Hae
Palasia Arjestani

Tuplaoharit

Avaisempa näin maanantain kunniaksi sanaisen arkkuni aiheesta käytöstavat. Tai lähinnä niiden puute. En ole itsekään mikään tapaetikettien tohtori, mutta mielestäni omaan kuitenkin perushyvät käytöstavat. Tervehdin, kiitän, kättelen, avaan oven ja luovutan paikkani bussissa vanhuksille. Teen töitä ihmisten parissa ja olen oppinut, että ensivaikutelma kertoo jo aika paljon. Yritän tehdä tilanteen mahdollisimman miellyttäväksi ja mukavaksi ihmisille, koska kovinkaan moni ei verikokeisiin tule reimusta kiljuen. Omalla käytöksellään voi kertoa minkälainen ihminen on ja saada toisen rentoutumaan lyhyenkin tuttavuuden perusteella. Olen aina puhelias ja kohtelias ja kohtelen kaikkia samalla tavalla. Ihan niin kuin kuuluukin ja tästä olen saanut paljon kiitosta.

Mutta sitten on ne joilla ei käytöstavat maistu yhtään. Mä en vihaa mitään muuta niin paljon kuin myöhästymistä sovitusta tapaamisesta. Varsinkaan jos ei viitsitä edes ilmoittaa, että myöhästyy. Punaista mä näen siinä vaiheessa kun ei vaivauduta paikalle ollenkaan. Mä olen nähnyt työssäni monia tapamyöhästelijöitä, jotka tulevat joka ikinen kerta myöhässä. Toiset pahoittelevat, toiset eivät. Koska mun työni on aika pitkältä kellon kanssa juoksemista ja aikatauluissa pysymistä niin myöhästelijät saavat odottaa omaa vuoroaan ja jos eivät pahoittele myöhästymistään niin muistan nykyään kauniisti mainita asiasta. Eilen mulle tehtiin oharit. Vieläpä tuplasti. Olin sopinut tapaamisen blogiin liittyen ja matkustin sinne bussilla. Odottelin paikan päällä puoli tuntia ja lähdin pois. Hukkasin siis aikaani pari tuntia turhan takia. Otti päähän aika rankasti. Illalla sovin erään henkilön kanssa kirppisvaatteiden hausta. Hän itse ilmoitti, että haluaa tulla hakemaan vaatteet luotani tiettyyn aikaan, mutta ei koskaan ilmaantunut paikalla. Ei pahoitellut eikä laittanut mitään viestiä. Näissä kirppishommissa tällaisia tapauksia tulee aivan liian usein. Oli syy aina mikä tahansa niin mun mielestä on rehtiä ilmoittaa jos ei pääse paikalle tai myytävä tuote ei syystä tai toisesta enää kiinnostakaan.

Kysynpä vaan, että onko se niin vaikeaa hallita ihan normaalit käytöstavat? Tuskin siitä kenellekään on liian suurta vaivaa ja ehkäpä itselleenkin saattaisi saada paremman mielen ilahduttamalla muita vaikka antamalla tietä ruuhkaisessa liikenneympyrässä tai sanomalla kiitos. Tai ehkä se on vain tämä perussuomalainen yrmeä luonne…

10 kommenttia

  1. gunagolu kirjoitti:

    Mä oon kans törmännyt varsinkin kaupan käynnissä ohareihin. Monestikaan näistä ohareitten tekijöistä ei kuule mitään jälkeenpäin. Mä uskon, että useimmiten syynä ohareihin on se, ettei halutakaan enää ostaa tuotetta ja nolottaa liikaa sanoa, että sori en haluakaan tuota tavaraa. Koska myyjää ei tarvitse kasvotusten kohdata missään vaiheessa, on helpompi vain olla ilmoittamatta mitään.

    Mutta niinhän se on että yksi huono kauppa sataa hyvää kauppaa kohden pilaa fiiliksen kaupankäynnistä ja helposti aletaan yleistämään, että se olisi jotenkin suomalainen piirre, että ollaan yrmeitä ja ettei pahoitella. En halua kuulostaa rasistilta, mutta omalla kohdalla on useammin käynyt niin, että henkilö, jolla on ulkomaalainen nimi tekee oharit ilman mitään ilmoitusta kuin taas suomalaisista suurin osa tekee kauppaa hyvät käytöstavat omaten.

    • Jonna kirjoitti:

      Tuo on varmasti yksi syy…mun mielestä on helpompaa ilmoittaa heti jos ei olekaan enää kiinnostunut. Onneksi tonne meidän lähifacekirpparille tuli nyt 12 tunnin alustavan varauksen sääntö niin ei kukaan voi kauan varailla ja kaupankäynti nopeutuu. Kun vaan jaksais itsekin nurkkiaan siivoilla niin löytyis vaikka mitä myytävää!

