Neljän seinän sisäinen hulluus

Neljäs päivä menossa neljän seinän sisällä ja voin sanoa, että hulluus alkaa olla päivän sana. Kun ihminen, joka on tottunut hääräämään koko ajan jotain, lukitaan omaan kotiinsa, tuloksena harvoin on mitään kovin positiivista. Paitsi villasukat. Niitä minä olen kutonut. Tytön sukat tuli valmiiksi jo monta päivää sitten ja kohta on valmiina itselleni sukkaparin toinen sukka. Aikaa on ollut kulutettavana vähän turhankin paljon!

Sanoin joskus pari viikkoa sitten töissä väsyneenä, että tulisinpa edes kipeäksi, niin saisin levätä edes hetken. No, karmahan se sieltä puuttui oitis peliin ja tässä sitä nyt ollaan. Okei, en ihan usko että flunssan pukkaamisella oli mitään tekemistä tuon manaamiseni kanssa, mutta silti tuntuu, että joku tuolla jossain nauraa mulle ja lujaa. Siitäs sain, kiitos vain. Olen ottanut opikseni. Tämä tauti nimittäin vain jatkuu ja jatkuu eikä loppua näy. Huomenna menen työpaikalle ottamaan kaikki mahdolliset testit influenssasta tulehdusarvoihin. Minullakin on kyllä influenssarokote, mutta sillä on ollut tänä vuonna huono vaste varsinkin b-influenssaa vastaan. Kuulun itse vielä niihin, jotka saivat rokotteen puutteellisesta erästä, jossa ei ollut vastusta tällä hetkellä pyörivään influenssakantaan. Loppujen lopuksi testin tuloksella ei ole mitään väliä, mutta saanpahan itselleni jonkinlaisen kevyen ennusteen taudin kestosta. Ja onhan se hauskaa kaivaa omaa nenäänsä testipuikolla. Influenssatestihän otetaan nenästä. Pieni knoppitieto tähän kohtaan.

Teetä ja pamolhottia on kulunut viime päivinä kohtuullisen paljon….

Mitä sitten olen puuhaillut täällä kotona? Lähinnä maannut ja rapsutellut kissoja silloin olen ollut ihan raatona. Välillä olo on ollut parempi ja olen kutonut sukkia ja suunnitellut minkälaisia sukkia aion kutoa tulevaisuudessa. Kuulun niihin ihmisiin, joille ei mikään yksivärisen sukan perusmalli pitkässä juoksussa sovi, joten odotettavissa lienee jos jonkinlaista viritystä. Olen myös miettinyt josko opettelisin kuitenkin vielä virkkaamisen jalon taidon. Haluan opetella tekemään koreja. Ja pehmoeläimiä tytölle. Olen lueskellut aikani kuluksi sijoitusblogeja ja miettinyt alkaisinko sijoittamaan osakkeisiin vai pysynkö edelleen pelkissä rahastoissa. Olen katsonut noin 30 jaksoa Gossip girliä ja järjestelmällisenä ihmisenä katsonut ohjelmia pois dixiboksin ”kohta poistuvat” listalta. Olen selannut ruokalehtiä ja haaveillut kokkailusta ja leipomisesta. Olen pohdiskellut uutta tapettia olohuoneeseen ja maalin sävyä eteiseen. Olen miettinyt josko alkaisin tekemään seinähimmelin mustista pilleistä television päälle tylsien taulujen tilalle. Olen lukenut nuukailublogeja ja miettinyt voisinko jotenkin käyttää rahaa entistä vähemmän turhuuksiin. Olen mietiskellyt milloin pääsisin kangaskauppaan ostamaan tyynykankaita. Treeniasioita olen pähkäillyt aika vähän, koska se masentaa aivan liikaa. Niin ja tytön kanssa ollaan melkein revitty hiukset toistemme päästä. Hänkin on ollut vielä puolikuntoinen ja siksi olen pitänyt hänet kotona tällä viikolla. No, tämän aamun perusteella hän on aivan valmis huomenna päiväkotiin, koska muuten minä olisin aivan valmis johonkin hoitolaitokseen. Kukaan ei osaa ärsyttää yhtä kokonaisvaltaisesti kuin oma lapsi, joka on luonteeltaan täysin samanlainen kuin minä itse…

Eipä tässä muuta kuin, että tulen täällä kohta hulluksi. Ellen jo ole. Ihan pikkuisen kyllä olen. Huomenna vielä vähän enemmän.

Käykäähän äänestämässä omaa suosikkianne ehdolle Inspiration blog awardseissa! En sano, että pitäisi minua äänestää, vaan omia suosikkejanne 😉 Äänestä omaa suosikkiasi täällä. 

Edellinen postaus: Tämä hetken tavoitteet treeneissä

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka