Nukkumaanmenon vaikeus
28
Elämme mielenkiintoisia aikoja. Okei, jos totta puhutaan niin meillä eletään aivan hemmetin raskasta aikaa tällä hetkellä. Tytöllä on kunnon uhma päällä. Eniten pinnan palamista, itkua ja yhteenottoja aiheuttaa illat ja aamut. Nukkumaanmeno ja herääminen. Molemmat kauheaa taistelua, olleet jo vähän aikaa. Ajattelin, että tämä on vaan joku vaihe joka menee ihan kohta ohi, mutta se vaan jatkuu ja jatkuu.
Illalla tyttö keksi kaikenlaisia verukkeita ettei tarvitsisi mennä nukkumaan. Nälkä. Janottaa. Pissattaa. Haluan leikkiä. Sama alusta. Yöpuvun laittaminen ja hampaiden peseminen on yhtä taistelua. Kun tyttö vihdoin ja viimein saadaan sänkyyn, hän rauhoittaa iltasadun ajaksi. Sitten alkaa höpöttely ja pyöriminen. Huutaminen ja potkiminen. Pissattaa. Janottaa. On nälkä. Tytön nukuttamiseen menee yleensä tunnista puoleentoista. Jos menen sänkyyn samaan aikaan hänen kanssaan niin minä olen ensimmäisenä unessa. Koko nukkumaanmeno härdelli ahdistaa suunnattomasti. Sama tappelu joka ikinen ilta!
Mitä me sitten tehdään illalla ennen nukkumaanmenoa? Samat rutiinit on olleet jo pitkään käytössä. Leikkiä, kylpy, iltapala ja vähän jotain lastenohjelmaa samalla, jos tyttö haluaa sellaista katsella. Tablettia ei saa katsoa ainakaan tuntiin puoleentoista ennen nukkumaanmenoa ja ruutuaikaa rajoitetaan entisestään jos sama meno jatkuu. Hampaidenpesu, iltasatu ja nukkumaan. Tyttö haluaisi aina mennä nukkumaan vasta kun mekin miehen kanssa mennään ja välillä se on valitettavasti siihen lipsahtanut, kun ei vaan olla jaksettu enää tapella asian kanssa.
Aamut on ihan yhtä raskaita. Tyttö herää ihan hyvin ja pirteänä, mutta vastustaa sen jälkeen ihan kaikkea. Ei halua pissalle, ei halua laittaa vaatteita, ei pestä hampaita eikä pukea ulkovaatteita. Kaikki on yhtä suurta taistelua. En tiedä johtuuko väsymyksestä kuitenkin vai onko pelkkää uhmaa. Keskusteltiin eilen päiväkodin hoitajien kanssa näistä nukkumisasioista, koska tyttö ei tahtoisi millään herätä päiväunilta tarhassa. Päädyttiin ratkaisuun, jossa päiväkoti vähentää tytön päiväuniaikaa ja me kotona laitetaan tyttö systemaattisesti entistä aiemmin nukkumaan. Luulen itsekin, että tytön illan pirteys johtuu liian pitkistä päiväunista ja nyt rytmi vaan on yksinkertaisesti ihan sekaisin. Toivon suuresti jo oman mielenterveyteni kannalta, että asiaan saadaan muutos!
Miten teillä toimitaan lasten kanssa iltaisin? Minkälaiset aamutoimet ja moneltako menevät nukkumaan? Mites aamut sujuu? Jos on jotain hyviä vinkkejä antaa iltatoimiin ja nukkumaanmenoon niin erittäin kiitollisena otan ne vastaan 🙂
Meillä on mahtunut vaikka mitä noihin nukkumisiin. Esikoinen 5,5v, nukkui vauvana hyvin. Ongelmat alkoi reilu 2v iässä, jolloin alkoi saamaan kauhukohtauksia ja jonkunlaisia uhma/kiukkukohtauksia öisin. Herätys saattoi olla 20 min välein ja pahimmillaan järjetön kiukuttelu kesti yli tunnin kerrallaan. Lapsi ei ollut kunnolla hereillä. Apua oli vaikea saada. Tätä kesti muutaman vuoden, me miehen kanssa oltiin totaalisen poikki. Pikkuveli oli synytynyt, kun esikoinen oli 1v 8kk, joten vauvan kanssa oli omat heräilyt. Kun mä menin töihin, siirryttiin nukkumaan kaikki neljä isoon perhepetiin ja yöt vähitellen rauhoittui. Nyt joukon jatkona on vielä 8 kk vauva, jonka nukkumiset on vähän mitä sattuu. Isot nukkuvat kerrossängyssään ja tämä pahiten uniongelmainen nukkuu nykyään yöt levollisesti ja heräämättä. Keskimmäinen (kohta 4v) pelkää hiiriä ja apinoita (?!) ja tulee joka yö mun ja mun miehen väliin.
Nukkumaan menoa meillä vastusti eniten tuo esikoinen n. 2-3v iässä, jolloin oli muutenkin hankalaa. Hyvät suunnitelmat teillä ja hienoa, että päiväkodissa suostuivat lyhentämään päiväunia! Paljon tsemppiä, nyt vaan pidätte rutiinit samoina. Meillä on ollut kokeilussa jos jonkinlaista tarrojen keräämis-/palkitsemissysteemiä, jotka aina jonkun aikaa toimivat hyvin.
Meilläkin tyttö nukahtaa helpoiten kun saa nukkua vieressä. Mies vaan on niin isokokoinen ettei oikein mahduta kaikki enää samaan sänkyyn. Oon välillä antanut tytön nukahtaa mun kainaloon ja onhan se ihanaa kun on pikku tuhisija vieressä 🙂
Mä odotan kauhulla noita aikoja, kun painajaisunet alkaa. Sekin vaihe taitaa olla väistämättä edessä, kun mielikuvitus vilkastuu. Tuo tarrojenkeräys onkin todella hyvä vinkki, kiitos!
Itsellä ei oo lapsia, mutta oon läheltä seurannut lapsiperhearkea. Serkku käy samanlaista taistelua oman esimurkkuikäisen (11 v) tyttönsä kanssa. Olen kyllä sitä mieltä, että heillä osittain vaikuttaa se, että viikonloppuisin ja lomalla unirytmi on ihan eri kuin arkena.
PS. Menin sitten liittymään maksulliseen nettivalmennukseen (Energy Puls Wellness, Pori). Pohdin asiaa pitkään ja viime metreillä liittyminen vei pitemmän korren. Jos se ei nyt onnistu, niin ei sitten koskaan.
Unirytmi olis tärkeää pitää aina samanlaisena, mutta usein viikonloppuna valvotaan koko sakki myöhään. Mä tosin olisin aina valmis yöunille viimeistään klo 21 😀
Kyllä se onnistuu! Ihan varmasti onnistuu! Sitkeesti vaan ohjeiden mukaan eteenpäin niin tuloksia tulee 🙂 Kuinka kauan valmennus kestää?
Kestää 5 vkoa, mutta olen päättänyt, että ei jää siihen. Ohjeet on sellaiset, että tälläinen tavallinen kaduntallaaja 🙂 voi toteuttaa niitä loppuelämän.
Mitäkähän meillä on odotettavissa, kun poika on vasta vajaa 2v ja jo nyt toi nukkumaanmeno on ruvennut takkuamaan! Illalla ei millään suostu omaan sänkyyn ja hokee vaan haaga haaga” (=saga). Sitä satua pitäs kertoa tuntitolkulla. Varmaan sekin keino pitkittää hommaa. Olen myös huomannut, että alkanut tuleen ”hano, nääkä, äta, namnam” ja näitä muita tekosyitä, vaikka just olis syönyt.
Että toivotaan ettei tää tästä hirveästi pahenis, vaikka kai se on väistämättä edessä 😀 .
No nih, sieltä ne kaikki tekosyyt pidempään hereilläoloon alkaa kuoriutua esiin 😀 Kuulostaa tutulta!
