Ja sinne meni mun yöunet…
Mä stressaan aika vähän asioista. Siis sillä tavalla oikein kunnolla. Erittäin harvoin stressaan yhtään työasiosta. Olen oppinut jättämään työasiat mielestäni sillä sekunnilla, kun astun työpaikan ovesta ulos, mutta eilen ne jäi vatvomaan mieleen oikein perusteellisesti. Murehdin eilisen illan raha-asioitakin, vaikka tiedän että me pärjätään kyllä ja tilanne on vain tilapäinen. Nää on vaan näitä kuukausia ja kun vaan selvitään vuoden loppuun niin elämä alkaa taas hymyilemään. Ellei satu mitään yllättävää. Näin kun menin sanomaan niin varmasti sattuu..
Ehkä nämä molemmat asiat yhdessä teki sen, että kello 3.15 yöllä heräsin enkä saanut enää unta. Mietin ja mietin, mutta en päässyt ajatuksissani eteenpäin. En edes muista milloin olisin stressannut asioista niin, että menetän yöunet. Joskus näin on käynyt ja seuraavaksi aloin stressaamaan sitä, että entäs jos en pysty nukkumaan seuraavanakaan yönä. Ja kierre oli valmis. Kuukauden sitä kesti ennen kuin pääsin irti ja sen jälkeen olenkin saanut nukkua yöni suht rauhallisesti. Päivän jaksoin tänään töissä melko hyvin, mutta nyt alkaa iskemään hyytelö. Pää on ihan sumussa enkä oikein jaksaisi tehdä mitään. Mä vihaan väsymystä yli kaiken. En pidä tästä olotilasta yhtään enkä pidä ajatuksesta, että murehdin asioita myös ensi yönä. Ei pitäisi miettiä tuollaisia, mutta minkäs päälleni teen.
Tällä hetkellä pohdiskelen, että söisinkö puuron ja menisin treenaamaan illalla vai vetäisinkö lopun juustokakun naamaan ja painuisin päiväunille. Kumman sinä valitsisit?
Valitsisin treenin ja sen jälkeen sohvalla nautiskellen juustokakun 🙂
Hyvä kombo 😉
Menisin minä myös tottakai treenaamaan. Sitten treenin jälkeen ei tekis edes mieli sitä kakkua ja säästäisin sen huomiselle kahvin kanssa nautittavaksi 🙂
Haha, näin siinä juuri kävikin 😉
Minä taas sanoisin, että ei missään nimessä treenaamaan. Reipas kävelylenkki raittiissa ulkoilmassa korkeintaan. Väsyneenä/univelkaisena treenaaminen tekee kropalle ja mielelle vain hallaa.
Miten olisi kävelylenkki ja sen jälkeen pieni pala sitä juustokakkua? 🙂
Menin kuin meninkin treenaamaan ja tein parhaan treenin hetkeen!
kevyt iltakävely, puuroa & nukkumaan! ?
Tsih, treenattua tuli ja unikin maistui aikasta hyvin 😉
Paras on mennä vaan treenaamaan, jos edes miettii sitä vaihtoehtoa niin silloin se jää vaan ottamaan päähän jos ei sinne treeneihin mene. Mitä tulee stressaamiseen niin se on aivan turhaa, tuhlaa omia voimavarojaan asioihin mille ei välttämättä mitään voi, mitä järkeä on silloin niitä asioita vatvoa.
Tuo on muuten aivan totta. Monesti vaan pitää osata erottaa se oikea väsymys viitsimättömyydestä. Mitä stressaamiseen tulee niin voi kunpa se olisikin niin helppoa! Mutta tällä kertaa itse stressasin ihan turhasta… 🙂