Kun ei vaan osaa syödä
6
Mulla on ongelma ja sen ongelman nimi on välipäivät. Treenipäivinä ruokailuiden osalta ei ole mitään ongelmia. Ruoka maistuu ja hyvin maistuukin! Syön säännöllisesti ja jokaisella aterialla vatsan sen verran täyteen ettei seuraavaan 3-4 tuntiin tarvitse jääkaapille mennä. Mutta nämä välipäivät tai tuttavallisemmin lepopäivät. Syön toki töissä ihan säännöllisesti ja nälkä tuleekin tasaisin väliajoin, mutta kotona unohdan usein syödä. Näin kävi esimerkiksi tiistaina. Söin töissä välipalan kahden maissa ja seuraavan kerran muistin syödä vasta kahdeksan aikaan illalla. Touhusin niin paljon koko ajan, että syöminen vallan unohtui. Sitten olikin iltapala-aikaan kiljuva nälkä ja teki mieli syödä tapetitkin seiniltä. Oon miettinyt, että pitääkö tässä laittaa kohta kello soimaan ruokailun merkiksi vai menenkö vain omien fiiliksien mukaan? Toiset ihmisethän syövät tasan nälän mukaan eli ruokailut saattavat venyä helposti viiteen tai kuuteen tuntiin. Mielenkiintoistahan tässä on se, että laitan kuitenkin tytölle aina ruuat ja katson että hän saa varmasti vatsansa täyteen, mutta omalla kohdalla koko homma unohtuu vähän liiankin helposti…
Jotenkin en ole jaksanut panostaa ruokailuihin kauheasti senkään takia, koska en pysty treenaamaan ihan niin paljon ja niin kovaa kuin tahtoisin. Ehkä jossain välissä olisi syytä laskea kalorit parilta päivältä, että tietäisin suurin piirtein missä mennään. Nyt ei ole hajuakaan. Syön sen verran kuin hyvältä tuntuu ja just sitä mitä mieli tekee, pääpiirteittäin kuitenkin todella siististi. Aamupalalla usein gluteenittomia sämpylöitä höysteillä, aamupäivällä töissä pähkinöitä ja hedelmää, lounaalla, kanaa/lihaa/kalaa+kasviksia+avocadoa/pähkinöitä, iltapäivällä marjoja, raejuustoa ja puuroa/mysliä, salin jälkeen palkkari, illallisella samaa kuin lounaalla + hiilaria ja tähän päälle vielä iltapala, joka voi olla esim. puuroa/munakasta/leipää/raakakakkua…
Heti kun saan itseäni niskasta kiinni niin merkitsen päivän ruuat ylös ja otan kalorilaskurin kauniiseen käteen. Lähinnä mua mietityttää, että syönkö liian vähän. Ulkomuodossa se ei ainakaan näy, ehhehee 😀 Viime päivinä ruuanlaitto on kiinnostanut normaalia vähemmän ja siksi ei ole tännekään uusia reseptejä tippunut entiseen malliin. Ehkä kaivelen senkin innostuksen jostain vielä esille!
Lasketteko te kaloreita ja paljonko uppoaa ruokaa päivän aikana nassuun?
Minä syön kotona ollessa samaan tahtiin kuin muutkin. Ettekö syö yhdessä perheenä esim päivällistä? Meillä se on pakollinen työpäivien jälkeen…kaikilla on nälkä kun kotiudutaan 4maissa ja sitten tehdään ruoka ja tulee itsekkin syötyä tietenkin. Jos menen salille siihen aikaan niin syön jotain pientä välipalaa ennen salia ja ruoka sitten illemmalla. Mutta jokaisellahan se ruokarytmi on erilainen ja kroppa kyllä totuttuaan oppii vaatimaankin ruokaa tietyin väliajoin. Sä näköjään kestät aika pitkiäkin välejä ilman syöntiä?
Minä syön yleensä tytön kanssa päivällisen yhdessä. Meillä menee miehen kanssa aikataulut niin pahasti ristiin, että ollaan harvoin samaan aikaan pöydän ääressä. Mä olen aina ollut tämmönen, että jos on kauheasti tekemistä niin ”unohdan” syödä vaikka toiset söisikin. Helposti saattaa mennä useampi tunti ilman ruokaa, kunnes sitten onkin huutava nälkä…
Säännöllisestä syömisestä pidän aina kiinni ja perusrunko(aamupalapuuro jne)pysyy samana mutta määrät on pienempiä. Jotenkin sitä ajattelee ettei ”ansaitse” syödä ”parempaa” tai runsaampaa ruokaa kun ei ole treenannut. Eikä se ruokahalukaan ole sama. Lasken kyllä kaloreita, mutta enemmänkin että saan riittävästi ruokaa.
Mulla ei välipäivinä tule nälkä oikeastaan missään välissä, mutta treenipäivinä syödään sit kaksinverroin 😀
Täytyy sanoa, etten oo koskaan ymmärtänyt näitä ihmisiä jotka unohtaa syödä. Erityisesti silloin jos lapsille kuitenkin laittaa ruokaa :’D
Itse olen tosi huono sietämään nälkää ja nykyään mieskin osaa jo huomauttaa ’olisko aina syödä?’ tai tietää olla puhumatta mulle mitään suuria esim Salin jälkeen ennen kuin oon saanut ruuat eteen.
Ja mä itse pidän kiinni siitä että kaikki ketkä kotona on syömässä, syövät samaan aikaan. Meillä tosin on lapsetkin niin ikinälkäisiä että jos mä en söisi samaan aikaan niin olisivat sitten hetken päässä kärkkymässä seuraksi lisää, vaikka juuri olisivat syöneet
Haha, en mäkään itseäni ymmärrä 😀 Kyllä mekin tytön kanssa yhdessä syödään, mutta joskus sitä tekemistä on näköjään vaan liikaa. Ei pitäisi ikinä ajatella että teen vain tämän yhden pikkuhomman, koska siinä käy just näin eli ruokailu unohtuu kokonaan!