Irtisanouduin mun vakkariduunista!
22
Menin ja tein sen mitä moni ei tekisi koskaan eli irtisanouduin mun vakkariduunista! Haluan heti alkuun sanoa, että tähän ei liity mitään riitoja tai draamaa. Tykkään mun työstä, työpaikasta, esimiehestä ja kaikista työkavereista hurjan paljon. Niissä ei ole kerrassaan mitään vikaa, vaan vika tuntuu enemmän olevan minussa, jos jossain. Ajatus irtisanoutumiseen on itänyt jo jonkin aikaa. Olen jo pitkään tuntenut, että kaipaan ”jotain muuta” tietämättä sen enempää mitä se muuta mahtaa olla. Päätin antaa asian hautua, sillä tiesin, että ratkaisu tupsahtaa eteen ennen pitkää, jos niin on tarkoitettu.
Suurin töytäisy irtisanomiselle tuli joulun alla. Tunsin itseni useamman viikon todella väsyneeksi. Väsymys oli sitä luokkaa, että en ole koskaan ennen sellaista tuntenut. Ulospäin olin varmasti oma itseni, mutta sisältä päin apaattinen, surullinen ja suoraan sanottuna tyhjä. Tuntui etten saanut otetta yhtään mistään. En jaksanut laittaa ruokaa, urheilla, olla sosiaalinen saati pitää kodista huolta. Olin omissa maailmoissani koko ajan, nukuin huonosti ja vatsa oireili todella pahasti. Tiesin, että jotain on vialla. Joulun seutuun olin pari viikkoa lomalla ja toisen lomaviikon kohdalla tuo raskas usva alkoi väistyä, olo piristyi, mieli virkosi ja tunsin jälleen olevani minä. SIlloin ymmärsin, että jos olisin jatkanut samaa rataa vielä hetken, olisi edessä ollut burnout. Siitä se ajatus sitten lähti.
Pitkään harkittu päätös
Ennen irtisanoutumista keskustelin pitkään ja hartaasti erään kollegan kanssa, joka tietää asiosta meidän alalla melkoisen paljon. Punnitsin ja pohdin vaihtoehtoja, keskustelin asiasta miehen kanssa ja pyörittelin asiaa päässäni niin paljon, että yöunetkin menivät. Päällimmäisenä ajatuksena on ollut ”nyt tai ei koskaan” ja kun tästä ajatuksesta sain kiinni, tuntui niin kuin paino olisi otettu pois rinnan päältä. Kaipaan vapautta ja mahdollisuutta päättää omista töistä, vapaista ja lomistani. En ole heittäytymässä työttömäksi, vaan alan tekemään oman alani keikkahommia. Niissä saan juuri kaipaamani vapauden, mutta totta kai se tuo tullessaan myös epävarmuutta. Onko minulle riittävästi keikkoja? Pärjätäänkö me rahallisesti? Uskallanko pitää edes lomia, koska en saa siltä ajalta palkkaa? Alanko ahneeksi, jos töitä onkin tarjolla arkena ja viikonloppuna, aamuisin ja iltaisin? Tässä on monta asiaa, jotka mietityttää ja hieman pelottaakin, mutta olen valmis hyppäämään tuntemattomaan ja katsomaan mihin tämä tie vie. Uskon, että keikkalaisena myös opin paljon: tapaan paljon erilaisia ihmisiä ja työtapoja, kohtaan varmasti ristiriitoja ja käyn epämiellyttäviä keskusteluita, joudun opettelemaan hallitsemaan talouttani entistäkin paremmin ja sietämään pientä epävarmuutta. Mutta hei, antaa tulla! Kaiken otan avosylin vastaan mitä tulee 😉
Enkä muuten ole hylännyt ajatusta opiskelustakaan! Opiskelupaikkaa lähden metsäsästämään kevään yhteishauissa, sillä haluan edelleen kehittää itseäni omassa ammatissani. Esimieheksi en halaja, mutta palveluiden kehittäminen ja digitalisaatio kiinnostaa. Sanotaanko näin, että olemme jännän äärellä! En ole koskaan aiemmin irtisanoutunut mistään työpaikasta ja se tuntuu melkeinpä syntiseltä, sillä niin moni pätkätyöläinen antaisi vaikka vasemman jalkansa vakituisesta työpaikasta. En kuitenkaan voi ajatella omassa tilanteessani mitä muut ajattelevat, vaan minun on kuljettava tätä omaa polkuani ja katsottava minne se vie.
Kiinnostaako aihe jatkossa? Rohkeaa maanantaita toverit!
Edellinen postaus: Viikon 2 kulutuspäiväkirja
PALASIA ARJESTANI // BLOGIT.FI:SSÄ // BLOGLOVINISSA // INSTAGRAMISSA // YOUTUBESSA // FACEBOOKISSA
Wow, varmasti hyvä päätös ja hei – eikös sitä sanota, että 7 vuotta ja aika vaihtaa… Siis duunia 😉 !
No mutta sittenhän tämä menee just oikein! 😀
Sinullehan tulee karenssia, kun irtisanouduit itse.?
Joo, jos tuille haluaisin jäädä, mutta jatkan siis samassa firmassa työntekoa, mutta vain keikkalaisena. En ole jäämässä kotiin makoilemaan 🙂 Karenssi olisi mun muistin mukaan 3kk!
Wau Jonna!! En mä muuta osaa sanoa kuin että aika hurjaa ja erityisesti hurjan hienoa!!
Sanos muuta! Vähän jännittää miten tässä käy, mutta jotain uutta on edessä joka tapauksessa 🙂
Rohkea veto Jonna! Arvostan! Ehkäpä tämä antaa itsellenikin rohkeutta, tehdä päätöksiä opintovapaa suhteen, kun kerran tuli mahdolliseksi polkuopintojen myötä. Hyvä muistutus siitä, että pitää kuunnella omaan sydäntä/mieltä ?
Oma sydän ja vointi on ehkä ne tärkeimmät mitä kannattaa kuunnella. Jos puoli vuotta sitten minulle olisi sanottu, että helmikuun lopussa sinulla ei ole vakituista työpaikkaa omasta tahdostasi, niin olisin nauranut päin naamaa. Loppuvuoden tapahtumat sai miettimään asioita uudesta näkökulmasta ja tämä on ehkä parasta minulle itselleni mitä voin tehdä tässä vaiheessa elämää 🙂
Valtavan rohkea päätös, onnea ja menestystä opintojen parissa <3
https://villananna.vaikuttajamedia.fi
Kiitos! Nähtäväksi jää pääsenkö kouluun vai mitä tässä tapahtuu 🙂
Rohkea päätös ja kiinnostaa ehdottomasti miten jatkossa siun työhommat 🙂
Kiitos! Täytyy päivittää kuulumisia sitten kun niitä on 😀
Ehdottomasti kiinnostaa. ? Itse olen kaksi kertaa jättänyt vakipaikan, ensimmäisellä kerralla lähdin opiskelemaan ja toisella kerralla vaihdoin paikkakuntaa ja lähdin määräaikaisen työsopimuksen perässä katselemaan uusia haasteita. Molemmat kerrat olivat aivan oikeita ratkaisuja, vaikka varsinkin toisella kerralla mietitytti moni asia. On ollut vapauttavaa huomata, että kyllä ne asiat aina jotenkin järjestyvät ja ennen kaikkea on oppinut vähän paremmin sietämään epävarmuutta. ? Tsemppiä sinulle uusiin haasteisiin!
Ilman miehen tukea ja luottoa elämän kantamiseen olisin tuskin tätä ratkaisua tehnyt. Ehkä olisin jäänyt tekemään 80% yöaikaa, kun siihen vielä mahdollisuus on. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että täytyy vähän haistella muutakin maailmaa ja katsoa miltä oman kuplan ulkopuolella näyttää. Mahtavaa kuulla, että sinullakin kaikki on mennyt hyvin!
Rohkea päätös! Hienoa, että uskalsit hypätä uuteen. Terveydenhuoltoalan etu taitaa olla tuo keikkatyön mahdollisuus, jota omalla alallani ei valitettavasti ole. Itsekin kaipaisin mahdollisuutta keventää arkea ja enemmän vapautta järjestellä työtä.
-Kati
Se on juuri näin. Ja varsinkin pk-seudulla terveydenhuollon työntekijöistä on huutava pula!
Onneksi olkoon rohkeasta päätöksestä – tuokoon se elämään vapautta ja leppeyttä! Nuorena uskaltaa ja voi vielä tehdä radikaaleja päätöksiä – vaikka onhan se toki luonteestakin kiinni, mitä uskaltaa ja mitä ei.
Tällaisena tänä vuonna luvun 57 ikälukuun tahkoavana ei omalla alallani arvaa jättäytyä pois vapaaehtoisesti vakityöstä, mutta nuorempana tuli tehtyä räväkkäämpiä päätöksiä töiden suhteen, suunnattua välillä ulkomaille jne. Mutta ratkaisusi jätti omaan mieleen pienen siemenen, josko sitä arvaisi vaikka väliaikaisesti pyytää nelipäiväistä työviikkoa. Jäisi vähän joustoa omaan elämään.
Iloisia aikoja rennommissa työmerkeissä!
Kiitos! Ja ehdottomasti ota nelipäiväinen viikko mietintään, jos sellainen on vain mahdollista 🙂 Kyllähän sekin jo helpottaa kovasti elämää!
Hei!
Rohkea ratkaisu! Voi varmasti vapauttaa sisäisiä resursseja muuhun käyttöön. Jos sopii kysyä, niin olisiko opintovapaalle jääminen työsuhteisena tai työkierto/ projekti/kehittämistyö oman organisaation palveluksessa olleet vaihtoehtoja?
Hyvä päätös. Ihan varmasti keikkaa riittää ja sitten vaan tekee enemmän jos tuntuu, että tarvitsee. Hoitoalalla monet tekee pelkkää keikkaa. Tekisin varmaan itsekin, ellei nykyinen työpaikka olisi niin joustava, esim palkattomien suhteen.
Hienoa tein saman päätöksen samoista syistä viime Joulukuussa. Enkä kadu ollenkaan.
Rohkein teko ja arvostus itseään kohtaan palkitaan varmasti
Kuulostaa lohduttavalta! Muutamat keikat mulle on jo varattu ja viikon päästä menen yhteen uuteen paikkaan vierailulle kuuntelemaan minkälaista hommaa olisi tarjolla 🙂