Hae
Palasia Arjestani

Koskaan ei tiedä mitä pinnan alla oikeasti on

Processed with VSCOKuva: Katri Viirret

Blogeja seuratessa blogin kirjoittajasta saa aina tietynlaisen kuvan. Ehkä kyseinen henkilö on juuri sellainen tai hän vain haluaa antaa itsestään tarkkaan harkitun kuvan. Blogin välityksellä on oikeastaan aika vaikeaa antaa itsestään realistista kuvaa ellei halua jakaa ihan kaikkia asioita ja ajatuksia elämästään. En minä ainakaan halua. On paljon asioita, joista en koskaan puhu täällä, koska en halua tai osaa kirjoittaa niistä. Rakastan itse blogeja, joissa kirjoittaja on hyvin samaistuttava ja samankaltainen ihminen kuin minä. En pidä blogeista, joissa kaikki on pelkkää pintaliitoa, juhlia, täydellisiä meikkejä ja uusia vaatteita sekä kalliita huonekaluja. Elämä ei ole täydellistä, joten en itse halua esittää, että se olisi täydellistä.

En tiedä minkälaisen kuvan te olette saaneet esimerkiksi minusta? Täältä puuttuu kaikki tuo pintaliito, koska en halua antaa nuorille lukijoille sitä kuvaa, että tavaraa tulee ovista ja ikkunoista ja elämä olisi helppoa näppisten näpyttelyä. Rahaa on vaikka muille jakaa ja jokainen viikonloppu yhtä juhlaa. Oikea elämä on minulle ihan jotain muuta. Se on tehtyjä työtunteja, maksettuja laskuja, rahahuolia, ajankäytön priorisointia, kotitöitä, välillä murehtimista, mutta on se myös iloa pienistä asioista! Olen itse henkeen ja vereen arki-ihminen ja vaikka siitä välillä natisenkin, niin mun mielestä se on sitä oikeaa elämää. Toki voisin jättää kaiken tämän blogin ulkopuolelle ja opetella kuvailemaan hienoja ja eteerisiä kuvia ja kirjoittaa blogiin vain kauniita korulauseita tai lainattuja mietteitä. Mutta kun minä haluan antaa itsestäni ja ajatuksistani juuri sellaisen kuvan minkälainen oikeasti olen. En tahdo feikata.

Entä kuinka moni meistä tietää mitä ystävälle tai työkaverille oikeasti kuuluu? Mitä hänen päänsä sisällä liikkuu? Veikkaan, että aika harva. Suomalainen kulttuuri on sellainen, että kavereita on paljon, mutta oikeita ystäviä aika vähän. Siis sellaisia ystäviä, joille voi kertoa ihan mitä tahansa. Itselläni tällaiset ihmiset ovat aika harvassa. Ihmisistä ei aina edes huomaa, jos heillä on isoja huolia tai murheita. Itse haluaisin, että olisi aina ihminen, jolle voisin kertoa suurimmatkin murheeni ja onneksi minulla sellaisia onkin, mutta kaikilla ei ole. Kysymys mitä kuuluu on helppoa kuitata sanoilla ihan hyvää, mutta entä jos ottaisikin toista kädestä kiinni ja kysyisi mitä sulle oikeasti kuuluu? Saisiko vastaukseksi jotain muuta? Olisiko helpompaa avautua?

Tämä koko teksti oli vain tällaista tajunnanvirtaa, joka lähti liikkeelle kun luin netistä mun suosikkibloggaajien Annan ja Sebastianin eronneen. Enpä olisi ikinä arvannut! Blogimaailmassa (saati oikeassa elämässä) ei koskaan tiedä mitä siellä pinnan alla oikeasti tapahtuu. Harmillista, tykkäsin heistä kovin.

11 kommenttia

  1. Eveliina kirjoitti:

    Törkeen hyviä ja freshejä uusia kuvia! 🙂

  2. Tuuli kirjoitti:

    Mitää onks ne eronnu!?!? Voi rähmä:/ aattelin et niil ois onnellisena elämän loppuun asti -meno. olen muuten sun blogia lukenu vasta muutamaan otteeseen, kivan maanläheistä menoa minusta:) ja tarpeeksi ns tavallista minun makuuni:)

    • Jonna kirjoitti:

      Joo, luin Hesarin sivuilta 🙁 Harmi kun blogistakin on poistettu kaikki postaukset. Toisaalta ymmärrän, mutta toisaalta en. Siinä meni satojen tuntien työ hukkaan. Tykkäsin kovasti heidän resepteistään ja nyt ne on poissa.

