Täytyykö lapsen vanhempien olla naimisissa?
22
Lueskelin tänään netistä juttua, jossa arvosteltiin vanhempia, jotka eivät ole naimissa keskenään. Ennen aikaanhan oli säädytöntä, jos lasta odottavat vanhemmat eivät menneet naimisiin ja varmasti tämän takia silloin solmittiin monia ”pakkoavioliittoja”. Myös omat vanhempani menivät todella nuorina (tietääkseni presidentin luvalla alaikäisinä) naimisiin, kun ensimmäinen lapsi oli tulossa. Jotenkin itsekin ajattelin aina, että menen nuorena naimisiin ja teen lapsetkin hyvin nuorena. Noh, näin ei kuitenkaan käynyt. Oma lapseni syntyi minun ollessa 29-vuotias mikä ei mun mittapuulla enää mikään nuori synnyttäjä ole vaikkakin ensisynnyttäjien keski-ikä kipuaa koko ajan ylöspäin. Nykyään avioliittoa ajatellaan ihan eri tavalla. Tuntuu, että ennen se oli tavallaan pyhä asia eikä avioliitosta lähdetty noin vain. Nykyään eroja otetaan helpommin ja kevyemmin perustein.
Arvomaailma näin päivinä on hyvinkin erilainen kuin vielä vuosikymmen sitten muissakin asioissa kuin avioliitossa. Yllättävän paljon on silti nykyäänkin ihmisiä, joiden mielestä lasten vanhempien pitäisi olla naimisissa. Ehkä siihen vaikuttaa oma kasvatus ja vanhempien esimerkki, en tiedä. Toisaalta, olen tavannut niin nuoria kuin vanhojakin, joiden mielestä avioliitto kuuluu lapsiperheeseen. Luulin tosiaan itsekin, että menen naimisiin nuorena, mutta niin vain on ajatukset muuttuneet. Yhteisiä vuosia miehen kanssa on kohta 12, mutta naimisissa ei edelleenkään olla. Mietittiin asiaa tovi sitten, mutta mitään ei ole sen hyväksi tehty. Myönnän, että on joitakin lainopillisia juttuja joiden vuoksi kannattaisi mennä naimisiin, mutta minun mielestäni avioliitto ei ole tae jatkuvasta rakkaudesta tai hyvästä parisuhteesta. En osaa sanoa miksi me ei olla menty naimisiin. Ei sille mitään esteitä ole eikä kumpikaan vastusta. Ehkä se ei ole meille niin tärkeää ja onhan tässä vielä mahdollisuus ja aikaakin mennä naimisiin, jos mieli muuttuu 😉
Omasta mielestäni sillä ei ole mitään merkitystä onko lasten vanhemmat avioliitossa. Ei se elämää miksikään muutu saati vähennä rakkautta toista tai lapsia kohtaan, jos naimisiin ei mennä. En ymmärrä ihmisiä, jotka tuomitsevat vanhemmat, jotka eivät halua avioliittoon syystä tai toisesta. Eihän se ole kenenkään toisen elämästä pois. Itse en voisi olla tämän sitoutuneempi kuin olen nyt eikä elämä muuttuisi miksikään, vaikka naimisiin mentäisiin. Yhteinen lapsi ja asuntolaina yhdistää ja sitoo jo aika lailla, mutta pakko myöntää, että avioliitto toisi ehkä jonkinlaisen ”lisäsinetin” yhteiselämään? Kertokaa te, jotka tiedätte: muuttuiko elämä miksikään naimisiinmenon jälkeen? Tuliko sitoutuneempi olo tai tuntuiko perhe ehyemmältä kuin pelkässä avoliitossa?
