Motivaatio palaa pätkittäin
2
Tätä hetkeä, kun motivaatio palaa pätkittäin, olen taas odotellut kaiken mylläkän keskellä. Olen siis treenaillut aika vähän viime aikoina. Ei vain ole jaksanut innostaa mikään ulkoilua lukuunottamatta. Toiset purkavat huolta, murhetta ja stressiä urheilemalla entistä enemmän, minä taas sulkeudun neljän seinän sisään nyhräämään omiani. Kun elämä alkaa helpottaa ja solmut aueta, motivaatio urheilua kohtaan alkaa taas palaamaan pikkuhiljaa ja niinhän siinä kävi tälläkin kertaa. Onneksi on tuo koira, joka pakottaa ulkoilemaan ja puuhastelemaan päivittäin. Muuten olisin varmasti hautautunut käsitöineni kera suklaalevyn sohvan nurkkaan peittoa virkkaamaan 😀 Ei sekään toki huono vaihtoehto ole, mutta ei ehkä niin mun luonteelle sopivaa kuitenkaan.
Vaihtelua elämään pienillä asioilla
Olen kaivannut elämääni kovasti vaihtelua ja päätin hankkia sitä jo vähän vaihtamalla salia. Haluan alkaa käymään välillä myös jumpissa, joten valikoin saliksi sellaisen jossa yhdistyy jumpat ja hyvä sali. Sellainenhan löytyi vieläpä hyvällä tarjouksella ihan meidän läheltä! Oon nyt käynyt jo parissa jumpassa ja tänään menen tekemään toisen salitreenin. Tämä sali on jo ennestään tuttu Fit Tammisto, joka on nyt tehnyt salille myös laajennuksen. Tykkään tehdä välillä toiminnallistakin treeniä ja salilta löytyy nyt hyvä alue myös siihen. Täytyy vaan nyt yrittää pitää järki päässä. Mullakin on huono tapaa lähteä liikenteeseen talla pohjassa, kun pitäisi käynnistää homma ihan rauhassa. En ole enää parikymppinen fitness-mimmi, joka palautuu treeneistä sekunnissa. Tarvitsen enemmän lepopäiviä ja enemmän kehonhuoltoa kuin ennen, jotta kroppa pysyy kasassa. Ja tuo mun ranne…Olen iskenyt päätä seinään sen kanssa jo riittävän monesti ja nyt täytyy vaan nostaa kädet ilmaan ja todeta, että on mentävä sen ehdoilla. Se ei edelleenkään anna tehdä valtaosaa niistä liikkeistä, joita olen tottunut tekemään, joten on keksittävä suosiolla jotain muuta.
Tästä se lähtee, taas..
On se vaan ihanaa, kun lihakset ovat arat treenin vuoksi eikä treenamattomuuden vuoksi! Töiden aloittamisen jälkeen niska ja hartiat ovat olleet taas kovilla eikä niitä vetreytä mikään muu niin hyvin kuin treenaaminen. Myös alaselkä alkoi ilmoitella treenitauon aikana olemassaolostaan kipuilemalla ja viimeistään silloin täytyy lähteä liikkeelle. On tämä vanheneminen kyllä melkoista! Kun treenaat, palautuminen on hidasta, mutta jos et treenaa kipeydyt sen takia 😀 Näillä on nyt vain mentävä ja toivottava, että elämä pysyy tasaisena ja treenimotivaatio taas yllä pitkän aikaa 🙂
Reipasta viikkoa kamut!
Edellinen postaus: Pinnan alla kuohuu
PALASIA ARJESTANI // BLOGIT.FI:SSÄ // BLOGLOVINISSA // INSTAGRAMISSA // YOUTUBESSA // FACEBOOKISSA
Minäkin löysin taas pitkästä aikaa liikunnan ilon! Asuin aiemmin kaupungissa jossa olin salin jäsenenä ja kävin hyvin jumpissa & salilla ja harrastin lenkkeilyä koiran kanssa. Olin tosi hyvässä kunnossa ja laihempi 😛 sitten muutin maalle jossa harrastin alussa koiran kanssa lenkkeilyä, zumbaa ja kahvakuulaa. Sitten tuli talvi, jumpat loppui ja viimeistään sitten koronan takia. Liukkaan kelin takia en päässyt kunnon lenkille ( jäinen mutkikas tie jossa ei nastakengätkään pidä ) ja liikunta jäi liki kokonaan. Koko talviaika meni mökissä möllöttäen, otin kyllä shape.fi jäsenyyden mutta ei niitä tullut tehtyä ja turhasta maksoin.
Nyt löysin taas kevään myötä lenkkeilyn ilon ja pienen ryhmän joka tekee tosi hyviä toiminnallisia treenejä. Tänne on myös avautumassa uusi toiminnallinen kuntosali tämän saman vetäjän toimesta. Olen tosi innoissani kun löysin taas kipinän! On se vaan kivempaa ja palkitsevampaa kuin suklaan syönti sohvalla 😉 ihana tunne kun kädet ei nouse ja jalat on jumissa seuraavaan treeniin asti 😉
Mukava kuulla että olet päässyt treenailemaan. Onneksi myös palautumiskyky voi kehittyä. Jos on hyvä yleiskunto niin palautuu myös rankoista treeneistä paremmin. Peruskunnon kehittämistä olen itse tehnyt nyt kohta pari vuotta tietoisesti ja sitä motivoi tekemään parantunut palautumiskyky. Nythän sinulle tulee jo koiran kanssa lenkkeilystä hyvää peruskuntotreeniä.
Kyllä mullakin monia kremppoja löytyy, jotka osa välillä häiritsee menoa, mutta en silti koe ettenkö treenaisi täysillä. Aina löytyy joku vaihtoehto jota voi tehdä.
Turha sitä nuoruudenkuntoa on enää haikailla. Näillä mennään mikä nyt on tilanne. Itse olen mielelläni hyväkuntoinen nelikymppinen ja ehkä viisikymppisenä olen huippukuntoinen. ?