Jotain on muuttunut (ehkä minä), vaikka en ole sitä mitenkään halunnut tai tavoitellut. Viime aikoina olen ajatellut elämää ylipäänsä hyvin paljon. Elämänkulkua, ihmisiä ympärilläni, itseäni ja haaveitani. Olen aina mieltänyt itseni aktiiviseksi ja urheilulliseksi, mutta viime viikkoina olen ollut lähinnä epäaktiivinen ja epäurheilullinen. Treenaaminen ei vain ole tuntunut kovin tärkeältä enkä ole oikeastaan jaksanutkaan tehdä mitään. Sanotaanko näin, että elämä on tullut aktiivisen urheilun eteen ja olen sen antanut tullakin. Vaikka välillä on vaikea hyväksyä etten ole samanlainen ihminen kuin vaikkapa 7-8 vuotta sitten, niin näinhän se asia on. Ihmiset muuttuu, luonne kehittyy ja itsestään alkaa ehkä löytää jotain uusia puolia vuosien saatossa. Silti on jännää, että ajattelin muuttumisen olevan jotenkin väärin ja hangoittelen sitä vastaan kaikin voimin!

Voiko luonne muuttua?

Hyvä esimerkki oman luonteeni muuttumisesta on se, että ennen olin melko miellyttämisen haluinen ihminen. Annoin varsinkin minulle lähimpien ihmisten jyrätä ylitseni ihan miten vain ja tyydyin osaani hiljaisena. Annoin heidän arvostella elämääni, tekemisiäni ja rahankäyttöäni ilman mitään vastalauseita. Ajattelin, että ehkäpä he tietävät minua paremmin, jos kerran ovat vanhempia ja kokeneempia. Tässä tilanteessa olen huomannut ketkä niitä oikeasti tärkeitä ja läheisiä ihmisiä ovat. Niitä ihmisiä, jotka ottavat myös minut huomioon eivätkä oleta että hyppään aina heidän pillinsä mukaan no matter what. Viime kuukausina lähipiiristäni on poistunut ihmisiä, jotka ovat loukkaantuneet tämän uuden luonteenpiirteeni vuoksi. Välit on katkaistu, koska en olekaan voinut toimia heidän haluamallaan tavalla heti kun he niin haluavat. En olekaan enää suostunut olemaan se kiltti räsynukke, jota voi arvostella ja kohdella miten haluaa. Minusta kaikista inhottavinta on, että oletetaan Jonnan nöyrtyvän ja linkuttavan häntä jalkojen välissä kerjäämään anteeksiantoa. Mutta ei, näin ei tule tapahtumaan. Ei enää. Tiedättekö kun sanotaan, että lapset alkavat muistuttaa vanhemmiten vanhempiaan? Ehkä enemmän toista kuin toista. Tässä asiassa huomaan, että olen tullut erittäin paljon isääni. Kun minua kohdellaan huonosti, en anna sitä helposti anteeksi. Kun minulle läheinen ihminen poistaa minut tuosta noin vain elämästään väärin perustein, on siitä aika vaikeaa enää palata entiseen. On enää todella vaikeaa rakentaa luottamusta saati ajatella ihmisestä kovinkaan positiivisesti. Toisaalta, on vain hyvä että ihmiset paljastavat sen todellisen luonteensa mieluummin ajoissa kuin liian myöhään. Vai mitä olette mieltä? Annatteko muiden jyrätä omat mielipiteenne vai laitatteko kovan kovaa vastaan?

Tavoitteellinen treenaaminen vs terveysliikunta

Mitä tulee tähän urheiluasiaan, niin asiahan on niin, että tämä alati prakaileva kroppani vaatisi oikeasti runsaasti liikuntaa. Oikeanlaista liikuntaa. On todella vaikeaa ajatella liikkuvansa vain ilon ja terveyden vuoksi, kun on aina tehnyt sitä tavoitteellisesti. Siispä olen mieluummin jäänyt kotisohvalle kivasti köllöttelemään ennemmin kuin lähtenyt kävelylenkille. Tästä ajattelutavasta haluaisin kovasti pois, mutta en tiedä miten se onnistuisi? On helpompaa tavoitella vaikkapa tiettyä voimatasoa salilla kuin liikkua vain terveyttä edistävällä tavalla. Joku voisi miettiä, että miksei molempia? Tällä hetkellä en koe tavoitteellisen treenaamisen olevan mun juttu enkä osaa motivoitua siihen. Toki aikidoa treenaan tavoitteellisesti, mutta siihenpä se sitten jää. Siihen oheen pitäisi saada aikaa vielä ns. terveysliikunnalle! Yritän kehittää tätä asiaa nyt itsessäni eniten. On ihan ok olla ns. sunnuntaitreenaaja. Kun elämä antaa myöden, voin taas halutessani siirtyä tavoitteellisempaan treenaamiseen tai mihin vain!

Se on muuten jännä tunne, kun yrittää taistella vastaan mielikuvaa siitä minkälainen olen ennen ollut ja minkälainen olen nyt. Miksi en voi olla samanlainen kuin ennen? Miksi minua ei kiinnosta enää samat asiat kuin ennen? Muutama vuosi takaperin olisin aina valinnut mieluummin salitreenin kuin kotona oleilun. Ehkä tässä asiassa olen tullut äitiini. Viihdyn kotona kotijuttuja tehden, leipoen ja lapsen kanssa leikkien. Minulla ei ole kauheasti muistoja lapsuudestani, mutta voisin kuvitella, että äiti oli silloin juuri tuollainen. Ehkäpä se oikea tapa elää minullekin löytyy taas pian, jonkinlaisessa muodossa. Nyt vähän seilaan ja haen suuntaa. Tällaista kai tämä ihmisen elämä on! Tästä tuli nyt pikkasen sillisalaatti, mutta joskus täytyy vain työntää ulos asiat päästä pyörimästä, eiks joo?

Jotain on muuttunut elämässä, mutta eteenpäin mennään. Onko sulla tällaisia ajanjaksoja koskaan?

Edellinen postaus: Tiedätkö mikä on säästöasteesi?

PALASIA ARJESTANI // BLOGIT.FI:SSÄ // BLOGLOVINISSA // INSTAGRAMISSA // YOUTUBESSA // FACEBOOKISSA

Oletko koskaan laskenut mikä on säästöasteesi tai tiedätkö mitä säästöaste tarkoittaa? Säästöaste tarkoittaa rahamäärää, jonka laitat kuukausittain säästöön tai sijoituksiin, kun kaikki pakolliset menot on maksettu pois alta. Lueskelen itse paljon erilaisia säästämiseen ja sijoittamiseen liittyviä blogeja ja niissä käsite säästöaste yhdistetään taloudelliseen riippumattomuuteen eli tilaan, jossa voit elää täysin omien säästöjesi ja sijoitustesi tuoton varassa. Tämä tila tuskin tulee omalla kohdallani koskaan toteutumaan, sillä ihan niin tarkanmarkan ihmiseksi minusta ei ole. Talousviisas.fi kertoo, että säästöaste lasketaan jakamalla säästöön jäävät rahat nettopalkalla. Jos tienaat 2 000 euroa ja säästät 1 000 euroa, säästöasteesi on 50%.

Mistä kaikki lähti?

Itse aloin säästämään rahaa noin 10 vuotta sitten, kun ostimme herran kanssa meidän ensimmäisen asunnon. Asunnon kanssa onkin se jännä homma, että et tavallaan edes huomaa miten paljon siinä jää rahaa säästöön. Henkilökohtaisesti ajattelen, että on hienompaa maksaa asuntoa itselleen kuin jollekin vieraalle. Vaikka raha menee nyt pankille, se tulee jossain vaiheessa minun taskuuni. Nykyisestä asunnosta on jo noin puolet maksettu eli jos asunto myytäisiin nyt, siitä jäisi aika kiva summa lainana kuittaamisen jälkeen vielä itselle. No mutta siihen säästämiseen vielä. Asunnon ostamisen yhteydessä päätin, että nyt tämä tuhlaaminen saa riittää ja alan ajattelemaan elämää kauas kantoisemmin. Perustin siis itselleni rahaston, jonne aloin siirtää säännöllisesti kuukausittain rahaa. Äitiyslomalla rahastooni meni 30e/kk ja tällä hetkellä laitan kolmeen eri rahastoon 150-300e/kk riippuen täysin muista menoista.

Paljonko on sinun säästöasteesi?

Säästöasteeni on tähän asti ollut noin 10% luokkaa, mutta viime kuussa sain nostettua sen 18%:iin. Päätin, että yritän saada oman säästöasteeni pysymän minimissään 15-25% välissä ja kun tämä tavoite on ollut mielessäni, ei ole tehnyt mieli ostella ihan mitä sattuu. Tiedän, että pystyisin säästämään nykyistä enemmän, mutta toisaalta en halua myöskään kituuttaa. On hyvä harkita kaikkia ostoksiaan pidempään kuin viisi sekuntia ja tämä harkitsemisen opetteleminen on ainakin itselläni vähentänyt kuluja tuntuvasti. Se, paljonko saat rahaa kuussa säästöön, riippuu paljolti kuukausipalkastasi, perhestatuksesta (lapseton/useampi lapsi), kuukausittaiset kulut jne. Paljon tienaavaa ja vähän kuluttava voi saada suuriakin summia halutessaan säästöön, mutta myös suurituloisella voi jäädä vähemmän kuin pienempituloisella, jos rahat hassaa johonkin aivan muuhun.

Voiko välillä tuhlata tällaisiin turhuuksiin? Totta kai voi! Mielestäni elämä ei pidä olla pelkkää pennien laskemista ja kituuttamista. Tänään oli pakko kuulla mitä Maisalle kuuluu 😀

Ehkä olisi fiksua säästää vain rahastoihin tai osakkeisiin, mutta minulla menee joka kuukausi siivu myös matka- sekä kissatilille. Säästän siis jo valmiiksi ensi vuoden reissu varten ja tämän lisäksi laitan pienen summan kuukausittain kissojen omalle tilille, josta kustannetaan ainakin osa mahdollisista eläinlääkärikuluista. Lapsilisät siirrän myös joka kuukausi tytön omaan rahastoon. Vaikka laitan ison siivun palkastani kuukausittain säästöön en koe, että joutuisin luopumaan yhtään mistään. Moni kaverini on sanonut ettei halua säästää, vaan elää sillä rahalla mieluummin nyt. Tämäkin lienee pitkälti persoonakysymys. Itse haluan säästää vanhuutta ja eläkettä varten silläkin uhalla etten koskaan tule edes eläkepäiviäni näkemään. Minulle tuo enemmän turvaa tieto siitä, että minulla on säästössä pahan päivän varalle. En itse halua elää huolettomasti ja kuluttaa kaikki tienestini mukavuuksiin ja elämyksiin. Ehkä se on tämä pieni pessimisti, joka sisälläni asuu ja kuiskuttelee, että se paha päivä tulee vielä…

Mene ja tiedä, mutta näin minä toimin ja haluan, että aina on olemassa joku takaportti. Mites sinulla? Tiedätkö mikä on säästöasteesi ja laitatko ylipäänsä rahaa säästöön?

Edellinen postaus: Vinkkejä sujuvampaan arkeen

PALASIA ARJESTANI // BLOGIT.FI:SSÄ // BLOGLOVINISSA // INSTAGRAMISSA // YOUTUBESSA // FACEBOOKISSA