      Mun kohdalla ohareita on tehneet niin ulkomaalaiset kuin suomalaisetkin. Sen verran varovaiseksi olen tullut etten ihan keneltä tahansa osta nykyään. Varsinkaan jos täytyy maksaa etukäteen ja postitella. Huijareita ja huonosti käyttäytyviä on varmasti niin suomalaisissa kuin ulkomaalaistaustaisissa. Siitähän se on kiinni, että kuka sattuu omalle kohdalle!

  2. Punttimimmi kirjoitti:

    Juuri ton takia hoidan kaikki nettikirppikset pelkästään postituksella. Joo, joudun toki menemään postiin, mutta pienempi vaiva kuin sopia jonkun ihmisen kanssa tapaaminen ja sitten odottaa sitä vaikka saattaakin tehdä oharti/myöhästellä tms. Kerran menin Kamppiin kun ostaja halusi noutaa tosi halvalla myymäni uuden topin. Oli kyllä ajoissa, mutta ei ollut tasarahaa ja lopulta toppi lähti vielä halvemmalla niin jäi huono maku enkä ole sopinut ostajan tapaamisesta uudestaan. Toetty olisin voinut olla myymättäkin, mutta olisi sitten mennyt tunti hukkaan ja joutunut topin laittaa takaisin kaappiin :/

    • Jonna kirjoitti:

      Mä myyn aika vähän kamaa kirppareilla joissa pitää postittaa. En kyllä tiedä miksi koska meillä on posti ihan vieressä eli ei olis vaiva eikä mikään!

  3. I kirjoitti:

    itse olen oppinut arvostamaan suuresti mukavia laboratorion työntekijöitä. Olen lapsesta asti pelännyt verta ja neuloja ja usein minua huimaa tai tulee huono olo verikokeita ottaessa vielä nykyäänkin vaikka olen jo aikuinen. Olen huomannut että nämä tilanteet on paljon helpompia silloin kun työntekijä on mukava ja juttelee avoimesti. on paljon helpompi sanoa että Hei mulla saattaa sitten tulla huono olo ihmiselle josta näkee että hän osaa suhtautua asiakkaisiin. joskus on tullut ikäviä tilanteita kun olen sanonut mahdollisesta huonosta olosta ja työntekijän suhtautuminen on ollut lähinnä sellaista että ärsyttää kun hankaloitan hänen työtään pyytämällä esimerkiksi tuolin kallistamista makuu asentoon jotta mahdollisen huimauksen sattuessa pyörtyisi tuolista lattialle. parasta näin asiakkaan näkökulmasta on kun tilanteesta kertoessa työntekijä osaa tehdä tilanteesta mahdollisimman mukavan, pelkkä niitä näitä juttelukin jo helpottaa suuresti. Jatka hyvää työtä ja hyvää kevään jatkoa 🙂

    • Jonna kirjoitti:

      Mä en henkilökohtaisesti ymmärrä miksi jotkut labranhoitajat suhtautuvat niin ynseästi, jos asiakas on peloissaan tai huonovointinen. Kukaan meistä ei mahda veri- tai neulapelolleen yhtään mitään. Meillä on onneksi täällä aina mahdollisuus viedä asiakas viereiseen huoneeseen pritsille pötköttämään ja usein tällä tavalla toimiessa asiakkaallekaan ei tule huonoa oloa. Mä aina sanonkin kaikille, että muista seuraavalla kerralla sanoa että tulee helposti huono olo kun otetaan verinäytteitä. Näin tilanne on helpompi ja mukavampi molemmille osapuolille 🙂

  4. Tiina / Fit Fat Mama kirjoitti:

    Joo hyvät käytöstavat on itselle tärkeitä ja itsestään selviä :),ihmettelen suuresti joidenkin töllöilyjä :/

  5. Anna kirjoitti:

    Mä en yhtään enää kestä noita kirppareita! Ihan vihaks pistää. 😉 Aina pitäis saada halvemmalla jo lähes ilmainen tuote, varataan vaikka ei ole aikomustakaan ostaa eikä tosiaan ilmoiteta mitään jos ei ollakaan tulossa hakemaan. Ja myyjänä kaikki nillitykset pitäisi vaan ottaa vastaan, ihan superärsyttävää!! Liian useasti menee juurikin sitä omaa aikaa ihan hitokseen hukkaan, kun ihan peruskäytöstavat puuttuvat kokonaan. Jos jotain sovitaan, siitä pitäisi molempien osapuolien pitää myös kiinni. Tätä nykyä mieluummin heittäisin kamaa roskiin, kuin enää yrittäisin myydä mitään. Tulipas avautuminen, mutta osuit hermoon tällä kirjoituksella. Yhdyn kaikkeen, missä on käytöstavat? Pehmennyksenä vielä, onnistuessaan nettikirpparit ovat loistava vaihtoehto tavaran kierrätykselle, ehkä mäkin taas sitä yritän. 🙂

    • Jonna kirjoitti:

      Mä itseasiassa vien monesti meidän roskakatoksen ”kierrätyshyllylle” kamaa kun en jaksa niitä alkaa myymään. Kaikista paras juttu oli kun möin torissa läppäritukea 2 eurolla niin joku yritti pitkään tingata sen euroon 😀 En suostunut.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.