät myöskään auta asiaa. Yksin ollessa tulee sitten sorruttua helpoiten kaivamaan kaikenlaista makeeta kaapeista.

  12. Nanne kirjoitti:

    Mulla herkkuhimot liittyy lähes aina syömättömyyteen tai liian pitkään ateriaväliin. Teen tällä hetkellä kahta työtä samaan aikaan ja iltaisin kun pääsen kotiin teen ravitsevan ruoan. Suuren annoksen syötyäni ajattelen monesti, että koska olen ollut monta tuntia syömättä töideni takia saan minä syödä vähän lisääkin. Monesti tuo ”lisäsyöminen” on juurikin herkkuja. Saatan napsia melko isoja määriä kaikkea mitä kaapeista vain löytyy. Seuraavana päivänä herkkuhimo on aina vain kahta kauheampi. Mitä enemmän herkkuja syö – sitä enemmän niitä tekee mieli.

    Tavoitteena olisi oppia syömään järkevästi niin, että ateriavälit pysyisivat maltillisina, jotta herkkuhimoja ei tulisi. 🙂

  13. Maarit kirjoitti:

    Jos ruokavälit venyvät liian pitkiksi, eli tulee liian kova nälkä ja ruokaa vasta tehdessä osuu vaikka pulla tms silmään niin helposti katoaa suuhun. :/

    Väsyneenä, surullisena, onnellisena..haluaa palkita itseään!

    Tylsyys ja yksinäisyys. Telkkarin toljotus ”tarvitsee” syömistä rinnalleen ja se on niin mukavaa ajanviihdettä.

  14. Sofia kirjoitti:

    Itselläni näitä en-pääse-yli-makeanhimostani -tilanteita on kolmenlaisia:
    1. Joku muu syö vieressäni jotain lempiherkkuani, jolloin minunkin alkaa tehdä hirveästi mieli. Yleensä kyseessä on suklaa.
    2. Olen erehtynyt kauppaan nälkäisenä.
    3. Olen ottanut yhden esim. palan suklaata, jolloin himo vain yltyy.
    Lopputulos on yleensä sama, morkkis. 😀

  15. Sande kirjoitti:

    Kauhea herkkuhimo ollut myös pari viikkoa, jotain pientä makeaa pakko saada ja vaaleaa leipää mitä en yleensä syö! Arvelisin näihin tilanteisiin joutuvani huonosti nukutun yön jälkeen (näitä on jostain syystä viime aikoina ollut paljon) stressaavan päivän jälkeen kotiin tullessa. Jostain syystä kun oikein ottaa pattiin niin uskoo, että herkku auttaa. Sitä ihan huomaamattaankin napostelee aika paljon pikkuherkkuja töissä, kotiin tullessa, illalla…

  16. Sylvia kirjoitti:

    Jos tietää että kotona kaapissa/jääkaapissa/pakastimessa piileksiin jotain herkkuja niin yleensä illalla viimeistään siinä vaiheessa kun lapset ovat nukahtaneet niin himo kasvaa liian suureksi. Pyrin säilyttämään herkut kaupassa enkä kotona ja ostan vasta silloin kun annan itselleni luvan myös syödä niitä ilman huonoa fiilistä.

  17. sinppa kirjoitti:

    Minulla makeanhimo pääsee yltymään, kun yhdistetään liian vähäinen syöminen ja jokin negatiivinen tunnetila, olipa se sitten stressiä, turhautuneisuutta, tai ihan vain pientä alakuloisuutta. Tuolloin on hyvin hankala pitää pää kylmänä ja valita jotakin fiksumpaa suuhun pantavaa!

  18. Erja kirjoitti:

    Kun kylässä tarjotaan (tuputetaan) tai töissä on esillä kipollinen esim. irtokarkkeja. Koukuttahan se sokeri, kun makuun pääsee.

  19. Johanna kirjoitti:

    Iltaisin kun lapset ovat nukkumassa otan automaattisesti teetä ja suklaalevyn kaverikseni sohvalle.

  20. Kiia kirjoitti:

    Moikka! Ennen varsinaista vastausta, tee ihmeessä enemmän videopostauksia, sulla on erittäin miellyttävä tyyli esiintyä! Mielenkiinto pysyy yllä.

    Ja vastaus, silloin kun kaikki on menny päin persettä! Jotenkin ajattelee et nyt mä oon tän ansainnu, ja niitähän selityksiä ja tekosyitä riittää loputtomasti.

    Siitä kun vaan pääsis eroon, en jaksa enää tätä jatkuvaa morkkista ja itsensä sättimistä.