Hei! Kannattaa avioitua, ihan järkisyistä. Jos toinen vanhemmista menehtyy, lapset perivät menehtyneen vanhemman (eikä lasten äidillä/isällä ole näihin rahoihin oikeuksia) ja seuraavana perimisjärjestyksessä ovat menehtyneen henkilön omat vanhemmat. Avopuolisolla ei ole tuossa tilanteessa mitään sananvaltaa, eikä ole perimisjärjestyksessä ollenkaan. Laskujen hoitamiset ja esim. Perunkirjoitukset jäävät menehtyneen omille vanhemmille tai lapsille. Puolisonsa menettänyt leski saa leskeneläkettä mutta avopuoliso ei mitään. Sairastapauksessa sairastuneen täytyy erikseen ilmoittaa avopuoliso lähiomaisekseen, mutta jos naimisissa, puoliso on automaattisesti lähiomainen. Tekee monien asioiden hoitamisesta helpompaa. Toki keskinäinen henkivakuutus tuo jo taloudellista turvaa. Tylsiä juttuja mutta kannattaa hoitaa kuntoon. Avioliitto on se helpoin tapa. Ja melko kivakin, jos pitää juhlat samalla yhteisen taipaleen kunniaksi 🙂
Mä komppaan kyllä myös tätä käytännön näkökulmaa. Veli jäi ylläten leskeksi 2 lapsen kanssa ja se asioiden hoito oli aika paljon yksinkertaisempaa koska olivat 5 vuotta aikaisemmin menneet naimisiin.
No juuri näitä asioita olen miettinyt ja puhuttukin näistä. Ehkä naimisiinmeno pitää vaan hoitaa ennen kuin on myöhäistä!
Mulle itselleni tuntui luonnolliselta ja jotenkin ehkä turvallisemmalta mennä naimisiin kun alettiin suunnitella perheenlisäystä. Niin kauan kun avo- ja avioliitossa elämisellä on eroavaisuuksia viranomaisten silmissä niin niin kauan koen helpommaksi olla naimisissa ? Tuntuu selkeämmältä ja kivaltakin kun koko perheellä on sama sukunimi ja ollaan sillä tavalla muidenkin silmissä heti samaa tiimiä. ? Enkä tosiaan ajatellut, että naimisissa oleminen jotenkin muuttaisi suhdetta suuntaan taikka toiseen. Meille se oli, niin epäromanttiselta kuin kuulostaakin niin vain väline ilmoittaa yhteiskunnalle, että me ollaan me. Ei tarvitse sitten missään tilanteessa todistella, että yhdessä ollaan oltu ja eletty.
Hyviä pointteja! Ehkä me nyt vaan laitetaan homma vireille 🙂 Kun mitään esteitäkään ei kuitenkaan ole!
Suosittelen avioitumista vaikkei mulla ole lasta eikä puolisoakaan. Mun vanhemmat olivat vain avoliitossa ja aika huonosti kävi kun isäni kuoli. Lain silmissä äitini arvo oli aikalailla nolla…
Vahingosta viisastuneena äitini meni naimisiin isäpuoleni kanssa muutamien joskus viiden vuoden seurustelun jälkeen vaikka oli jo viisikymppinen. Itse aion ehdottomasti myös mennä naimisiin jos tulee parisuhde vielä jossa haluan olla lopun ikääni. Sillä yhdellä paperilla kun hoituu kaikki eikä tarvitse tehdä kymmeniä erilaisia omistuspapereita ja lupalappuja ja testamentteja, mitä teilläkään ei varmaan ole tehty.
Kirjoitit että ”Ehkä se ei ole meille niin tärkeää ja onhan tässä vielä mahdollisuus ja aikaakin mennä naimisiin, jos mieli muuttuu ?” Voin sanoa että harmillista kyllä tämä muuttuu tärkeäksi liian myöhään, ja usein se on silloin jos toiselle tapahtuu jotain vakavaa ja esim. kuolee.
Käykää vaikka verkkareissa maistraatissa jos ei häät kiinnosta, saatte asian hoidettua ihan parissa viikossa ja sitten ei tarvi murehtia.
