Ihmisten elämäntavat järkyttää
28
Joskus en haluaisi kuulla kaikkea mitä kuulen. Rakastan ihmisten parissa työskentelyä, mutta joskus se saa minut todella hämilleen ja surulliseksikin. Kuulen päivittäin rankkoja elämäntarinoita, mutta myös iloisia selviytymistarinoita. On ihmisiä, jotka arvostavat elämää ja vaalivat terveyttään ja niitä, joita ei voisi vähemmän kiinnostaa. On myös niitä, jotka ovat alkaneet arvostaa omaa terveyttään vasta kun joku läheinen tai he itse ovat sairastuneet vakavasti. Miksi asioiden täytyy aina mennä niin? Että herätään vasta kun jotain sattuu? Ehkä me totutaan terveyteen eikä osata arvostaa sitä. Sitä ei ajatella ennen kuin on pakko. Moni tekee elämäntapamuutoksen vasta kun on pakko. Vasta kun diabetes on puhkeamaisillaan tai kun lääkäri ehdottaa lääkitystä. Parempi kuitenkin myöhään kun ei silloinkaan!
Elämäntavat ja niiden muuttaminen
Juttelen paljon ihmisten kanssa elämäntavoista, ruuasta, liikunnasta ja henkisestä jaksamisesta. Kun keskustelee näistä asioista noin 40 ihmisen kanssa, saa aika kattavan otannan vuositasolla. Päivittäin törmään ihmisiin, jotka ovat onnistuneet elämäntapamuutoksessa, laihduttaneet useita kymmeniä kiloja ja välttyneet näin diabetekselta sekä useilta eri lääkityksiltä. Nämä ovat niitä hienoimpia kohtaamisia. Monet sanovat etteivät ymmärrä miten olivat päästäneet itsensä siihen jamaan ja kuinka helppoa elämäntapojen muuttaminen oli, kun siihen vain ryhtyi tosissaan. Ja näinhän se on. Jostain sen oivalluksen on tultava, joka muuttaa kaiken. Älkääkä käsittäkö väärin, en sano että kaikki ylipainoiset ovat sairaita, mutta valitettavan useilla (nuorillakin!) on useita lääkityksiä käytössä huonojen elämäntapojen myötä. Siihen kun lisätään vielä suvun tuomat huonot geenit niin soppa on valmis. Olen itsekin suvusta, jossa on diabetesta, korkeaa kolesterolia, alkoholismia ja mitä näitä nyt on. Kaikki sairaudet eivät ole vain ylipainoisten sairauksia vaan esim. diabetes ja kolesteroli kummittelee myös normaalipainoisen ovella jos sukurasite on kova. Siinä saa olla aika tarkkana elämäntapojen kanssa, että välttää näihin liittyvät lääkitykset ja aina ei sekään riitä!
Elämäntavat: ruoka ja liikunta
Kauhistelen päivittäin miten huonosti ihmiset syövät. Yllättävän monilla aamupalan korvaa pelkkä kahvi ja varsinainen ruoka syödään vasta lounaalla jos silloinkaan. Ihmisen elimistö tottuu mihin vaan, mutta tuskin normaalikokoiselle miehelle, joka tekee rankkaa ruumillista työtä, on riittävää syödä kaksi kertaa päivässä? Ainakin omaan korvaan kuulostaa melko karulta. Yhä nuoremmat sairastuu diabetekseen ja usein syynä on juurikin ruokavalio. Syödään paljon roskaruokaa, karkkia, suklaata, sipsiä…mitä vaan on helppo ostaa ja syödä. Moni ei osaa edes valmistaa kunnollista ruokaa, mutta siitä ei ehkä voi syyttää kuin vanhempia. En nimittäin itsekään osannut laittaa ruokaa kun muutin omilleni 16-vuotiaana. Mitä siitä seurasi? Melkein 20kg lisää painoa lyhyessä ajassa! Ehkä monikaan ei tiedä mitä terveellinen ruoka oikeasti tarkoittaa. En ainakaan itse tiennyt nuorena. Luulin, että voista ja vehnäjauhoista tehty jauhelihakastike on todella terveellistä. Vihanneksia en juurikaan syönyt ja söin todella suuria annoksia ettei tarvitsisi syödä niin usein. Yhtä lailla myös hoikat ihmiset syövät huonosti kuin ylipainoisetkin. Toiset elävät pelkällä roskaruualla ja se kyllä sitten näkyy myös veriarvoissa! Ja myöhemmin lääkearsenaalina yöpöydällä. En itsekään ole mikään niuho ruuan suhteen, mutta syön kuitenkin perusterveellisesti. Välillä ihmetyttää ihmisten syömistavat. Mistä ne on oikein peräisin? Monille ei tunnu olevaan aikaa tai tahtoa liikuntaan, joka kuitenkin selkeästi kohentaa sekä henkistä että fyysistä hyvinvointia. Kun itse löytää perheellisenä aikaa viisi kertaa viikossa treenaamiseen, on vaikeaa ymmärtää miten joku ei löydä edes yhteen. Ehkä se on vain ihmisen omasta halusta kiinni ja jotkut eivät vain ymmärrä (tai halua ymmärtää) liikunnan hyviä vaikutuksia. Onhan se toki kauheaa kun hengästyy ja hikoilee..
Elämäntavat: tupakointi ja alkoholi
Järjetöntä alkoholin käyttöä ja tupakointia en ymmärrä myöskään. Olen itse tupakoinut joskus nuorempana ja nyt jälkeenpäin ajateltuna se tuntuu todella typerältä ja jopa häpeän sitä. En ymmärrä mitä järkeä on pistää satoja euroja vuodessa savuna ilmaan ja kaupan päälle haista hirveälle? Ihan vain sen takia että saa pilata keuhkonsa. Ei tupakoinnista nimittäin mitään hyötyä ole vai onko joku eri mieltä? Voin sanoa, että on aika järkyttävää nähdä reilu parikymppinen vastasyntyneen lapsen vanhempi, joka on sairastunut keuhkoahtaumatautiin tupakoituaan kolme vuotta. Siinä tilanteessa ihminen todellakin alkaa miettimään miksi on pitänyt olla niin tyhmä? Useimmat luulevat, että keuhkoahtaumaan sairastuu vain vanhemmat pitkän linjan sauhuttelijat, mutta yhä useammin tulee vastaan reilusti alle kolmekymppisiä sairastuneita. Entäs sitten alkoholi? Käytän itsekin alkoholia silloin tällöin, mutta en todellakaan viikoittain tai edes kuukausittain. Liika alkoholin käyttö ei pelkästään sairastuta ihmistä fyysisesti vaan myös henkisesti. Eivät nämä henkilöt mitään maailman positiivisinta porukkaa ole! Olen itse nähnyt alkoholismin ja sen vaikutukset niin läheltä, että tunnistan liikakäyttäjät jo kilometrin päästä. Ja kierrän heidät myös kaukaa. Surullista mitä ihminen voi itselleen (ja läheisilleen) tehdä.
Koko postaus perustuu asioihin, joita olen kuullut asiakkaiden kertomana. Ei siis tilastoihin tai mutu-tuntumaan. En myöskään puhu tässä masentuneista ym vaan ihan työssä käyvistä normaaleista ihmisistä. En ole itsekään mikään malliesimerkki kaikessa, mutta kyllä nämä asiat pistävät miettimään: eikö ihmiset oikeasti arvosta terveyttään? Miksi monella on niin huonot elämäntavat? Herääkö ajatuksia?
Täällä erittäin hyvää ja tärkeää tekstiä lasten vanhemmille!
Hyvä teksti! Musta tuntuu että monet ylipainoisista vetoaa sairauksiin (mm. kilpirauhasen vajaatoiminta) ja sen takia vain lihoaa. Tätä näkee myös keskustelupalstoilla, kun puollustetaan ylipainoa. Todellisuudessahan pieni osa ylipainoisista tätä sairastaa! Monet saattavat myös luulla syövänsä terveellisesti ja ostaa kaupasta mukamas terveellisiä valmisruokia, valmiskastikkeita yms.. Kasviksina riittää kerran päivässä tomaatti.
Toinen asia mikä on surullista, niin pienten lasten vanhemmat jotka syöttävät pienestä pitäen yksitoikkoista ja huonoa ruokaa. Kauppakärryssä saattaa yksi kurkku löytyä ja loput on höttöä.
Olen itse perinyt hyvät geenit, en lihoa vaikka söisin mitä. Opiskeluaikoina maistui kaikki epäterveellinen ja makea on heikkokohta! Levy suklaata meni helposti välipalana. En sairastanut mitään ja verikoetulokset oli aina loistavat. Jossain kohtaa aloin miettimään ettei tämä näin voi jatkua. Tajusin sen ilman mitään ratkaisevaa tekijää. Aloin perehtymään ruokavalioon ja arvostamaan elimistöäni. Ruoka on erittäin mielenkiintoinen aihe, kun siihen perehtyy! Nykyisin huomaan olevani pirteä, jaksan paremmin ja nukun yöt hyvin. Varsinkin nyt, kun olen raskaana haluan tulevan vauvan saavan mahdollisimman monipuolisesti hyvää ravintoa.
Tulipa stoori ja sekalaisia ajatuksia 😀
Mä olen omassa työssäni törmännyt ihmisten pinttyneeseen ajatukseen ”mitä vähempi sen parempi”. Eli yritetään kitkuttaa mahdollisimman vähällä ruualla, koska uskotaan että se laihduttaa. Varmasti jonkin aikaa meneekin ihan hyvin varsinkin jos pudotettavaa on paljon, mutta kyllä sen jo järkikin sanoo ettei ruokaa voi loputtomiin vähentää. Ei kukaan voi olla syömättä. Sillä aineenvaihdunnan vasta jumiin saakin.
Kilpirauhasen vajaatoiminnassa ruokavaliolla on erittäin suuri merkitys, mutta moni ei tunnu huomioivan sitä millään tavalla. Kilpparin vajaatoimintaa sairastaa ihan yhtälailla monet todella hoikatkin, mutta sekin voi vaikuttaa jokaisella kovin eri tavalla. Toisilla paino nousee todella paljon, toisilla taas ei juurikaan.
Itse olen sitä mieltä, että varsinkin sairauksissa ruokavaliolla ja suht terveellisillä elämäntavoilla vasta suuri merkitys onkin. Moni vaan tuntuu ajattelevan, että lääke on avain kaikkeen ja se hoitaa koko homman. Kyllä siinä itsekin täytyy vähän vaivaa nähdä. Tai no jos siis haluaa paremman olon ja elämänlaadun.
Jotenkin naiivi postaus. Elämä kun tuo kaikkea ikävääkin eteen, jolloin se liikunta ja ruoanlaitto jää ikävä kyllä toisarvoiseksi. Vaikka jokainen tietää kyllä niistä huolehtimisen tärkeyden. Kun se ruanlaitto vaatii aikaa ja jaksamista, kaupassa aineiden miettimistä. Kukaan ei varmasti hakua elää huonosti ja epäterveellisesti. Tai kukaan ei varmasti valitse lihavuutta tai sairauksia. Valitettavasti tästä tekstistä sai kuvan, että ”miksi terveellinen elämä ei ole kaikille yhtä helppoa kuin minulle”. Niin, elämä kun ei kysy, että otatko. Se kaataa niskaan joskus niin paljon asioita, että vai murto-osa niistä vie kaikki voimavarat, jolloin itsestä huolehtiminen jää väistämättä taka-alalle. Esimerkiksi lapsen vakava vamma tai sairaus, ja joillakin ne molemmat vievät kaiken jaksamisen. Silloin ei ajatuksiin enää terveellisen ruuan kokkaaminen ja hikilenkki mahdu. Haluat käyttää sen ainoan tunnin vuorokaudesta vaan lepäämiseen, et lenkkiin ja puolet siitä tunnista ruuan valmistamiseen. Ja mun mielestä tämä on ymmärrettävää. Kaikilla on käytössä rajallinen määrä voimavaroja, ja joskus elämä osaa olla niin veemäinen, että se heittää niskaan asioita, jotka vievät ne kaikki. Ja kukaan, joka väittää että ”liikunta antaa lisää energiaa” ja ”terveellinen ruoka on kaiken vaivan arvoista” niin ei ymmärrä, että niiden tekeminen vaatii silti energiaa, aikaa ja jaksamista, ponnisteluakin. Jos ihminen on lopen uupunut, mitä luulet miten käy? Alkaako hän pestä, pilkkoa ja kuivata ensin kasvikset, sitten valmistaa marinaadin lihaan itse, marinoida lihat, kypsentää ne ja laittaa vielä vaikka koko komeuden uuniin. Vai ottaako sen valmisaterian joka valmistuu mikrossa parissa minuutissa. Tällaista on masennus pahimmillaan: kasvisten pilkkominen, peseminen ja ruuan laitto kaikkine vaiheineen tuntuu ylivoimaiselle. Elämä on joillekkin tällaista joka päivä. Taistelua joillekkin että jaksaa edes nousta ylös ja aloittaa päivän. Hienoa että sinä jaksat elää terveellistä elämää ja sinun voimavarasi siihen riittävät. Kaikilla näin ei kuitenkaan ole varsinkaan jos tukea ja apua ei ole vaan kaikesta on selviydyttävä yksin. Kannattaa joskus miettiä asioita sen oman ”fitnesskuplan” ulkopuolelta.
Kiitos ”Elämä on sellaista miksi sen tekee?” Sait omia ajatuksia kasaan hienosti. <3
En käsittele tässä masentuneita ihmisiä vasn ihan ”normaaleja ” työssä käyviä ja siihen kykeneviä ihmisiä. Masennus on asia erikseen. Ja totta, kaikilla ihmisillä tulee joskus vaikeuksia elämässä. Toisilla isoja ja toisilla pieniä ja se on ihan ymmärrettävää ettei silloin terveelliset elämäntavat maistu. Sekin on asia erikseen.
Ihmiset vain ovat oikeasti melko tietämättömiä ja jotkut myös haluttomia elämään terveellisesti. En puhu tässä postauksessa kaikista maailman ihmisistä, vaan nimenomaan niistä joita olen kohdannut ja joiden kanssa olen keskustellut. Ihan niin kuin postauksessa mainitsinkin.
Mutta hatunnosto kommentillesi! Se on todella hyvä ja ajatuksia herättävä! Noin se aika pitkälti menee jos voimavarat ovat vähissä.
Hyvin skipattu tuo erikseen kirjoitettu ”ei koske esim. masentuneita” lause.Kun tässä maailmassa (jossa suuri osa on tällä hetkellä ylipainoisia) avaa silmät, totuus on juurikin se että onnelliset nuoret ajavat mäkkärin driveiniin miettimättä sen seurauksia sen kummemmin.
hyvä aihe. kyllä mua ottaa ainaki päähän niin helskutisti ihmisten välinpitämättömyys terveyttään kohtaan. esimerkkinä siskoni, hän elää eineksillä ja rahkoilla, ei liiku vaikka tekeekin fyysistä työtä ja nukkuu ja elää miten huvittaa. vaikka kuin koitan sanoa että tuo vie ennenaikaiseen hautaan niin ei tapahdu muutosta. tekisi mieli ihan ravistella ja usein lauonkin aika ilkeänkin kuuloisia totuuksia tulevaisuudesta,jos pelko saisi hänet elämää vähän terveellisemmin. en tarkoita että jokasen tulis liikkua ja urheilla niin paljon kun itse ja syödä aina vaan yltiöterveellisesti mutta joku raja sentään! ihminen tarvii liikuntaa, nivelet,suolisto,sydän,keuhkot jne ja tuoretta ruokaa eikä suolalla höystettyä prosessoitua ravintoarvotonta skeidaa päivästä toiseen. tulipahan paasaus. mutta joo, ärsyttää kyllä kun ihmisiä ei kiinnosta huolehtia itseään, varsinkaan jos olisi aikaa ja rahaa siihen 🙂
Toisia ei kiinnosta ja toiset ovat todella tietämättömiä tai haluttomia ottamaan tietoa vastaan. Nuorilla harvemmin huonot elämäntavat edes tekee vielä mitään, mutta vanhempana se kostautuu jos jatketaan samalla mallilla. Aika moni kokee jonkinlaisen herätyksen reilun 30-vuoden iässä kun huomaavat ettei kroppa kestäkään enää kaikkea. Alkaa tulla vaivoja ja sairauksia eikä jaksa arkeakaan enää samalla tavalla.
Mun mielestä kultainen keskitie on avain kaikkeen. Ei tarvitse elää superterveellisesti tai kilpaurheilla. Ihan perusterveellinen ruokavalio ja herkuttelua viikonloppuisin hyvällä omalla tunnolla. Sellaista liikuntaa josta tykkää 2-3 kertaa viikossa on ihan riittävä. Rööki pois ja alkoholin käyttöä kohtuudella. Näillä pääsee jo pitkälle. Itse syön perusterveellisesti, mutta myös herkuttelen jos siltä tuntuu. Treenaan, koska tykkään siitä ja siitä tulee hyvä fiilis, mutta se pitää myös mun selän kunnossa.
Ihmiset vaan tuntuu ajattelevan että elämä olisi jotenkin paljon vaikeampaa, jos täytyy liikkua säännöllisesti ja muuttaa ruokavaliota terveellisemmäksi. Totta kai se alkuun vaatii miettimistä ja itsensä motivoimista, mutta tulee myös aika kun nämä kaikki sujuvat automaatiolla!
Todella hyvä kirjoitus! Meillä on vain yksi elämä ja en ymmärrä miksi jotkut tekevät siitä tietentahtoen lyhyemmän ja ”sairaamman”. Aiempaan kommenttiin viitaten niin todellakin monet ihan tietoisesti elävät todella epäterveellisesti ilman mitään sairautta tms arjessa jaksamiseen vaikuttavaa asiaa. Usein syynä on ”en ehdi” ”en jaksa enää työpäivän päätteeksi” tms tekosyitä. Liikunta vie max 1h päivässä aikaa ja viikon ruokapeppiä toisen tunnin. Vuorokaudessa niitä tunteja on 24. Monet myös puhuvat kuinka haluavat muuttaa elämäntapoja mutta ei saa aikaseksi ja tämmönen saa mut raivon partaalle (vähän karrikoitua mutta ymmärtänette pointin) Toisinaan ruokakaupoissa tekee pahaa kun katso edessä olevan esim. lapsiperheen ostoksia millaista moskaa omille lapsille syötetään. Usein valitettavasti jos vanhemmat ovat ylipainoisia, myös lapsista tehdään niitä.
Ennalta ehkäisevä terveellisempi elämäntapa voi tarkoittaa myös vanhempana huomattavasti vähemmän rahanmenoa. Ei ne lääkkeetkään ilmaisia ole. Itse ainakin yritän välttää kaikki mahdolliset lääkityksen niin pitkälle kuin mahdollista. Toki aina on se mahdollisuus että sairastuu vaikka kuinka eläisi suht terveellistä elämää. Mutta tietäisin ainakin tehneeni kaikkeni etten sairastuta itseäni omilla elämäntavoillani. Mullahan on todettu astma, joten jo ne lääkkeet maksaa ihan riittävästi.
Moni tarvitsee jonkinlaisen kimmokkeen tai potkun persuuksille, että elämäntapamuutos onnistuu. Ei se itselläkään helppoa ollut, mutta pikku hiljaa opettelin treenaamaan ja syöminen tuli oikeastaan siinä sivussa. JA minusta on myös harmillista se miten omat huonot elämäntavat siirretään lapsille. Kotoahan kaikki oppi tulee!
Tai jotkut sitten joutuvat kituuttamaan toimeentulotuella.
Ja perunat ruskealla makkarakastikkeella on halpaa ja täyttävää.
Kuten jo sanoin, puhun työssä käyvistä ihmisistä, joten eipä mennä sivuraiteille.
Olen ihminen joka elää epäterveesti, mm. poltan tupakkaa. Tavoite on kuolla ennen aikaisesti. Teen eräänlaista hidasta itsemurhaa, kun en aio kuitenkaan tehdä aktiivisesti itsemurhaa. Kuoleman toive, siinä syy. Tilanne on ollut sama viimeiset 20 vuotta. Veikkaan, että en ole ainoa joka ei pidä pitkää ikää korkeimpana tavoitteenaan.
Kuulostaa aika surulliselta elämältä. Voihan toki olla myös, että elät pitkän ja tuskallisen elämän. Kuka tietää? Itse ainakin eläisin mieluummin lyhyen ja terveen elämän kuin pitkän ja sairaan. Ehkä arvostan elämää eri tavalla kuin sinä, en tiedä. Kun on nähnyt läheisen kärsivän ja sairastavan vuosikausia ennen kuolemaansa, ei halua samanlaista kohtaloa itselleen. En ainakaan minä halua. Haluan pysyä terveenä ja nauttia elämän joka hetkestä. Eihän tämä elämä aina mitään herkkua ole, mutta jokaisesta vastoinkäymisestä on selvitty entistä vahvempana ja entistä elämänhaluisempana.
Mua ihmetyttää, miten ihmiset voivat olla syömättä kasviksia alle sen suositellun puoli kiloa päivässä. Se osuus suomalaisista, jotka syövät tuon suosituksen mukaan, on järkyttävän pieni, tyyliin 10 % . Suurin osa normaalipainoisistakin siis syö jo tuosta syystä huonosti. Vaikka ei välittäisi terveyssyistä, miten voi missata tuoreet kasvikset?
ihan pelkästään 500g kasviksia ei ihmisten ylipaino-ongelmaa pelasta.
Ehkä se raha käytetään mieluummin muuhun. En itsekään pidä kaikista kasviksista, mutta syön niitä silti koska tiedostan terveysvaikutukset ja haluan opettaa kasvisten tärkeyden myös omalle lapselle. Ehkä moni ei pidä kasviksia myöskään ”oikeana ruokana” koska ne eivät pidä nälkää juurikaan tai koska ne eivät maistu juuri millekään jos niitä ei osaa maustaa hyvin. Mutta itse tehty salaatti, porkkanat ja varsinkin herneet kesällä <3
Monet työssäkäyvätkin saavat asumistukea ja toimeentulotukeakin peräti, että ei se työnteko aina raha virtaa tuo. Monien on pakko ostaa halvinta mutta ei niin terveellistä ruokaa.
Eihän ruuan aina tarvitse superterveellistä ollakaan! Kun edes mentäis siellä kultaisella keskitiellä. Ja maksaahan ne lääkkeetkin sitten sievoisen summan, jos niitä joutuu alkaa syömään kiitoksena huonoista elämäntavoista. Kummasti jengillä löytyy aina niihin rahaa, mutta ei edes hivenen terveellisempään ruokaan? Vai olisikohan ihan siitä ettei ole kiinnostusta edes miettiä voisiko sillä rahalla saada jotain terveellisempää? Ihmiset vain ajattelevat harvoin tulevaa. Vasta sitten asia kolahtaa, kun oikeasti tulee jokin sairaus ja joudutaan lääkitykselle.
Ja kuten jo aiemmin sanoin niin en puhu tässä kaikista ihmisistä vaan niistä, joiden kanssa olen jutellut. Kukaan heistä ei ainakaan sanonut että olisi rahasta kiinni. Voihan se toki olla, en sitä kiellä.
Tuohon rahapuoleen joudun hieman kommentoimaan, tai terveellisen ruuan hintaan. Opiskelijana tuloni ovat pienemmän kuin esim. sossun tuki. Olen ajan myötä huomannut että nimenomaan kasvispainotteinen ja terveellinen ruoka tulee paljon halvemmaksi kuin ns. epäterveellinen. Esim. Citymarketista löytyy soijarouhetta niinkin järkyttävään hintaan kuin 1,40 €. Siitä saa kätevästi esim. makaronilaatikon kasviksilla. Toinen aivan järkyttävän hintainen ruoka on itsetehty hernekeitto. Pussi maksaa huimat 70 senttiä ja kasviksistakin tulee euron lisä. Keittoa voi hyvin tehdä viikonloppuna ja sitä riittää viikolle useammalle päivälle. Yhteenveto: omaa järkeä saa käyttää.
Soijarouhetta olen kerran ostanut ja oli ihan kamalaa! Sama kuin puurohiutaleita laittaisi jauhelihan tilalta! Halpaa mutta roskis kamaa
Sulla on erittäin hyvä esimerkki siitä, että kun vähän miettii asioita niin löytyy ratkaisu. Jengi ottaa usein vain sitä mitä sattuu olemaan nenän edessä halvimmalla eikä edes mietitä voisiko olla olemassa samanhintainen parempi vaihtoehto. Mutta onhan se toki helpompaa vai ottaa lättypizza kuin nähdä itse vaivaa ruuanlaittoon. Lättypizza vaan ei pidä nälkää ihan kauhean pitkään… Itsekin elin opiskeluaikana nimenomaan kumipizzoilla kun en osannut enkä jaksanut opetella laittamaan ruokaa.
Noudatan vegaanista elämäntapaa, joka on mielestäni huokea. En käytä prosessoituja lihankorvikkeita, vaan perus palkokasveja, viljoja, juureksia, vihanneksia ja hedelmiä aina kauden mukaan. Ostan isot säkit riisiä, perunaa yms. joista riittää ainakin kuukaudeksi. Valmistan suuret määrät aterioita, jotka pakkaan etukäteen rasioihin. Näin on helppoa, edullista ja kätevää ottaa ruoat mukaan töihin, kouluun, treeneihin yms.
Haluan vain korostaa sitä, että terveellinen syöminen ei tarkoita kaiken maailman hintavilla jauheilla ja rouheilla hifistelyä, vaan ihan perusruoan suosimista. Onko kaikki terveellinen paremman makuista kuin herkut? Ei todellakaan, eikä tarvitse olla. Mielestäni hyvä ruokavalio on ravitseva, täyttävä ja tyydyttävä, jonka avulla kroppa toimii optimaalisesti.
Ihan perusraaka-aineilla pääsee jo todella pitkälle ja nimenomaan kauden kasvikset ovat aina edullisia! Sulla oli todella hyviä pointteja ja jos jokainen meistä noudattaisi samoja, säästyisi rahaa ja paljon. En mäkään superterveellisesti elää vaa syön ihan normaalia kotiruokaa. Ihmiset mieltävät terveellisyyden kalliina raaka-aineina, mutta eihän se sitä ole…
Mitä ajattelit itse silloin kun lihoit sen 20 kiloa ja poltit tupakkaa? Olisinko voinut silloin kirjoittaa tai sanoa sinulle, että äly hoi, mitä oikein ajattelet kun et elä terveellisesti?
Ei kaikkea voi laittaa nuoruuden piikkiin, koska tunnen hyvinkin monia jotka ovat eläneet terveellisesti jo nuoresta lähtien.
Eli nyt kun sinä olet saanut tahtotilasi siihen, että syöt terveellisesti ja liikut paljon, niin et vaan ymmärrä miten ihmiset voivat elää epäterveellisesti. Vaikka olet itsekin elänyt niin.
Itse olen ns. keskiverto tässä asiassa. Syön sekä mäkin pikaruokaa että kotona tehtyä superkasvisruokaa. Liikun välillä satunnaisesti ja välillä tavoitteellisemmin. Nukun yleensä liian vähän. Mutta olen viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut töistä sairaslomalla yhteensä 8 päivää. Ja käyn siis töissä ma-pe säännöllisesti.
Aina ei siis tarvitse mennä ääripäihin. Vaan löytää se oikea keskikohta kaikelle.
Verrataan työkaveriini, joka on ”terveellisyyden perikuva”, ollut sairaslomalla kaikenmaailman flunssien ja liikuntavammojen takia kahden vuoden aikana yli 60 päivää! Eikä siis hänellä ole mitään vakavaa sairautta taustalla. Ja tämä henkilö liikkuu varmaan 6 kertaa viikossa, syö tarkkoina kellonaikoja ja aina oikeanlaisesti hiilihydraatteja ja proteiineja jne.
Se on se oikeanlaisen yhdistelmän löytäminen. Turha siis aiheuttaa stressiä niille, jotka ovat liian kiireisiä liikkumaan useita kertoja viikossa ja seisomaan hellan edessä vähintään tunnin joka päivä. Terveellisyys ei vaadi näistä kumpaakaan.
Nyt kun ajattelen asiaa niin olisin ollut todella iloinen jos joku olisi opettanut kuinka ruokaa laitetaan ja miten kannattaa syödä, ja mitä rööki tekee keuhkoille. Jos olisit juuri siinä elämäntilanteessa tullut sanomaan niin tuskin olisin välittänyt. Olin nuori ja tietämätön ja elin niin kuin meillä kotona elettiin. Siitähän kaikki usein juontuu: kodin antamasta mallista. Ihan varmasti sellaisista perheistä opitaan terveellisille elämäntavoille, joissa sitä vaalitaan jo lapsena. Jos kotona taas syötetään lapsille vain prosessoitua skeidaa ja istutaan pleikkarin edessä illat pitkät, mitä veikkaat lapsien tekevän vanhempina?
Minä nimenomaan ymmärrän miksi ihmiset tekevät niin: koska he eivät joko tiedä tai välitä. Mitä enemmän itse sain ruuasta ja liikunnasta tietoa sitä enemmän se alkoi myös kiinnostaa ja aloin elää niin. Ei minullakaan asiat tapahtuneet sormia napsauttamalla. Opin liikkumaan ja syömään pikku hiljaa, vuosien saatossa. Suurimman sysäyksen sain kun tapasin mieheni, joka treenasi aktiivisesti ja tiesi myös miten kannattaa syödä jotta jaksaa treenata ja hoitaa arkea.
Oletko saanut minusta jostain syystä sellaisen kuvan, että olen joku terveysnatsi? En todellakaan ole ja sen kertovat jo mun julkaisemat lukuista ruokapäiväkirjat. Syön perusterveellisesti, mutta rennosti. Meillä syödään ihan normaalia kotiruokaa ja viikonloppuna herkutellaan. Ja käydään myös mäkissä ja pizzalla. Treenaan koska se on minusta kivaa ja saan siitä energiaa arkeen. Ennen kaikkea treenaan, koska haluan pitää selkäni ja keuhkoni kunnossa liikunnalla. Jos olen viikon liikkumatta selkäni kipeytyy niin etten pysty kävelemään. Sairastan astmaa, joten liikunta on jo sen vuoksi minulle tärkeää.
Peräänkuulutan nimenomaan sitä kultaista keskitietä, ihan niin kuin sinäkin, koska sillä pääsee pisimmälle. Superterveellinen elämäntapa ainakin itselleni lisäisi vain stressiä, ihan niin kuin työkaverillesikin! Minä sairastin myös aikaisemmin todella paljon, mutta yli puoleen vuoteen en ole ollut sairaana päivääkään, koska astma löydettiin ja saatiin hallintaan.
Ja miksi ihmeessä pitäisi seisoa tunti päivässä hellan ääressä tai liikkua useita kertoja viikossa? Vähempikin riittää.
Moni masentunut käy viimeisillä voimillaan töissä ja lykkää sen eineksen lapselle. Masennusta on eriasteista. Vakavimmillaan ei pääse sängystä ylös, mutta lievä masennus voi olla vain väsymystä ja yleistä elämän harmautta.
Itselle tuli tuosta kirjoituksesta kurja olo. Mä olen töissäkäyvä, ”terve” ja onnellinen nuori aikuinen. Mulla ei ole huollettavia ja periaatteessa arvostan terveyttä. Silti en jaksa liikkua säännöllisesti ja syön ihan liikaa sokeria. Mikä minussa on vikana, että en pysty muuttamaan elintapojani niin että se ylimääräinen 10kg lähtisi pois? Olenko jotenki huonompi, taitamattomampi? Miksi en saa hallittua stressiäni vaikka toiset saavat? Ja tästä harmistuneena voisinkin lähteä kauppaan ostamaan suklaata, koska olen kuitenkin luuseri.
No,ehkä vähän kärjistin, koska en mä itseäni luuserina pidä. Enkä arvota itseäni ainoastaan syömisten ja liikunnan perusteella. Plus olen aivan liian laiska lähteäkseni kauppaan hetken mieliteon johdosta. 😀
Miksi kirjoituksesta tuli kurja olo? Eihän se kerro sinusta. Ehkä se kuitenkin herätti sinussa ajatuksia ja siksi tuli kurja olo? Ei se tee sinusta sen huonompaa ihmistä vaikket liiku aktiivisesti tai syöt sokeria. Eikä se tee minusta parempaa ihmistä vaikka vältän sokeria ja liikun monta kertaa viikossa. Itse pyrin välttämään nimenomaan sairauksia omilla elämäntavoilla. En halua vanhempana maksaa kauheita summia lääkkeistä, jotka olisin voinut estää omilla elämäntavoilla. Toisaalta voinhan sairastua ihan samalla tavalla näilläkin elämäntavoilla. Minua vaan kauhistuttaa joidenkin ihmisten välinpitämättömyys omaa elämää kohtaan. Tiedetään mitä huonot elämäntavat voivat tehdä ja vaikka sukurasitteet ovat kovat, ei haluta tehdä minkäänlaista muutosta. Mieluummin otetaan lääkkeet ja odotetaan niiden korjaavan koko elämän. Koska se on helpompaa. En siis edelleenkään puhu sinusta, vaan ihmisistä joiden kanssa olen keskustellut.
Ja välillä pitääkin herkutella! Itsekin vedin tänään kakkuöverit 😉