Se on kaikki tai ei mitään

Oltiin eilen miehen serkun ihanissa häissä. Rakastan yli kaiken hääjuhlia, mutta aivan liian harvoin pääsen sellaisiin. Edellisestä kerrasta on aikaa…öö, no niin paljon etten edes muista! Tykkään siitä, että juhla on iloinen ja rakkauden täyteinen. Pidän hyvästä ruuasta ja jutustelusta ihmisten kanssa. Pidän siitä, että voin ottaa pari lasia viiniä ruuan kanssa ja lähteä jatkamaankin iltaa vielä jonnekin jos huvittaa. Pidän tanssimisesta ja hauskanpidosta, koska niitä tulee nykyään harrastettua aivan liian harvoin.

Mitä vanhemmaksi olen tullut niin sitä enemmän mua aina harmittaa viinin lipittäminen seuraavana päivänä. Tämänkin asian suhteen olen hyvin mustavalkoinen ihminen. Joko ei oteta ollenkaan tai sit otetaan kunnolla. Otin eilen muutaman lasin viiniä ja lonkero ja sehän tarkoittaa sitä ettei tänään ainakaan salille lähdetä. Lähdettiin kymmenen jälkeen kotiin, joten tuntuu että join nekin viinit ikään kuin turhaan. Väsyttää ja harmittaa, kun en pääse salille. Olisi pitänyt olla ottamatta kokonaan tai sit lähteä yökerhoon. Nyt tämä päivä on tällainen blaah.

Pitäisi ajatella asiaa ehkä eri tavalla. Aina ei tarvitse lähteä baariin. Silloin tällöin voi nauttia muutaman lasin viiniä silläkin uhalla, että seuraava päivä kuluu lorvien. Sekin on välillä vaan hyvästä! Varsinkin tällaiselle joka paikan höylälle. Seura oli hyvää ja meillä oli hauskaa. Häät oli kauniit ja mä nautin niistä. Ja ruoka ja juomakin oli hyvää. Ehkä voisin ajatella niin enkä miettiä että ”jos en olisi…”

Huomenna uusi päivä ja uusi viikko! Tänään vaan ollaan.

Ps. Hääkutsuja voi laittaa osoitteeseen jonna.musakka@gmail.com

Pss. Ihan kommelluksitta en selvinnyt eilisestäkään. Onnistuin pudottamaan uuden puhelimeni nurmikolle autosta noustessani. Siellä se ehti pötkötellä märällä nurtsilla kaatosateessa ennen kuin tajusin, että jotain puuttuu…saa nähdä toimiiko miehen idea puhelimen riisikippoon upottamisesta vai tuliko siitä entinen kallis puhelin 🙁