  21. Liisa kirjoitti:

    Moi, mulla on krooninen makeanhimo!! Olin reilu vuosi sitten ”fitness-dieetillä” ja laihduinkin n 10kg ja omaksuin entistä urheilullisemman elämäntyylin Joka sopii minulle hyvin. Ensimmäiset kuukaudet dieetin jälkeen jatkoin hyviä ruokaoppeja mutta pikkuhiljaa tuli vanhat kujeet takaisin, biletystä ja herkkuja ja jokapäiväinen pikku-jälkiruoka. Urheilua olen jatkanut lähes vanhaan malliin, mutta ruokailu muuttui ja tuntuu että himo vaan yltyy. Jos en syö 3 tunnin välein, minulla on ensinnäkin aivan sudennälkä ja voisin syödä tripla-annokset mitä normaalisti ja sen jälkeen vielä suklaalevyn päälle. Jotenkin siis tuntuu, että tämän dieetin jälkeinen elämä on makeanhimon osalta erilainen kuin dieettiä edeltävä elämä, jolloin määrää oli helpompi kontrolloida vaikka herkuttelu olikin jokapäiväistä. Huomaan yhä, että jos pystyy kaksi viikkoa olemaan herkuista, ei niitä enää tee vastaavalla tavalla mieli, mutta nuo kaksi viikkoa on henkistä taistelua lähes joka hetki… ?

  22. Suvi kirjoitti:

    Itse en kovin perso makealle ole, tai tykkään kyllä makeasta kuten tummasta suklaasta ja kuivatuista hedelmistä todella paljon, mutta karkit ja leivokset sun muut ei tuota vaikeuksia pysyä erossa. Mutta kun kuningas alkoholi. Vähänkin jos on alkoholia juonut niin johan vaikka iki-inhokkini täytekakku alkaa tuntua maistuvan hirmu hyvälle 😀 todella ärsyttävää kun en muuten oikeasti edes tykkää mutta sitten jos vaikka juhlissa on vähän viinia siemaillut ja tarjolla on ties mitä herkkua niin kyllä tähänkin napaan uppoaa.

  23. Tiima kirjoitti:

    Kotona vielä tilanne on ihan ok, kun ei kaappeihin osta mitään makeaa. Mutta kaupassa niiiin helposti sortuu sinne karkkihyllylle, tai viimeistään töissä kahvihuoneen pöytä notkuu pullaa ja kakkua. Yritäppä siinä sitten juoda kahvia mustana ja sanoa ei kiitos kun muut vetävät niitä herkkuja. Ei ainakaan minulta onnistu.

  24. Tipe kirjoitti:

    Pahin tilanne on kun tiedän, että jotain hyvää on saatavilla. Esimerkiksi jos kaapissa on karkkipussi niin se huutaa nimeäni niin kauan, että syön sen…jep, näin se on.

  25. irps kirjoitti:

    Pahin tilanne on silloin, kun on sortunut syystä tai toisesta makeaan ja itse kun olen makeahiiri, niin seuraavat päivät ovat sitten todella hankalia, kun koko ajan tekee makeaa mieli! Siksi itselleni sopii paremmin sokerittomuus.

  26. anita kirjoitti:

    Mulla ei niinkään erityisesti makeanhimo yleensä vaivaa, vaan himonkohteena voi olla esim. leipä, jota en syö oikeastaan koskaan normaalisti. Himoja tulee erityisesti viikonloppuisin (koska yleensä herkuttelu on ollu isohko osa viikonloppuja) ja sillon, ku on päivisin syöny liian vähän.
    Makeanhimo on yleensä sit pahimmillaan, kun oon syöny synttäreillä tmv. pullapöydässä edes yhden sokeriherkun, sen jälkeen saatan vetää loppupäivän kirjaimellisesti läskiksi. 😀 Kaikki tai ei mitään tuntuu olevan mun motto, samoin parempi överit ku vajarit. Siispä oon ilman, nyttenkin jouluun asti täydellisessä herkkulakossa, kattellaan sitte jos tää vähän rauhottuis. 😀
    Kyseinen verkkovalmennus sopis mulle siltikin kuin nenä päähän, sillä ois mukava joskus herkutella _kohtuudella_ eikä olla totaalikiellossa/vetää aivan läskiksi.

  27. RS kirjoitti:

    Heips,
    Yksin kotona ollessa, väsyneenä ja myös hyvää elokuvaa katsoessa tekee mieli herkkuja…

  28. Heini kirjoitti:

    Jos on yöunet jääneet lyhyeen(useampana yönä), iskee väsyneenä herkkuhimo. Urheilemaan ei ehkä jaksa mennä, joten siitä kun ei saa mielihyvää niin hakee muualta. Ja helppo selittää itselleen, että nyt kun pidän lepopäivän voin vähän herkutellakin ja huomenna takas ruotuun. Ongelmana on se, että jos ostaa sen karkkipussin niin se on kyllä pakko syödä loppuun asti. Samoin jos kotona on herkkuja niin ne tulee sitten kanssa syötyä. Eli jättämällä herkut kauppaan ja selättämällä väsymyksen muutoin olisi ongelma ehkä ratkaistu, mutta.. Onhan viikonloppuna jotain hyvää saatava ja jos töissä on tarjolla niin ei todellakaan pysty kieltäytymään 😉 Sosiaaliset tilanteet on yleensäkin sellaisia, että sitä ”sallii” herkun kun ei jaksa selitellä kieltäytymistä ja seurassa maistuu olevinaan paremmalle. Näitä tilanteita on kuitenkin harvemmin eli jos tuon kotiherkuttelun saisi kuriin, olisi ruokavalio huomattavasti terveellisemmällä pohjalla.

