Hae
Palasia Arjestani

Pako sote-alalta alkakoon

pako sote-alalta

Viime kuukausien suurimpana myllerryksen aiheena on ollut pako sote-alalta alkakoon! Olen jo parin vuoden ajan pohtinut, että mitähän elämälläni tekisin ammatillisessa mielessä. Sote-alalle päädyin vähän vahingossa, ja vaikka tiedän olevani hyvä työssäni, se ei ole loppuelämäni ala. Se jos mikä on 100% varmaa. Kaksi vuotta sitten hain tradenomiksi, mutta en päässyt. Haaveena oli, ja on vähän vieläkin,  päästä työskentelemään rahahuolien kanssa painiskelevien ihmisten parissa. Ovet eivät kuitenkaan auenneet minulle tuolla kertaa. Tällä hetkellä tuntuisi musertavalta alkaa opiskelemaan uutta tutkintoa melkein neljän vuoden ajan. Koulunpenkillä istuminen ei ole minun juttuni, sillä minun on todella vaikeaa oppia vain kuuntelemalla. Opin parhaiten tekemällä ja luulen, että monen vuoden opinnot eivät ole nyt minua varten. Toisaalta, jos oikein kiinnostava opintolinja löytyy….

Pako sote-alalta

Olen tässä parin kuukauden ajan selaillut melko ahkerasti mm. Baronan ja Molin sivuja ja tiiraillut minkälaisia työpaikkoja on tarjolla. Tuntuu hullulta heittää oma työkokemus ja palkka ”hukkaan”, mutta tässäkään tapauksessa raha ei tuo onnea. Ehkä ainoa vaihtoehto miten voisin jäädä hoitoalalle on keikkalaisuus. Silloinkaan en haluaisi tehdä vain hoitoalan keikkoja. Mutta on tässä vielä yksi aika iso mutta: pakkorokotukset. Rokotuksia en aio enempää ottaa ennen kuin niistä kehitetään oikeasti toimivia, niin kuin influenssarokotekin on. Se on kerta vuoteen ja that´s it. Minun määräaikani hoitoalalla on pakkorokotusten vuoksi menossa umpeen ja tämä seikka oikeastaan vai nopeuttaa siirtymistä toiselle alalle. Nyt on pakko tehdä päätös, jota olen hautonut viimeiset pari vuotta. Se on kuulkaa nyt tai ei koskaan.

Ensimmäiset pääsykokeet tehty

Tänään tein ensimmäiset pääsykokeet it-alalle. Omasta mielestäni olen hyvinkin näppärä koneiden kanssa ja opin tietotekniikasta melko helposti uusia asioita. Koodausta en hallitse, mutta se opetetaan koulussa. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan olen todella innoissani! Se into tosin kääntyi tänään isoksi pettymykseksi pääsykokeita tehdessäni. Oman fiiliksen mukaan ne menivät todella huonosti, mutta lopputulosta on vaikea ennustaa. Selvinnee tämän tai ensi viikon aikana. Koulutus kestää vain kolme kuukautta ja tuona aikana en saa mistään rahaa. Käsittääkseni kyseinen koulutus ei ole minkään opintotuen piirissä. Onneksi on säästöjä, joilla elää, kun vaan elää nuukasti, ja aina voin kajota rahastoihinkin, jos oikein tiukka paikka tulee! Joten nyt vain odotellaan tuloksia, ja jos ei tärppää, niin sitten vedetään hatusta suunnitelma b. Suunnitelma b:tä ei siis ole vielä olemassakaan, mutta kyllä se sieltä muotoutuu, kun oikein pähkäilee.

Oletko sinä vaihtanut alaa aikuisiällä?

Lue myös:

Rahaneuvoja opiskelija-Jonnalle

Palkkakeskustelu käy kuumana – Paljonko sinun palkkasi on?

PALASIA ARJESTANI // BLOGIT.FI:SSÄ // BLOGLOVINISSA // INSTAGRAMISSA // YOUTUBESSA // FACEBOOKISSA

Tekevälle sattuu

tekevälle sattuu

”Tekevälle sattuu”, tuumasi meillä asustava kaksilahkeinen eilen kun tuskastelin kohtaloani. Muutama viikko sitten otin salikortin työpaikan alakerrassa sijaitsevalla Elixialle enkä ehtinyt montakaan treeniä tekemään ennen kuin selkä kipeytyi jostain niin etten pystynyt kunnolla kävelemään. Tämä selkäkipu ei siis liittynyt treeneihin millään tavalla. Jotain siellä on meneillään kuin tasaisin väliajoin itsestään ilmoittelee. No, heti perään sain flunssan mieheltä (ei ollut koronaa) enkä tietenkään uskaltanut treenata. Maanantaina sitten pääsin taas salille ja olin onnesta soikeana ajatuksesta ”nyt tää taas lähtee tästä kulkemaan”. Ei lähtenyt ei, sillä vedin pahanpäiväiset lipat pyörän kanssa tiistaiaamuna työmatkalla.

Vaille seitsemän aamulla ajelin pyörällä töihin. Kyseinen hiekkatien pätkä oli maanantaina ihan kuiva ja katsoin, että siihen on vähän valunut vettä. Jäätynyt kohta näytti vain ohuelta jääriitteeltä, joka murskaantuu pyörän renkaan alla. Minulla on siis kunnon maastopyörä, jolla on ollut varsin turvallista ajella koko talven. Hiljensin vauhtia tuntuvasti kyseisellä kohdalla, mutta yhtäkkiä huomasinkin olevani tantereessa. Pyörä vain kaatui suoraan alta kyljelleen ja minä siinä mukana. En ehtinyt edes silmääni räpäyttää. Iskin pääni ja olkapään vauhdilla jäähän ja siinä rytäkässä polveen tuli mojova terävä viilto. Vähän aikaa piti miettiä, että mitähän juuri tapahtui ja tapahtuiko sitä oikeasti. Jomottava olkapää ja riekailset veriset housut todistivat, että kaaduin ja kovaa. Hetkisen pohdin, että lähdenkö takaisin kotiin vai jatkanko töihin asti. Olin noin puolessa välissä matkaa. Päätin yrittää jatkaa matkaa töihin, sillä siellä pääsisin heti lääkärille ja paikattavaksi. Naputtelin töihin viestin, että kotvasen kestää ja ajelin yhdellä kädellä loppumatkan. Tunsin miten veri valuu pitkin jalkaa, mutta en jaksanut edes välittää enää.

tekevälle sattuu

Työpaikalla pääsin melkein heti lääkärille, joka totesi polven tarvitsevan tikkejä ja olkapään jatkotoimenpiteitä. Ei muuta kuin röntgeniin, tikattavaksi, jäykkäkouristusrokotus, kipulääkkeet kankkuun ja ultraan. Tässä kohtaa kiittelin hiljaa mielessäni, että olen lääkäriasemalla töissä ja ympärillä oli iso määrä ammattilaisia. Ultrassa selvisi, että olkapäässä on jonkin sortin murtuma. Radiologi oli sitä mieltä, että olkapää olisi nyt tai joskus aiemmin mennyt ainakin hetkellisesti sijoiltaan, mutta en ole sellaista koskaan tuntenut. Minua hoitaneen lääkärin kanssa päätettiin, että lähden vielä Kamppiin tapaturmaklinikalle ja ortopedin juttusille, sillä kaaduin juuri tuon operoidun olkapääni päälle. Siinä muutamien tuntien aikana ehdin käymään kaikki mahdolliset skenaariot läpi, sillä olkapään kuntouttaminen ei ollut mikään pikkujuttu eikä se vieläkään ole missään priimakunnossa. Ortopedin vastaanotolla selvisi sen verran, että olkapäässä on tosiaan murtuma, mutta ei ole tietoa onko se uusi vai vanha. Mielenkiintoista ettenkö sanoisi. Ensi viikolla on kontrolli olkapäästä ja siihen asti lepuutellaan käpälää ja otetaan iisisti.

Näin pari päivää tapahtuman jälkeen niskat on todella kipeät, koska pää retkahti varmasti kaatumisen yhteydessä melkoisen kovasti. Olkapäätä särkee, mutta se liikkuu kohtuullisen hyvin. Vasen jalka on hirveillä mustelmilla ja luonnollisesti tikattu kohta on arka ja kiristää. Jälleen kerran kiitän itseäni kypärän käytöstä! Tässä olisi voinut käydä pahemminkin ilman pyöräilykypärää…

Onko teille sattunut kaatumisäksidenttejä tänä talvena?

Edellinen postaus: Youtube Allstars -jääkiekkomatsissa Turussa

PALASIA ARJESTANI // BLOGIT.FI:SSÄ // BLOGLOVINISSA // INSTAGRAMISSA // YOUTUBESSA // FACEBOOKISSA