  3. ulla kirjoitti:

    Huomenta ! Tämä sun Blogi on JUST sellainen mitä on ihana lukea. Normi juttuja arjesta ja elämästä. Helppo samaistua. Itsekin arki-ihminen 🙂 Arjessa on niin paljon hyvää.
    Tällä hetkellä vaan itse kotona kökin kolmatta päivää tuskissani…. töihin halajaa mieli. Mulle aina käy näin. Koskaan en ole saikulla flunssien tms takia ( Onneksi ) . Sitten kun olen sairas niin sitten olen vakavammin ja kotona olo on silti tuskaa vaikka kuinka paikkoja kolottaisi. Tänään taas lekurin kutsusta aamusta verikokeeseen. Kyllä tämä tästä taas normiarjeksi muuttuu. 😉

    Oi kun odotan jo aamulenkkejä !!! Kiitos ihanasta blogista !!! Tuo aina iloa aamuun 🙂

    • Jonna kirjoitti:

      Onko sulla joku kovempi flunssa vai mikä, jos siis saa kysyä? Toivottavasti paranet pian! Ihanaa kun jaksat käydä aina kommentoimassa. Meidän pitäisi tavata joskus! Vaikutat niin samanlaiselta ihmiseltä kuin minä 🙂

      • ulla kirjoitti:

        🙂 Täällä ollaan taas kipuineen ylhäällä. Tuossa otin ja pyörryin kotosalla… nyt on paikat kipeenä kun kovalle lattialle mojahdin. Parikin kertaa :(. Ei onneksi nuo lentsut tartu 🙂 . Edelleen niin kipeä kylkiluusto, että jo arvelen meneväni huomenna taas lekuriin. Ei tällä töitä paiskita. Kun ei se anna juuri nukkuakaan. Herättelee asentoa vaihtaessa.
        Nii, tavata, Kuulostaa kivalle. Etkös asunut tässä Itä- vantaalla ? 🙂

        • Jonna kirjoitti:

          Voi kauhistus sä oot kipee! Onko kylki kuvattu? Ettei olis murtunut?

          Mä asun pohjois-Helsingissä!

          • ulla kirjoitti:

            Ai sä asutkin Helsingissä .. 🙂 erehdyin . 😀 Ei ole kuvissa näkynyt mitään murtumia. Sai sen verraniskua lattialta. No taas menee alku viikko kotona 🙁 Ei kivaaa. Ja tämä kivun kanssa liikuskelu kotonakin käy tuskaisesti. Mutta kyllä tämä taas tästä . Sitten muistaa miltä tuntuu olla, kun ei mihinkään särje.

  4. -92 kirjoitti:

    Heippa Jonna! Tykkään kauheasti sun blogistasi. Jaan ajatuksesi siitä, että arki on sitä parasta – toki juhlakin – mutta kun elämä pääosin on sitä arkea niin miksi ei siitä tekisi hyvää. Sitä ei edes aina hoksaa ajatella, et se mikä blogin sisältö on – se ei ole koko totuus – itsellenikin Annan ja Sebun ero oli jos ei järkytys niin ainakin sellainen, et mitä ihmettä, voi ei. Mut tykkään sun kirjotuksista, kun aiheita on laidasta laitaan ja muutenki sieltä tänneppäin välittyy ihana maanläheinen ihminen. Ihailen myöskin sun kokkaustaitoja, vautsi kun sais ees puolet osaamisesta ittelleni 😀 😀 en oo jaksanut alkaa selaamaan taaksepäin, että missä käsittelitkään olkapäävaivan kuntoutuksia, mut oisko pieniä vinkkejä mulle? Oon aika vasta alkanu reenaileen kuntosalilla ja vasen olkapää on vähä outo. Toki tottumattomuuttaki mutta pelkään että vois olla jotaki vikaakin?! Kippeytyy ja etenkin ylätaljassa/sen jälkeen tullee tuntemuksia, sellaista kipua. Että oisko ammattilaisella antaa joitain olkapäävinkkejä 🙂

    • Jonna kirjoitti:

      Ihanaa kuulla, että siellä ruudun toisella puolella on näin paljon samanlaisia ihmisiä kuin minä 🙂 Tiedätkö, mä en osannut edes perunoita keittää kun muutin omilleni. Mieheni tavatessani en osannut maustaa ruokia muilla kuin paprikajauheella 😀 Tässä 11 vuoden yhdessäolon aika olen opetellut kaiken kantapään kautta. Harjoitellut ja harjoitellut! Tarttunut rohkeasti kauhaan ja selannut reseptejä. Kokkailu näin amatööritasolla on siitä hauskaa, että aina voi oppia uutta. Ei muuta kuin rohkeasti kokkaamaan. En mäkään aina onnistu 😀

      Tuosta olkapäästä. Mun blogista löytyy vinkkejä tägillä mobbaus, venyttely ja liikkuvuusharjoittelu ja performance matrix. Voit laittaa noi vaikka Googleen ja lisäät vielä perään jonna1983 niin löydät vaikka mitä 😉 Ekana tulee ylätaljasta mieleen, että päästätkö yläasennossa olkapään pois kuopastaan? Kun lähdet tekemään liikettä niin vedä olkapäitä ja lapoja kevyesti alas ja taakse, että saat olkapäät kuppeihinsa. Siellä niiden pitäisi pysyä koko liikeen ajan. Itse huomasin leikkauksen jälkeen, että kivut alkavat heti jos en kiinnitä tähän huomiota. Kannattaa myös tarkistuttaa tekniikka jollakin! Se voi olla ihan pienestäkin kiinni 😉 ja muista lämmitellä myös olkapäät kunnolla ennen selkätreeniä. Kepillä pyörittelyä, pumppailua vaikka kuminauhalla ja kiertäjäkalvosin jumppaa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *