Motivaatio kirjoittamiseen on kadonnut
Nyt tuntuu siltä, että motivaatio kirjoittamiseen on kadonnut täysin. Motivaatio on ollut kadoksissa jo jonkin aikaa. Tekstiä ei vain synny enää eikä ideoita riitä. Kaikki on sanottu moneen kertaan. Tälle päivälle oli yksi postaus suunniteltuna, mutta kun ei huvita niin ei huvita. Ainoastaan ruokajutut kiinnostaa ja toki myös käsityötkin, mutta niitä ei synny tällä hetkellä myöskään ihan sillä tahdilla kuin haluaisin. En tiedä minne tämä aika oikein katoaa? Aamulla herään ja kohta onkin jo ilta enkä ole ehtinyt tekemään juuri mitään mitä olen suunnitellut. Se tehokas ja aikaansaava nainen on nyt aivan hukassa. Ehkä tämäkin on vain jokin elämänvaihe, en tiedä. Tai sitten mun on aika laittaa pillit pussiin bloggaamisen kanssa ja tehdä jotain muuta. Ainakin sen aikaa, kunnes keksin mikä mättää ja mitä haluan oikeasti tehdä.
Tällä hetkellä tuntuu, että bloggaaminen ottaa enemmän kuin antaa. Ei tätä nimittäin mun tilanteessa ainakaan rahan takia kannata tehdä. Aikaisemmin kirjoitin blogia usein, koska tarvitsin yksinkertaisesti rahaa ja olihan kirjoittaminen silloin hauskaa. Ideoita syntyi koko ajan ja luonnoksissa oli kymmeniä uusia postauksia odottamassa. Kaikki oli helppoa ja vaivatonta. Nyt pari kolme postausta viikossa on jo työn ja tuskan takana ja koen, että blogin taso on laskenut viime aikoina todella paljon. En pysty antamaan tänne niin paljon itsestäni kuin haluaisin. Nykyään mulle jää varsinaisen työn palkasta sen verran paljon käteen laskujen jälkeen, että mitään ”sivutyötä” ei ole edes tarvetta tehdä. Olen miettinyt, että kumpi mulle on tärkeämpää: raha vai oma aika? Olen tullut siihen tulokseen, että oma aika on tärkeämpää. On aivan helvetin raskasta vielä työpäivän jälkeen avata kotona kone ja käyttää pari tuntia illasta vielä kirjoittamiseen.
Videoita tykkään tehdä edelleen ja se kiehtoo ehkä tällä hetkellä enemmän. Koen vloggaamisen helpommaksi kuin kirjoittamisen. Ei mun elämä varmasti monenkaan mielestä ole kovin mielenkiintoista seurata, mutta aion jatkossakin tehdä nimenomaan siitä videoita. Sen aikaa kuin se tuntuu mielekkäältä. Jotenkin videoille on helpompaa keksiä juttuja, koske ne syntyvät juuri tässä hetkessä. Kirjoittaminen taas vaatii suunnittelua, jutun kirjoittamisen, tekstin editoimisen, kuvaamisen jne.. Tai ehkä vetäydyn somesta kokonaan pois ja katson miltä se tuntuu? Minä en kaipaa ilmaisia tavaroita tai mitään turhanpäiväistä enää elämääni. Tykkään kyllä käydä erilaisissa tapahtumissa, koska niissä tapaa uusia ihmisiä ja saa uusia kokemuksia. Ehkä juuri kokemukset ovat ne, joita kaipaan nyt eniten, en materiaa.
Noh, tällaisia sunnuntaifiiliksiä täällä. Katsotaan miten tässä käy.
Alla mun uusin video! Mun muita videoita pääset katselemaan täältä. Muistahan tilata myös kanava, se ei maksa mitään 😉
Edellinen postaus: Ketoilijan herkkusämpylät
PALASIA ARJESTANI // BLOGIT.FI:SSÄ // BLOGLOVINISSA // INSTAGRAMISSA // YOUTUBESSA // FACEBOOKISSA
Moi Jonna! Oot lähestulkoon ainoa bloggari jota oon mielenkiinnolla seurannut vuosia. Kai se on se tavallinen arki ja samanmoiset intressit elämässä, joka vetoaa. Ymmärrän täysin, että motivaatio loppuu joskus ja muut asiat muodostuu tärkeämmiksi. Itsestänikin tuntuu, että aika ei enää riitä blogien lukemiseen – tai pikemminkin ei tunnu tärkeältä käyttää sitä vähäistä aikaa blogeihin. Joten oon ollut salaa tyytyväinen, että kirjoittelet harvemmin 😉 Päätit mitä tahansa, olen iloinen että teet niinkuin susta tuntuu ja tuen sua siinä 🙂
Oi, ihanaa kuulla, että välillä olet käynyt lueskelemassa 🙂 Ajattelin, että kirjoittelen nyt sillä tahdilla kun on asiaa ja ehtii. En ota asiasta sen suurempaa stressiä!
Sinun pitää tehdä sellainen päätös mikä antaa itsellesi eniten. On se sitten tauko tai lopetus tai uusi alku kirjoitteluun.
Sinua on kiva seurata. Olet energinen ja touhukas. MUTTA ymmärrän tämän ahdistuksenkin. Itse lopetin bloggaamisen siinä vaiheessa kun se rupesi ahdistamaan, olemaan pakkopullaa. Tuolla se blogi vielä kelluu netin syövereissä. Osan jutuista olen tulostanut talteen muistoksi, mutta viimeistä delete-nappia en ole painanut.
Nautitaan arjesta. Kuten erään lasteohjelman tunnarissa laulettiin ” arki, arkinen on juhla ikuinen”, ajattelen että arjesta pitää tehdä semmoinen mistä tykkää. Karsia ne asiat pois mitkä tuottaa ahdistusta tai stressiä. Minä haluan esim. urheilla joten täytän sillä vapaa-aikaani, joten en kerkeä telkkua juurikaan katselemaan tai käymään ystävien kanssa kahvilla. Meillä lapset harrastaa runsaasti, ja jonkin verran heitä pitää kuskailla -> uusi lenkkireittejä. En todellakaan jää katsomaan jalistreenejä kentän laidalle vaan spurttaan uusille lenkkipoluille… näin esimerkiksi.
Tulipas eepos. Anteeksi 😀
Pakkopullaa tämä ei tosiaan saa olla. Silloin tukehtuu viimeinenkin mielenkiinto. Tällä hetkellä tilanne vain on se, että niin moni asia päivässä menee blogin edelle. On elettävä arkea ja tehtävä ruokaa, kotitöitä ja puuhailtava lapsenkin kanssa. Mutta jatketaan sillä tahdilla kuin hyvältä tuntuu 😉
Sun viikkoruokapäiväkirjat ja mihin menee viikossa rahaa on hauskoja 😀 Ihan tavallisia, mutta kiinnostavia asioita. Ps. en pysty avaan sun tota videoo, jo pelkästään alkukuvan takia, poraan samantien…
En ole minäkään pystynyt kyseistä videoo avaamaan sen lataamisen jälkeen! Enkä ehkä ihan heti pystykään. Välillä tulee katsottua vanhoja omia videoita että mitäs sitä on puuhailtu, mutta tuo saattaa olla sellainen, johon en ihan heti koske…Ruoka- ja rahapäiväkirjoja onkin itse asiassa kaikista hauskinta tehdä. Tällä hetkellä yksi ruokapäiväkirja odottaa julkaisuaan ja tältä viikolta teen rahapäiväkirjan ensi viikoilla julkaistavaksi. Ainakin sellaiset on siis tulossa 🙂
Toivottavasti et lopeta kokonaan <3
Toki on täysin ymmärrettävää että aina ei jaksa eikä ehdi, ehdottomasti otat oman aikasi ja postailet jos siltä tuntuu. Minusta sinua on todella kiva seurata varsinkin instassa ja myös YouTubessa, juurikin sitä ihan tavallista elämää. Minusta näytät harvinaisen aidosti palasia arjestasi, ja se juurikin on parasta, ihan tavallinen elämä.
Ihanaa kuulla, kiitos Laura <3 Jatkan omalla tahdilla niin pitkään kuin se hyvältä tuntuu. Juuri niitä arjen palasia jatkossakin 🙂
Otan osaa kisun poismenon johdosta, itsellekin tuli kyynel silmään.
Tää oli silti kyllä oikea hyvän mielen video. Normaali elämä on ihanan samaistuttavaa ja teidän perheellä vaikuttaa olevan tosi hyvä ”pössis”.
Mua kiinnostais seuraava aihe – oon ymmärtänyt että te molemmat miehesi kanssa treenaatte säännöllisesti ja jopa tavoitteellisesti, ja mua kiinnostais tietää miten teillä lapsiperheenä arki on saatu toimimaan ja muutenkin, onko aiheesta joskus tullut kinaa kun varmaan jonkin verran joutuu kompromisseja tekemään 🙂 nää asiat kun vähän pyörii omassa elämässä tapetilla tällä hetkellä 🙂
Kiitos kivasta blogista ja videoista 🙂
T. Ekaa kertaa kommentoiva vakkariseuraaja
Moi ja kiva kun kommentoit! Mä olen tästä aiheesta joskus kirjoittanutkin, mutta pieni päivitys ei liene yhtään huono juttu. Laitetaan siis korvan taakse 🙂
Voih, sä olet mun suosikki bloggaaja edelleen ❤️ Miten me pärjätään, jos sä lopetat kirjoittamisen. Ainoa blogi, jota jaksan seurata aktiivisesti. Mutta teet niinkuin sydän sanoo ❤️
Minäkään en pysyy katsomaan tuota videota, niin paha mieli sun puolesta ?
Jatkan nyt sillä tahdilla kuin pystyn, joten ihan vielä en pillejä laita pussiin. Katsotaan miten homma etenee tulevaisuudessa 🙂
Moi!
Täällä myös yksi vakiseuraaja. Blogisi on ollut viimeaikoina ainut, mitä olen vakituisesti seurannut. Tykkään lukea postauksiasi, ne kun ovat ihan oikeaa elämää eikä pelkkiä kaupallisia yhteistyöpostauksia yksi toisensa perään! Ruokapäiväkirjat, rahapohdinnat, mökkireissut ja ihan normaalit elämän pohdinnat on mielenkiintoisia lukea.
Tsemppiä tuleviin päiviin!
-Kati
Kiitos Kati! Jatkan tällä linjalla ja kirjoittelen silloin kun pystyn ja kykenen. Kiva kuulla, että nimenomaan nämä tavalliset aiheet kiinnostaa. Madaltaa huomattavasti paineita kirjoittamiseen 🙂
Hei ainakin täällä kiinnostaa ihan ihana samaistuttava arki <3 Tänne palaan kun haluan muuta ajateltavaa omaan arkeen. Jatka saaman malliin ,mutta niinkuin itsestä hyvältä tuntuu. 🙂
Jee, kiva kuulla! Heitän samalla sulle haasteen, että käy välillä jakamassa myös omaa arkeasi mulle vertaistueksi 🙂