Hae
Palasia Arjestani

Lounas, päivän paras hetki!

Lounas

Lounas, päivän paras hetki. Aamupala, päivän paras hetki. Nukkumaanmeno, päivän paras hetki. Mulla näitä päivän parhaita hetkiä on jo aika monta, mutta ei haittaa! Ainakin on pitkin päivää jotakin mitä odottaa. Olen sitä mieltä, että aamupala tulee saada nauttia rauhassa ja kiireettömästi ja lounaalla täytyy olla aina hyvää ruokaa, varsinkin töissä. Kotona saatan syödä viikonloppuna lounaaksi milloin mitäkin jääkaapin jämiä, mutta töissä pitää ehdottomasti olla hyvä ja herkullinen lounas. Meillä on työpäivät todella hektisiä ja kiireen keskellä on ihanaa mennä taukohuoneeseen tietäen, että jääkaapissa odottaa jotain herkullista. Kaivan jonkun hyvän lehden esille ja istahdan paikkaan, jossa mielellään ei ole muita ihmisiä. Koska puhun todella paljon työpäivän aikana, olen lounastauolla varsin mielelläni ihan hiljaa ja omassa rauhassani. Nautiskelen hyvästä ruuasta ja lehdestä.

Lounas

Joskus puurokin maistuu lounaalla kera maapähkinävoin.

Se mikä on hyvä lounas, on varmasti jokaisen henkilökohtainen asia ja mieltymys. Toiset poistuvat lounaalle työpaikan ulkopuolelle ja nautiskelevat ruuasta pitkän kaavan mukaan. Meillä ei tällaista mahdollisuutta valitettavasti ole. Toiset tykkäävät nopeasta valmisruuasta, toiset puurosta ja kolmas hifistelee kotitekoisella gourmetruoalla. Itse väsään yleensä aina lounaat valmiiksi kotona, sillä se on paljon edullisempaa ja saan syödä juuri sitä mitä haluan. Olen edelleen sitä mieltä, että vaikka valmisruuilla on oma paikkansa, eivät ne voita maussa itse tehtyä mitenkään. Tykkään, että lounaalla saa vatsan sopivasti täyteen, mutta ruoka ei ala väsyttämään. Koska työ on välillä aika hektistä, ei ole varaa ottaa kauheita iltapäiväkoomia enkä niistä tykkää muutenkaan. Syön aika usein lounaalla jonkin vähähiilihydraattisemman vaihtoehdon tai kevyemmän kasvissosekeiton. Olen huomannut ettei kasvissosekeitto väsytä läheskään niin paljon kuin esim. pastaruuat, vaikka keitossakin hiilihydraatteja on. Mun kestosuosikkeja on erilaiset salaatit, joihin laitan kaikkea maan ja taivaan väliltä. Viime aikoina parhaiten on maistunut salaatti, jossa on runsas salaattipohja, erilaisia vihanneksia, öljyä, lohisuikaileita, sipulia, kermaviilikastiketta ja fetajuustoa. Myös uunikasviksia laitan todella usein ja niitä olen syönytkin lounaalla töissä viimeiset kaksi päivää. Kaveriksi tein cheddarilla päällystettyjä jauhelihapihvejä ja kastikkeeksi sekaan vähän hummusta. Aa että!

Onko sulle mitään merkitystä mitä syöt lounaalla? Minkälaisesta lounasruoasta pidät eniten?

Edellinen postaus: Arvasin, että luovutat

PALASIA ARJESTANI // BLOGIT.FI:SSÄ // BLOGLOVINISSA // INSTAGRAMISSA // YOUTUBESSA // FACEBOOKISSA

”Arvasin, että luovutat”

Arvasin, että luovutat

”Arvasin, että luovutat ja jätät keton kesken”. Tällaisen kommentin sain viime viikolla instagramiini, kun kerroin, että minusta tehdään juttu IL:n Hyvä olo -osioon, jossa kerron mitä ajatuksia ketogeenisen ruokavalion lopettaminen minussa herätti. Luovuttaminen ja epäonnistuminen olivat minullakin alkuun ne päällimmäiset tunteet ja mietin pitkään miksi näin on. Ruokavalio on kuitenkin vain ruokavalio, ei sen kummempaa ja mitä se loppujen lopuksi kenellekään kuuluu mitä minä tai naapurin Kerttu syö?

Mietin tämän kommentin saatuani, että miksi luovuttaminen tai kesken jättäminen mielletään aina niin negatiiviseksi asiaksi? Miksi asiat pitäisi puskea läpi hammasta purren ja jopa oma terveys vaarantaen? Ihanko vain sen takia ettei vain luovuta, sillä se ei ole hyvä ominaisuus ihmisessä? Paskat, sanon minä. On täysin eri asia luovuttaa jokaisessa ryhtymässään asiassa ilman että edes yrittää kuin kokeilla jotain ja todeta asia ajan kanssa toimimattomaksi juuri minulle.

En ole mikään superihminen

Olen 100% varma, että jokainen on joskus luovuttanut jossain asiassa tai jättänyt jotain kesken ellei kyseessä ole superihminen. Todettakoon, että juuri nämä ”superihmiset”, jotka eivät haluaisi luovuttaa missään asiassa palavatkin usein ennemmin loppuun kuin jättävät asian kesken, vaikkakin sitten terveyden uhalla. Minä en todellakaan kuulu näihin ihmisiin. Minua ei ole siunattu moisella luonteenpiirteellä ei sitten yhtään. Tykkään kokeilla asioita ja todeta ne joko toimiviksi tai toimimattomiksi. Olen jättänyt kesken (eli luovuttanut) kaksi koulua, sillä ne eivät olleet loppujen lopuksi minua varten. Miksi olisin väkisin opiskellut ammatin, jossa en olisi kuitenkaan viihtynyt? Ihan vain sen takia ettei minua ainakaan voisi sanoa luovuttajaksi tai koska joku muu niin halusi? Juu, ei kiitos. Minusta ei siis tullut kauneusalan yrittäjää saati ympäristöpuolen insinööriä, mutta tulipahan kokeiltua ja todettua ettei kumpikaan ole minua varten! Sen sijaan välivuoden jälkeen löysin unelma-ammattini, jossa viihdyn paremmin kuin hyvin.

Arvasin, että luovutat

Mitä haluat opettaa jälkipolville?

En todellakaan halua opettaa lapselleni, että luovuttaminen on vain luusereita varten. Sen sijaan haluan opettaa, että omaa sydäntään täytyy seurata ja kokeilla asioita, joista on kiinnostunut. Vaikka siitä ei tulisikaan sitä omaa mieluisaa juttua, tuli ainakin kokeiltua ja todettua se itse. Tärkeintä ei ole onnistuminen, vaan yrittäminen. Tähän ikään mennessä erilaisia epäonnistuneita yrityksiä on kertynyt vaikka kuinka paljon: minusta ei ollut oman yrityksen pyörittämiseen saati parturi-kampaajaksi. Minä en pysty parantamaan alkoholisoitunutta sukulaista tai noudattamaan ketogeenistä ruokavaliota. Minä en pysty (enää) seisomaan kovin pitkään käsilläni tai laihduttamaan sitä viimeistä viittä kiloa. Jotkut asiat ehkä pystyisin kuitenkin tekemään jos haluaisin, mutta kun en halua ja sekin on ihan ok. Se sen sijaan ei ole ok, että antaa toisten mielipiteiden sanella omaa elämää. Jokainen on vastuussa vain omasta elämästään ja päättää ne asiat, joissa on tai ei ole ok luovuttaa. Ei isä, äiti, pomo tai se instagramin ilkeä Riina., vaan juuri sinä itse.

Minun mielestäni ei ole noloa luovuttaa. Sen sijaan on rohkeaa kokeilla uusia ja erilaisia asioita. Kaikesta uudesta oppii aina jotakin. Ruokavalioista olen tähän mennessä oppinut ainakin sen ettei minun suolistoni kestä vegaanista ruokavaliota, keto vie minulta unet ja palautumiskyvyn ja tykkään, kun ei ole mitään ylimääräisiä rajoituksia. Toisaalta taas täytyy pitää järki päässä jottei elä pelkällä Benkkujerryllä ja lasi viiniä hyvässä seurassa on aina ok! Mikä sun ruokafilosofiasi on tai mitä ajattelet luovuttamisesta?

Kivaa viikkoa just sulle!

Edellinen postaus: Lopetin ketogeenisen ruokavalion – Mitä tapahtui?

PALASIA ARJESTANI // BLOGIT.FI:SSÄ // BLOGLOVINISSA // INSTAGRAMISSA // YOUTUBESSA // FACEBOOKISSA