Moikka! Meillä on kolme poikaa (4v ja 3v kaksoset) ja kaikenlaiset nukkumisongelmat on kulkenut mukana alusta lähtien varsinkin isoimmalla pojalla.. Vajaa puoli vuotta sitten nukkumaanmeno muuttu ihan järjettömän hankalaksi erityisesti näillä kolmevuotiailla ja iltoja odotettiin kauhulla kun tiiettiin että taas on luvassa tuntikaupalla riehuvien lasten rauhoittumista ja nukkumaan alkamista. Pojat nukkui siinä vaiheessa vielä säännöllisen epäsäännöllisesti päiväunet melkein joka päivä, mutta päätettiin jättää ne kokonaan pois (eikä annettu nukahtaa hetkeksikään esim. autossa) jonka jälkeen nukkumaanmenotilanteetki kummasti helpottu eikä nykyään oo enää mitään ongelmaa nukkumaan menon suhteen. Tosin tuo meidän 4-vuotias on sellainen, että jos se nukahtaa vahingossa päivällä viideksi vartiksikaan niin melkeen 100% varmuudella yöunille nukahtaminen siirtyy parilla tunnilla. Mutta siis ihan selkeästi meillä on kaikista eniten helpottanut tilanteita se, että ei anneta lasten yksinkertasesti enää nukkua päivällä. Toisisa perheissä lapset taas ei välttämättä reagoi niin helposti, vaan niillä saattaa olla ihan eri jutut mitkä uneen pääsemisee n vaikuttaa. Nää on niin vaikeita ja yksilöllisiä juttuja, että testaamalla ne tuntuu aina vaan selviävän. Tsemppiä sinne, kyllä se oikeesti helpottaa ennemmin tai myöhemmin 🙂
Mä veikkaan, että meillä on myös jätettävä pikku hiljaa päiväunet pois. Eilen päivä menikin erikoisen hyvin, kun olivat päiväkodissa herättäneet tytön puoli tuntia aikaisemmin ja illalla oli vielä Hoplopin liikkari. Mimmi simahti ennen kahdeksaa ja heräsi tänä aamuna kahdeksalta 😀
…korjaus edelliseen. Ei viideksi vartiksi, vaan viideksitoista minuutiksi 😀
Mulla on myös kokemusta lapsen nukahtamisvaikeuksista, kylläkin vaan isosiskon näkökulmasta. Pikkuveli on nyt 11 vuotta ja tuota samanlaista temppuilua mitä kuvailit on jatkunu tähän ikään asti. Nyt on ehkä vähän helpottunu ku murrosikä ja itsenäisyydenhalu alkaa puskea päälle, mutta muuta keinoa veljen nukahtamiseen ei ennen ollu ku vaan että joku makoili joka ilta vierellä. Veli pelkää pimeää ja on perheen kuopus, luulen näiden seikkojen myös vaikuttavan siihen miksi sille se nukahtaminen on ollu niinkin vaikeata. Ihan kaikkea on kokeiltu.
Toivottavasti keksitte jonku helpottavan niksin jolla tytön aamuista ja illoista tulee vähän aurinkoisempia 🙂 Luultavasti tuo on vaan uhmaikä
Voi ei, kuulostaa hurjalta että vielä tuossa iässä samat ongelmat, iiiik… Pimeän pelko on varmasti ihan kamalaa. En kyllä itsekään kovin mielelläni pimeällä liiku missään ja syksyllä saa mökilläkin miettiä illalla monta kertaa, et uskaltaako lähteä vessaan vai ei..
Saa nähdä jinxaanko meidän illat, mutta meillä tyttö menee illalla kahden kirjan kanssa nukkumaan, joita siis ”lukee” itse noin vartin ja sitten taju pois. Välillä jos alkuyöstä havahtuu saattaa pyytää silittämään hetken selkää, mutta muuten nukkuu yöt hyvin jos allergiaoireet ei riivaa.
Päiväkotiaamuina tyttö on niin umpiunessa että saan potattaa ja pukea ulkovaatteita myöden makaronina sylissä torkkuvan tytön. Jatkaa päiväkodissa aina hetken uniaan hoitajan sylissä kuulemma. Ei oikein tollaselle aamu-uniselle sovi noi klo 6 herätykset.. Mut vaik siis aamulla vielä torkkuu niin nukkuu pkodissa ihan hyvin silti.
Kotipäivinä ei sit nuku ollenkaan päikkäreitä kun herääkin vasta ysin aikaan. Jaksaa kyl ihan hyvin koko päivän.
Kauhulla odotan koska joutuu noista unista alkaa vääntää, kummatkin vanhemmat kun on huonoja nukkujia..
Ehittekö iltaisin ulos? Eiks raitis ilma oo Wanhan kansan vastaus kaikkeen? Tsemppiä silti 🙂
Hauska tapaus tuo teidän tyttö 🙂 Voi kun meilläkin menis mimmi kirjojen kanssa tyytyväisenä nukkumaan. Ja antais pukea ja tehdä kaikki aamutoimet mukisematta! Meillä herätään kans kuudelta, mutta tyttö on selkeästi samanlainen kuin minä eli vaatii heräämiseen aikaa. En edes uskalla kokeilla taktiikkaa, jossa herättäisin hänet just ennen lähtöä, iskisin potalle ja pukisin vaatteet päälle. Ei saletisti onnistuis 😀
Välillä ehditään iltaisin ulos ja välillä ei! Mietin tuota ulkoilua itsekin, siihen vois yrittää panostaa enemmän 🙂
Tuo joka asiasta vääntäminen kuulostaa erittäin tutulta… Meillä menee silleen kausittain, että välillä on hieman hankalaa ja toisinaan täysi helvetti. 😀 Luka saa kausittain jäätäviä raivokohtauksia, millon on vaan pakko pidellä väkisin sylissä, ettei itseään satuttaisi. Uhmaikä on ihana…
No joo! Meilläkin on päiviä jolloin kaikki sujuu suht hyvin ja sit päiviä millon mikään ei suju. Silti tuo nukkumaanmeno on aina yhtä tuskaa!
Meillä on samat rytmit joka päivä. Nukkumaan 20.30-21.. Aamulla herää 06.30-7.30 ja nukkuu n. 1,5h päikkärit. Ikää 3v 2kk.. Päivän kaikki rytmit on samat aina. Ainut mitä kiukkuaa ettei halua päikkäreille, mut nukahtaa kuitenki helposti. Illallaki vaan kinastelee kumoi isä vai äiti lukee.. Nyt on tullu pelot kiusaksi. Herää öisin ja itkee ja huutaa ku on muka mörköjä… Huoh.. Ku on lisäksi 6kk vauva herättämässä, niin vähän meinaa väsyttää. 😀
Voi ei, taitaa olla meilläkin sit nuo painajaisten alkaminen lähellä. Tuntuu, että jokaisella lapsella ne tulee josain vaiheessa eteen. Ei tarttis vielä tulla!
Tutulta kuulostaa! Meidän 4v poika on aina ollut nukkumaanmenoa vastaan, mutta jotenkin sitten ”tyytynyt” siihen, että nyt mennään nukkumaan ja nukahtaakin 5min sisällä. 2v tyttäremme onkin sitten toista maata…todella tempperamenttinen ja uhmakas tapaus! Jätti päiväunet vasta pois ja on ihan selkeästi illalla väsynyt, mutta samat temput käy läpi nukkui päiväunia tai ei. Sänkyyn yleensä menee mukisematta, mutta joskus saa ihan hillittömiä raivareita, jos esim erehdyn ottamaan päiväpeiton pois, kun neiti olisi sillä kertaa halunnutkin sen itse ottaa. Huutaa ettei halua peittoa, ja kun sitten poistun huoneesta, peitto täytyykin saada sillä sekunnilla. Haluaa unilelun, mutta nakkaa sen lattialle, kun haen sen ensin alakerrasta. Ei pissattanut, mutta kun sänkyyn päästään, niin pissattaa ja janottaa ja nälättää ja kylmä ja kuuma jne. Tavallaan huvittavaa, mutta täytyy myöntää, että useammin kuitenkin menetän hermoni :/ ja huono omatuntohan siitä tulee, kun pieni sotkutukkainen kiukkupussi sitten itkee huoneessaan…pitäisi muistaa laskea kymmeneen (tai sataan) ennen kuin hermostuu, mutta itsekin taidan olla yhtä tempperamenttinen kuin tuo 2-vuotiaamme, joten minkäs teet. Toivottavasti vertaistuesta on hieman apua 🙂
Ei sais nauraa, mutta kuulostaa niin tutulta! 😀 Miten voikin lapsen mieli muuttua niin täysin sekunnissa!? Siitä tulee aina huono omatunto, kun toinen jää itkien sänkyyn, mut en halua opettaa siihenkään että itkemällä saa tahtonsa läpi. Meillä myös sekä äidillä että tyttärellä temperamenttia piisaa! Itse olen kuulemma ollut ihan samanlainen 😀
Oletkohan sä Jonna käynyt meillä ihan huomaamatta hiljattain ja kirjoittelit nyt näkemästäsi? 😉 Nääs niin tutulta kuulostaa tuo kaikki!
Meidän tyttö täytti juuri kolme vuotta ja nyt jo puoli vuotta nukkumaanmeno on ollut aikamoista taistelua. Pienempänä hän hemmotteli meitä nukahtamalla jo kahdeksalta, mutta sitten jotain tapahtui ja nykyään menee aina sinne yhdeksään, vähintään. Helppo nukahtaja ei ole ollut ikinä, aiemminkin vaati pitkät silittelyt, laulut ja lukemiset, mutta nykyään meno on sellaista, että nukuttaminen pitäisi varmaan aloittaa seitsemältä jos meinaisi että tyttö kahdeksalta nukkuu. Ja se taas on aivan mahdotonta, koska meillä on tällä hetkellä sen verran työ- ja päiväkotimatkaakin että joinain iltoina syödään iltaruokakin vasta lähempänä kuutta. Illat venyvät siis väkisin melkein liian pitkiksi, ja tähän on siis ymmärrettävät syynsä, mutta silti mä vaan mietin miten sen tytön saisi nukahtamaan edes vähän nopeammin sitten kun sitä aletaan nukkumaan laittaa! Tuo kuulosti niiiin tutulta, että nukahdat itse ensin tyttöä nukuttaessa. Mä en yleensä nukahda (koska olen itsekin huono nukahtaja…kröhöm), mutta väsähdän ja ärsyynnyn sen verran, että ei mua sitten enää mikään huvita mitä olen aikonut tehdä. Oma aika illalla jää usein ihan olemattomaksi, koska haluan itsekin nukkumaan ajoissa. Tuo samainen pidentynyt työ- ja päiväkotimatka aiheuttaa sen, että herätys on kuudelta. Tyttö heräilee vähän myöhemmin ja yleensä ihan pirteänä, mutta sitten alkaa tuo vastustus. Ei potalle, ei pueta, isi ei saa pukea (äitin pitäisi, vaikka äiti on itekin vielä ihan vaiheessa) ja sitten kun on tarpeeksi kiukkuinen niin huutaa että tahtoo takaisin nukkumaan. Uhmaikä on varmaan meilläkin ongelmien alku ja juuri, mutta päikkärien vähentämistä on myös mietitty ratkaisuksi. Toisaalta en haluaisi luopua niistä missään nimessä ainakaan kokonaan, sillä parin kuukauden päästä syntyvä pikkusisarus nukkuu (toivottavasti) hyviä päiväunia ja haaveilen hetkisestä omaa aikaa edes sitten päivisin. Tietty sitten kotona ollessa on mahdollista muokata päivärytmiä muutenkin enemmän mieleisekseen… mutta tosiaan se oma mielenterveys…se vaatii kyllä jotain muutosta tähän tilanteeseen.