  29. skribentti kirjoitti:

    Mulla ei nykyään ole oikeastaan koskaan semmoista sairasta makeanhimoa, jolloin mun pitäisi kieltää itseltäni makean syöminen. Eli ehkä syömiskuviot ovat itsellä hallinnassa. Mä antaisin tän kurssin ystävälle, jos sen voittaisin 🙂

  30. Heidi kirjoitti:

    Kroonista on makeanhimo täällä. Kun ketuttaa, sokeriherkut lohduttavat. Kun ei ketuta, sokeriherkut tuovat lisää iloa elämään. Tyhmä tv-ohjelma maistuu paremmalta suklaan kera. Hyvä tv-ohjelma maistuu vielä paremmalta herkkujen kanssa. Hyvä seura laittaa himottamaan sokeria(kin). Kun on tylsää, makean syömisellä saa paistetta elämään. Kun ei ole tylsää, makean syömisellä lisätään ilon tuntua. Onhan näitä… Irti ei pääse. Ellei sitten pääse kurssille!

  31. Hellu kirjoitti:

    Makeanhimo otta ylivallan, jos ruokailuväli venyy yli 4 h, jos ruokaa on liian niukasti. Myös harvinaisen herkun eli leivän puputtaminen laukaisee himotuksia 😀 Itse en osta mitään herkkuja kotiin varastoon, jotta ne ei siellä huutele nimeäni heikolla hetkellä. Olen opetellut näissä tilanteissa syömään esim. marjoja kookoskermalla, mikä on täyttävää ja makoisaa 🙂

  32. Laura kirjoitti:

    Voi apuva mikä kyssäri! 😀 Niitä tilanteita on aika monta. Viimeiset kaksi viikkoa olin lomalla, reissattiin Suomea ympäri ämpäri 3000 kilometrin verran ja lomalla herkkuhammasta kolotti usein mm. aamupalan jälkeen sekä iltapäivällä. Puhuttiin miehen kanssa jo perinteeksi tulleista ”lomapullista”, joita ostettiin aina lisää kun edelliset loppuivat. Kolmea erilaista pullaa ehdittiin maistamaan kahden viikon aikana 😀 Lisäksi tehtiin itse grillissä mustikkapiirakkaa ja kesä kun on niin jätskiä piti kauppareissun päätteeksi saada. Arkisin ja etenkin työpäivisin herkkuhammasta rupeaa kolottmaaan usein lounaan jälkeen ja jos erehtyy unohtamaan eväät kotiin tai sitten kotona ei aamulla ole ollut mitään mukaan otettavaa ja on käytävä kaupassa, mukaan lähtee usein jotain makeaa. Joskus myös työpäivän jälkeen varsinkin perjantaisin tulee sellainen olo, että ”nyt pitää saada palkinto viikon aherruksesta”. Semmoisia tilanteita täällä, toivotaan, että onni osuu kohdalle! 🙂

  33. Pupu kirjoitti:

    Sanoisin että kun on syönyt paljon sokeria niin siihen jää koukkuun. Sitten kun sitä yrittää jättää pois niin himot tulee todella pahaksi ja silloin on pakko saada sokeria ja PALJON! Pieni suklaapatukka ei enään siinä vaiheessa riitä. Ja sitten on tietysti niitä päiviä kun kaikki menee pieleen ja on saatava lohdutusta karkkipussin pohjalta. Ne on ehdottomasti pahimmat tapaukset.

  34. Sanna kirjoitti:

    Voi miten tutun kuuloista! Lomalla aina repsahdan ja on tosi vaikea päästä eroon suklaan mässäämisestä! Aivan kuin meikäläisen elämästä: ”jäätelö, pari päivässä, jälkkäri ravintolassa ja suklaata kaupasta hotellihuoneeseen”! 😀 Sitten vielä suklaat lentokentältä kotiin mukaan, pakkohan niitä erikoisuuksia on aina ostaa! 😀

    Mutta vastauksena kysymykseen: se tilanne on tullut esimerkiksi silloin, kun olen ollut töissä lähes koko päivän syömättä, jäänyt ylitöihin, lähtenyt kotiin rättiväsyneenä, kiukkuisena ja surullisena sekä kaiken lisäksi joku edustaja on tuonut samana päivänä kassillisen karkkiuutuusnäytteitä. Suklaapatukka katoaa suuhun hetkessä ja karkkipussi on syöty kotimatkan aikana, sitten onkin jo huono olo… =/ Eli karkkia on ollut helposti saatavilla ja verensokeri on laskenut liian alas. :/

  35. PP kirjoitti:

    PMS-aikana voisin syödä vaikka seinät talosta. Makean syöminen liittyy usein itseni hemmotteluun tai tylsiin hetkiin. Ja ongelmahan se on, sillä sitä seuraa morkkis ja kurja olo noin fyysisestikin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *