Minä, korkeanpaikan kammoinen.

Ollaan appivanhempien ja miehen siskon perheen kanssa jo pitkään suunniteltu yhteistä lomamatkaa. Kaikilla on kuitenkin aina pidemmät lomat niin eri aikaan ettei yhteistä matkustusajankohtaa tunnu löytyvän millään. Lyötiin viisaat päämme yhteen ja päätettiin tehdä päivän reissu jonnekin suht lähelle, jossa kuitenkin riittäisi nähtävää ja löytyisi joku hyvä ruokapaikkakin. Hämeenlinnaan siis! 🙂 Matkaan lähdettiin lauantaiaamuna klo 8 ja ensimmäinen etappi oli Linnatuuli, jossa osa söi aamiaisen ja osa hörppäsi munkkikahvit. Luonnollisesti kuuluin jälkimmäiseen ryhmään 😀 Kylläpä maistui kunnon munkkirinkilä hyvältä pitkästä aikaa!

 Seuraava etappi miellä oli Hämeenlinnan hautausmaa, jonne vietiin miehen sukulaisten haudoille kynttilöitä. Jostain syystä hautaismaalla on aina yhtä rauhoittavaa käydä. Useimmat hautausmaat on uskomattoman kauniita vaikkakin samalla vähän pelottavia.. En kyllä tahtoisi olla hautausmaalla yksin keskiyöllä täyden kuun aikaan. Liian vilkas mielikuvitus! Kynttilöiden viennin jälkeen suunnattiin Aulangon näköalatornille. Oli muuten magee paikka!

 Pienenä tykkäsin kiipeillä korkeissa paikoissa, mutta nykyään jo ritiläportaiden kiipeäminen tekee heikkoa. Mitä korkeampi paikka sitä huonompi olo mulle tulee! Mulle on näin vanhemmalla iällä alkanut piikkikammon lisäksi tulla korkeanpaikan kammokin. Ei mee hyvin 😀

 Tuosta näköalatasanteelta oli todella hienot näkymät, mut jouduin hiipimään siihen reunoja pitkin koko ajan lujasti kaiteesta pitäen. Onneks en ollut ainoa ketä tuossa heikotti, ei nimittäin mieskään kauhen pitkään tasanteen reunalla viihtynyt 😀 Ja kerta oltiin tuonne asti matkustettu niin heitettiin lisää vettä korkanpaikan kammoisen myllyyn ja kiivettiin näköalatorniin!

 Näköalojen ihastelun jälkeen matkattiin Hämeenlinnan vanhaan linnaan, siis Hämeenlinnaan 🙂 Odotin linnan näkemistä innolla, koska olen käynyt siellä parisenkymmentä vuotta sitten oman mummoni kanssa. Linna oli kuitenkin aikamoinen pettymys eikä kuvaaminenkaan siellä kiinnostanut ollenkaan. Linnaa on remontoitu ja uudistettu aivan liikaa. Huoneet oli tyhjiä ja tuntui, että olimme ennemminkin vastarakennetussa kirkossa kuin vanhassa linnassa. Harmillista 🙁

Ulkoseinät ja sisäpiha olivat vielä vanhaa ihanaa punatiiltä, mutta sisätilat oli melkein kaikkialta maalattu valkeiksi.

Hämeenlinnan vieressä on vanha läänin vankila, jonka tiloissa on nykyään vankilamuseo. Tykätään miehen kanssa paljon vankilaan sijoittuvista elokuvista ja sarjoista ja vankilamuseossa käyntiä odotin tämän reissun aikana kaikista eniten. Enkä kyllä pettynyt! Suosittelen vierailemaan vankilamuseossa, jos vaan Hämeenlinnaan päin satutte matkustamaan. Todella mielenkiintoinen paikka! Aika karmivaa ajatella miten pienissä selleissä vangit asuvat vuosikausia. Jos omat arkirutiinit tuntuvat välillä puuduttavilta niin vankien arki se vasta puuduttavaa onkin! Vuodesta ja päivästä toiseen. Hyi.

 Kävin istumassa vähän aikaa eristyssellissä ja saman tien alkoi ahdistaa kun ajattelinkin, että joku paiskaisi oven kiinni ja jäisin sinne. Miten siellä kukaan pysyisi järjissään? Pieni koppi, jossa kapea sänky ja vessanpytty. Siinä kaikki. Viihtyisittekö?

 Osa selleistä oli vähän suurempia, mutta niihin olikin sitten ahdettuna kuusi vankia! Siellä on ollut pojilla tiivis tunnelma. Kaikki seinät oli kirjoituksia ja viestejä täynnä. White power on tainnut jyllätä noihin aikoihin aika vahvasti..

 Vankilamuseosta nälkäiset seikkailijat suuntasivat kohti Hämeenlinnan keskustaa. Mies oli suurena kulinaristina katsellut netistä meille sopivia ruokapaikkoja ja burgereiden ja jenkkiruuan ystävänä suuntasimme Fresnoon, sijaitsee osoitteessa Hallituskatu 20. Fresno on amerikkalaistyylinen ruoka- ja seurusteluravintola, joka lupaa viedä asiakkaan makumatkalle Kaliforniaan! Ruokalista vaikutti todella runsaalta ja valinnan varaa oli vaikka kuinka paljon aina grilliruuista hampurilaisiin ja salaatteihin. Myös jälkiruokalista oli todella houkuttelevan näköinen. Suurin osa meidän seurueesta tilasi jonkin hampurilaisaterian ja yksi lapsista tahtoi hot dog-aterian, joka osoittautui niin suureksi että syömistä riittä muillekin. Myös mun garlic burger oli niin suuri annos etten jaksanut syödä sitä kokonaan, ennenkuulumatonta!

 Ruoka oli todella hyvää ja sitä todellakin oli riittävästi! Meidän seurueemme kiittää ja kumartaa, tulemme varmasti toistekin! 🙂 Kotimatkalle olikin sitten hyvä lähteä vatsa täynnä ja ottaa kunnon nokoset siihen päälle.

Kotimaan matkailu todellakin avartaa ja virkistää, suosittelen! Harrastatteko te kotimaan matkailua ja mitkä on suosikkipaikkojanne? Minne kannattaisi lähteä seuraavaksi?