Mulla ei paljon vinkkejä ollut antaa, kun itsekin olen ihan hukassa. Mutta paljon tsemppiä kuitenkin! <3
Meneekö teillä tyttä päiväkotiin kun sisarus syntyy vai jääkö kotiin? Osittainen päivähoito varmasti helpottaisi tilannetta ihan jo sinunkin kannaltasi! Itse oon nimittäin miettinyt, että jos toinen lapsi vielä siunaantuu niin tyttö jatkaa päiväkodissa. Pakko on saada äidinkin levätä jossain välissä. Mä en ainakaan kovin kauan jaksa vähillä unilla…
Meillä oli myös aika jolloin tyttö meni jo kahdeksalta ihan mukisematta nukkumaan. Eilen hän oli simahtanut jo kahdeksalta unille (hallelujaa!) kun päiväkodissa oli vähennetty päiväunia ja päälle vielä HopLopin liikkari. Tyttö on sen verran energinen tapaus, että liikunta ja energian kuluttaminen on varmasti yksi hyvä keino helpottaa nukkumaanmenoa 🙂 Ehkä me tästä vielä selvitään, eiks nii? 🙂
Tutulta kuulostaa. Meidän 2,5 vuotias on aina ollut tempperamenttinen, ja nukahtaminen on alusta alkaen ollut hankalaa. Nykyään kun hänellä on uhmaikä, nukahtaminen vie 1-1,5 h, joskus päiväunille vähemmän. Tappelua on ihan kaikesta, peseytymiset, pukeutuminen, syöminen, ei haluaisi ulos, sisälle, päiväkotiin yms. Hysteeriset raivokohtaukset jokapäiväisiä. Illalla olemme tyytyneet siihe, että menemme kaikki nukkumaan yhtä aikaa, helpompi niin, kuin että herätä aamuyöllä joskus 5 aikaan. Ehkäpä se jossain välissä helpottaa.
Me mentiin myös eilen tytön kanssa yhtä aikaa nukkumaan. Mä olin vasta puoli yhdeksän aikaan kotona ja siitä nopea iltapala, hammaspesut ja sänkyyn. Reilu puoli tuntia tyttö höpisi ja pyöri mun vieressä kunnes nukahti. Monta kertaa sain sanoa, että nyt täytyy rauhoittua ja alkaa nukkumaan ettei seuraavana aamuna väsyttäisi. Meni kuin kuuroille korville… Ehkä tää tästä!
Itselläni ei ole kuin lapsen teinivaihe joka on sekin aika raastavaa, grrr. Olikohan jossain lapsenhoito ohjelmassa (Nanny), että lapsi pitäisi vaan mitään hänelle puhumatta viedä takaisin sänkyyn ja ei millään tavalla reagoida hänen juttuihin. Ja kun tätä on jatkunut jonkin, aikaa niin nukkumaan meno pitäisi rauhoittua. Älkää ampuko jos muistan väärin:) Ja joku tarrojen keräys juttu varmaan olisi kans mukava, jotain positiivistakin. Olen monta vuotta seurannut blogiasi, ihan huippu. Nyt vasta uskaltauduin kommentoimaan.
Mä muistan kans tuon jakson! Siinä ehkä 3-vuotias tyttö kampesi pahimpana yönä yli 70 kertaa sängystä ylös ja meni vanhempien makkarin oven eteen nukkumaan. Mä en myöskään reagoi tytön huuteluihin millään tavalla. Kyllä sen huomaa jos oikea hätä on 🙂
Kiva, että uskaltauduit kommentoimaan! Saa pistää kommenttia toistekin kun kynnys on nyt ylitetty 😉
Kauhulla luen näitä kommentteja, että tuoko meilläkin on edessäpäin. Meidän jantterihan on 1v10kk ja nukkumaan menot on kyllä vielä helppoja ja suorastaan itse tahtoo sänkyyn ja vetää peiton korviinsa. Tokihan meilläkin on ollut vaiheita, jolloin on vieressä istuttu tuntikausia ja nukuttu lattialla pojan sängyn vieressä, mutta nyt on mennyt tosi pitkään hyvin. Vaiheita vaiheita, niistä se koostuu lapsiarki 🙂
Mun kaverilla on saman ikäinen poika kuin meidän mimmi ja hän on pienestä pitäen itse pyytänyt päästä sänkyyn ja nukahtanut sillä sekunnilla kun pää menee tyynyyn. Että on niitä helppojakin tapauksia 🙂 Kuulostaa aika lailla samanlaiselta teidän poitsukin!