Hae
Palasia Arjestani

Olen yrittänyt

Tämän postauksen otsikkona ei pitänyt olla ”olen yrittänyt”, mutta sellainen siitä nyt sitten kuitenkin tuli. Koko viikon olen tuijottanut tyhjää ruutua ja miettinyt mistä kirjoitan. Sirpaleisia ajatuksia siellä ja täällä, mutta ei mitään järkevää kokonaisuutta. Niinpä olen ollut kirjoittamatta. Mietin ensin, että postauksen otsikoksi olisi tullut ”mistä voisin kirjoittaa?” mutta siitähän se ajatus sitten lähti. Tässä siis ajatuksia mitä olen yrittänyt tehdä viimeisten päivien aikana.

Olen yrittänyt…

…olla tuntematta syyllisyyttä siitä, että joudun jäämään kotiin sairaan lapsen kanssa, vaikka töissä on todella tiukka tilanne. Tuntuu, että ruuhkavuosissa eläminen on yhtä syyllisyyden tuntemista asiasta jos toisesta. Vaikka tunnen syyllisyyttä etten ole töissä auttamassa työkavereita, perhe ja oma lapsi vie aina kaikessa voiton.

..olla tappamatta kasvejani. Yksi kuolla kupsahti männä viikolla, vaikka anoppi juuri kehui ettei sitä saa hengiltä millään. Mulla on tällainen erityistaito tappaa juuri en kasvit, joita ei saa hengiltä millään, hah!

Eräänä aamuna hän näytti tältä.

..tehdä päätöksiä treenien suhteen. Aika on kortilla, työt vievät oman osansa ja kotonakin pitäisi olla ajoissa laittamassa ruokaa ym. Niinpä päätin jättää hetkeksi aikidon tauolle, vaikka siitä niin kovasti pidänkin. Ainoa hankaluus siinä on tiettyyn aikatauluun sidotut treeniajat, jotka ei minun elämääni sovi tällä hetkellä mitenkään päin.

..olla panikoimatta työtilanteesta. Kun heittäydyn keikkalaiseksi, onko mulle enää töitä? Tätä kysymystä pohdin pävästä toiseen ja tunnista toiseen. Tulevaisuus sen näyttää!

..löytää motivaatiota käydä koko tytön huoneen tavarat läpi, mutta sitä motivaatiota ei ole vielä löytynyt. Olisko lainata?

..olla välttämättä nousevasta vaakalukemasta, sillä tässähän pitäisi käydä juuri toisin päin! Kolmessa viikossa olen pudottanut painoa 2,5kg, mutta nyt lukema on lähtenyt hiipimään ylöspäin. Tiedän siihen syyn, mutta silti se ärsyttää. Olen siis aloittanut taas kunnon salitreenit ja jokainenhan sen tietää, että kun lihaspaineet palaavat, myös paino nousee hiukan.

olen yrittänyt

..ulkoilla enemmän! Raitis ilma tekee suunnattoman hyvää ja ulkona kannattaa käydä päivittäin vaikka sitten se 15 minuuttia katoksen alla seisomassa sateelta suojassa. Kummasti ajatukset kirkastuu ja mieli virkistyy.

..miettiä mitä leipoisin viikonloppuna? Meille tulee vieraita ja jotain hyvää täytyisi keksiä! Ei juustokakkuja, sillä mulla ei ole tällä hetkellä irtopohjavuokaa ollenkaan..

..neuloa kauhealla vimmalla tytön kummin pipoa valmiiksi, mutta ei se taida valmistua täksi viikonlopuksi kun hän tulee kylään.

olen yrittänyt

Ei näytä vielä valmiilta pipolta.

..ymmärtää miksi ihmiset heittävät niin paljon hyvälaatuista tavaraa ja ruokaa roskiin? Seuraan instagramista muutamaa dyykkaajaa ja he tekevät aivan mielettömiä löytöjä viikottain!

..miettiä tuleeko minusta jotain muutakin isona kuin bioanalyytikko? Vaikka ja mikä asia kiinnostelisi, mutta en tiedä olisiko niistä ammatiksi asti.

..selvittää minkälainen ruokalista poistetun viisaudenhampaan koloon oikein mahtuu? Sinne on valehtelematta kadonnut ainakin spagettia, marjoja, leipää ja riisiä. Kuulemma tulevat sitten aikanaan ulos 😀

..rajoittaa television katsomista, mutta keksin, että mtv-sovelluksessahan on uusi Love island australia nähtävillä! Se oli menoa sitten se.

Näitä asioita olen pääasiassa yritellyt viime päivinä, joskin varmasti kaikenlaista muutakin.

Mitä sinä olet yrittänyt tehdä viime päivinä?

Edellinen postaus: Irtisanouduin mun vakkariduunista

PALASIA ARJESTANI // BLOGIT.FI:SSÄ // BLOGLOVINISSA // INSTAGRAMISSA // YOUTUBESSA // FACEBOOKISSA

Irtisanouduin mun vakkariduunista!

irtisanouduin

Menin ja tein sen mitä moni ei tekisi koskaan eli irtisanouduin mun vakkariduunista! Haluan heti alkuun sanoa, että tähän ei liity mitään riitoja tai draamaa. Tykkään mun työstä, työpaikasta, esimiehestä ja kaikista työkavereista hurjan paljon. Niissä ei ole kerrassaan mitään vikaa, vaan vika tuntuu enemmän olevan minussa, jos jossain. Ajatus irtisanoutumiseen on itänyt jo jonkin aikaa. Olen jo pitkään tuntenut, että kaipaan ”jotain muuta” tietämättä sen enempää mitä se muuta mahtaa olla. Päätin antaa asian hautua, sillä tiesin, että ratkaisu tupsahtaa eteen ennen pitkää, jos niin on tarkoitettu.

Suurin töytäisy irtisanomiselle tuli joulun alla. Tunsin itseni useamman viikon todella väsyneeksi. Väsymys oli sitä luokkaa, että en ole koskaan ennen sellaista tuntenut. Ulospäin olin varmasti oma itseni, mutta sisältä päin apaattinen, surullinen ja suoraan sanottuna tyhjä. Tuntui etten saanut otetta yhtään mistään. En jaksanut laittaa ruokaa, urheilla, olla sosiaalinen saati pitää kodista huolta. Olin omissa maailmoissani koko ajan, nukuin huonosti ja vatsa oireili todella pahasti. Tiesin, että jotain on vialla. Joulun seutuun olin pari viikkoa lomalla ja toisen lomaviikon kohdalla tuo raskas usva alkoi väistyä, olo piristyi, mieli virkosi ja tunsin jälleen olevani minä. SIlloin ymmärsin, että jos olisin jatkanut samaa rataa vielä hetken, olisi edessä ollut burnout. Siitä se ajatus sitten lähti.

Pitkään harkittu päätös

Ennen irtisanoutumista keskustelin pitkään ja hartaasti erään kollegan kanssa, joka tietää asiosta meidän alalla melkoisen paljon. Punnitsin ja pohdin vaihtoehtoja, keskustelin asiasta miehen kanssa ja pyörittelin asiaa päässäni niin paljon, että yöunetkin menivät. Päällimmäisenä ajatuksena on ollut ”nyt tai ei koskaan” ja kun tästä ajatuksesta sain kiinni, tuntui niin kuin paino olisi otettu pois rinnan päältä. Kaipaan vapautta ja mahdollisuutta päättää omista töistä, vapaista ja lomistani. En ole heittäytymässä työttömäksi, vaan alan tekemään oman alani keikkahommia. Niissä saan juuri kaipaamani vapauden, mutta totta kai se tuo tullessaan myös epävarmuutta. Onko minulle riittävästi keikkoja? Pärjätäänkö me rahallisesti? Uskallanko pitää edes lomia, koska en saa siltä ajalta palkkaa? Alanko ahneeksi, jos töitä onkin tarjolla arkena ja viikonloppuna, aamuisin ja iltaisin? Tässä on monta asiaa, jotka mietityttää ja hieman pelottaakin, mutta olen valmis hyppäämään tuntemattomaan ja katsomaan mihin tämä tie vie. Uskon, että keikkalaisena myös opin paljon: tapaan paljon erilaisia ihmisiä ja työtapoja, kohtaan varmasti ristiriitoja ja käyn epämiellyttäviä keskusteluita, joudun opettelemaan hallitsemaan talouttani entistäkin paremmin ja sietämään pientä epävarmuutta. Mutta hei, antaa tulla! Kaiken otan avosylin vastaan mitä tulee 😉

Enkä muuten ole hylännyt ajatusta opiskelustakaan! Opiskelupaikkaa lähden metsäsästämään kevään yhteishauissa, sillä haluan edelleen kehittää itseäni omassa ammatissani. Esimieheksi en halaja, mutta palveluiden kehittäminen ja digitalisaatio kiinnostaa. Sanotaanko näin, että olemme jännän äärellä! En ole koskaan aiemmin irtisanoutunut mistään työpaikasta ja se tuntuu melkeinpä syntiseltä, sillä niin moni pätkätyöläinen antaisi vaikka vasemman jalkansa vakituisesta työpaikasta. En kuitenkaan voi ajatella omassa tilanteessani mitä muut ajattelevat, vaan minun on kuljettava tätä omaa polkuani ja katsottava minne se vie.

Kiinnostaako aihe jatkossa? Rohkeaa maanantaita toverit!

Edellinen postaus: Viikon 2 kulutuspäiväkirja

PALASIA ARJESTANI // BLOGIT.FI:SSÄ // BLOGLOVINISSA // INSTAGRAMISSA // YOUTUBESSA // FACEBOOKISSA