Häät ei tosiaankaan kiinnosta maistraatti on nimenomaan se meidän juttu. Kumpikaan ei jaksa mitään juhlia järjestellä. Mä luulen, että tässä vielä ajattelee ettei meille mitään voi sattua, vaikka kaikille voi! Täytyy ottaa itseään nyt niskasta kiinni ja hoitaa homma ennen kuin on liian myöhäistä 🙂
Ja hyvä pointti tuo leskeneläke mistä joku kirjoitti. Äidilläni ei ollut siihen oikeutta. Menkää siis naimisiin itsenne ja lapsen tulevaisuuden turvaamiseksi 🙂
Sain esikoiseni 22-vuotiaana ja ehdottomasti haluttiin naimisiin ennen muksun syntymää! Perheellä yhteinen nimi ja nämä jo muidenkin mainitsemat juridiset seikat vaikuttivat asiaan. Ikävä kyllä, ensimmäinen avioliitto päättyi eroon, avoliitosta luultavasti olisin aiemmin ja heppoisin perustein lähtenyt, mutta avioliitto tekee erosta hankalampaa ja kalliimpaa, joten tuli sitä mietittyä hetki jos toinenkin. Nyt olen uudelleen nimisissa, neljä lasta, en ainuttakaan lasta olisi lisää hankkinut ilman avioliittoa. Rakkauteen se avioliitto ei omalla kohdalla liity, samalla tavalla sitä rakastaa, vaikka olisi avoliitossa, mutta lain silmissä on paljon turvatumpi. Edelleen painaa yhteinen nimi, en jotenkin kokisi meitä perheeksi, jos olisi eri sukunimet. En sano, että millään tapaa vaikuttaisi elämään se sukunimi suuremmin, mutta itselle se luo yhteenkuuluvuuden tunteen 🙂
Aika hyviä pointteja teiltä vaan tulee…Yhteistyö sukunimeä kyllä kaipaan itsekin!
Mulla on dilemma. Lapsi tulossa ja en tiedä kumman sukunimen hänelle antaisi. Haluaisin, että koko perheellä olisi sama sukunimi. Mulla se on tuikitavallinen, mutta miehellä todella harvinainen ja sen saisin itselleni ainostaan menemällä naimisiin hänen kanssa. Omasta sukunimestä en tykkään. Joten vaihtoehdoksi jää, että joko naimisiin tai lapsi saa jomman kumman sukunimen.. yhdistelmää en halua. Mitähän tekisi? 🙂
Miksi et vain vaihda sukunimeäsi Oo? Avioliitolla ja nimen muuttamisella ei ole mitään tekemistä keskenään. Jos inhoat nimeäsi, voit vaihtaa sen (edellyttäen, että on täysi-ikäinen) Se, että moni nainen ottaa miehensä nimen avioituessaan, on vanha jäänne holhousajalta. Suomi laahaa tässä asiassa jäljessä Pohjoismaihin verrattuna, jossa naiset jättävät oman nimensä tai moni mieskin ottaa vaimonsa nimen. Itse tuplanimisenä halusin säilyttää identiteettini mutta otin toisen nimen lisäksi, että osittain nimi on sama kuin lapsillani.
Minä olen myös miettinyt tuplanimeä ja se tulisikin olemaan sellainen ettei varmasti kenellekään muulla ole 😀
Meillä päädyttiin antamaan lapselle isän sukunimi 🙂
Mekään ei olla naimisissa – vielä. Pitäisi tänä kesänä mennä, mutta ensin pitäisi tehdä joku hiton selvitys ettei olla sukua. 😀
Joo, sama selvitys puuttuu vielä meiltäkin, mutta ymmärsin ettei sen tekemiseen kauan mene!
Liisille: nykyinen sukunimeni on isäpuolelta saatu, ei liity mun identiteettiin mitenkään. Miehen snimeä en voi saada, koska todella harvinaisen ja suojattu, saa vain menemällä naimisiin. Haluan, että koko perheellä olisi sama snimi.
Menin naimisiin viime kesänä eikä suunnitella perheenlisäystä. Kyllä se oli hieno hetki, kun käveltiin käytävää pitkin Kuulan häämarssin soidessa. Hääjuhlia ei järjestetty. Oli ikimuistoinen ja ihana päivä ilman stressiä. On kyllä ihanaa, kun mies kutsuu vaimoksi.
Niin ja säilytin oman sukunimen. Ei oo ees kaksoisnimi. 🙂
Mä luulen, että maistraatti olis mun juttu täysin 🙂 Mitään stressiä ja hössötystä en minäkään kaipaa 🙂
Vaikkei naimisiinmeno välttämättä mitään muuta niin sanotusti näkyvästi, mutta kyllä se jotenkin toi jotain, mitä en osaa selittää. Toisaalta mulle avioliitto on ollut aina hyvin tärkeä asia ja oon yltiöromantikko ?
Näin mäkin luulen, että se kuitenkin ”jotain” lisäsyvyyttä tuo suhteeseen. Ei auta kuin ottaa selvää 😀