Hae
Palasia Arjestani

Luonteeltaan mölli

Processed with VSCOcam with c1 preset

Mä olen aina ollut luonteeltani melko sisäänpäin kääntynyt ja monet saa minusta helposti sellaisen kuvan, että olen koppava tai muuten vaan vittumainen ihminen. Iän myötä mun luonne on pehmentynyt aika paljon ja mieskin on todennut monta kertaa ettei tunnistaisi minua samaksi ihmiseksi (luonteen perusteella) kuin meidän seurustelun alkuaikoina. Mun on jotenkin todella vaikeaa ollut luottaa ihmisiin ja uskon tämän johtuvan aika lailla mun nuoruudesta ja kaikista huonoista kokemuksista. Ne ajat olen kuitenkin jättänyt taakseni ja pyyhkinyt osan nuoruuden tuttavistani listalta kokonaan pois. Ja onneksi olen näin tehnyt.

Processed with VSCOcam with c1 preset

Suosittelen Jumbon kreikkalaista ravintolaa Santorinia. Ruoka oli todella hyvää! Joskin olen löyhkännyt pari päivää jäätävälle valkosipulille tuon herkullisen tsatsikin jälkeen 😀

Mulla on paljon kavereita, mutta vain muutamia hyvä ystäviä, joista suurimman osan olen tuntenut vuosikausia. Yhden näistä ystävistäni tapasin maanantaina illallisen merkeissä. Vaikka ei olla nähty aikoihin ja elämä on vienyt kumpaakin omille teilleen niin en voi kuin ihmetellä miten helppoa oli keskustella vieläkin kaikeasta maan ja taivaan välillä. Uskomatonta, että ollaan tunnettu toisemme jo yli 20 vuotta! Mä olen todella huono pitämään ihmisiin yhteyttä ja olen niin onnellinen, että tämä ystäväni muistaa välillä potkia muakin hereille. Ystäville pitäisi olla tässä kiireisessä elämäntilanteessa paljon enemmän aikaa. Mä olen ollut todella hyvällä tuulella koko viikon ja saan joka ikinen kerta paljon voimia lisää, kun pääsen tuulettamaan päätäni ystävien seurassa. Miksi ystäville on olevinaan niin vähän aikaa? Ystäväthän täytyisi olla prioriteettilistan kärkipäässä! Kuinka usein te tapaatte ystäviänne? Soitteletteko paljon tai pidättekö yhteyttä muilla keinoin?

Ensimmäisen kuvan kissa ei liity tapaukseen millään tavalla. Tai no oikeastaan liittyy. Hänkin on luonteeltaan melkoinen mölli. Ihan niin kuin minäkin.

8 kommenttia

  1. hansu kirjoitti:

    Täällä toinen mölli moi! Välillä todella erakko ja epäsosiaalinen 🙂

    • Jonna kirjoitti:

      Erakoituminen on välillä varsin tervetullutta! Mäkin oon työssäni niin paljon ihmisten kanssa tekemisissä, että silloin tällöin on kiva linnoittautua kotiin neljän seinän sisälle 😉

  2. Rita kirjoitti:

    Tiedän mitä ajat takaa, kun sanot että monet ihmiset pitävät sinua vaikeana ihmisenä kun et ole koko ajan suunapäänä joka suuntaan. Mulla sama juttu, ja tiedostan sen että mut on aika vaikea oppia tuntemaan koska olen introvertti. Oma menneisyys on kanssa mitä on; kouluajat eivät todellakaan olleet niitä onnellisimpia. Vasta viime aikoina on tullut sellainen olo, että olen pääsemässä sinuiksi menneisyyteni kanssa.
    Jos ehdit, niin tässä toisenlainen näkökulma tekstiisi viitaten 🙂

    http://artslifemarkerita.blogspot.fi/2015/07/keita-olimme-silloin-ja-keita-olemme-nyt.html

    • Jonna kirjoitti:

      Kuulostaa tutulta. Mun kohdalla ikä on tehnyt tehtävänsä ja luonnekin vähän pehmentynyt. Oon huomannut, että on ihan ok vaikkei kaikkien kanssa tule toimeen 😉

  3. Mimmukka86 kirjoitti:

    Juu,täällä on kans toinen aika epäsosiaalinen ihminen. Tai olenhan mä aika puheliaskin välillä ja mukava,mutta vain tutussa seurassa. Oudossa porukassa olen aika epäsosiaalinen ja hiljainen, vetäydyn omaan kuoreeni. Mullakin tuo johtuu varmasti lapsuuden huonoista elämän kokemuksista. Ei halua heti päästää ihmisiä lähelle.

    Ystäviin tulee pidettyä harmittavan vähän yhteyttä. 🙁 Mutta silloin kun näemme,niin juttelemme kaikesta mahdollisesta. 🙂

    • Jonna kirjoitti:

      Mä en kans vieraiden ihmisten kanssa oikein osaa olla. En keksi koskaan mitään fiksua sanottavaa, joten olen hiljaa. Mutta sitten kun juttu alkaa luistaa ja yhteisiä puheenaiheita löytyy niin minäkin avaan sanaisen arkkuni 😀

  4. Mau kirjoitti:

    No höh, tämä juttu olisi voinut olla kissoista! 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *