Rakkaudesta painonnostoon

Meillä oli eilen boksilla huikea ilta! Päästiin uppoutumaan painonnoston saloihin Anni Vuohijoen opissa. Jos joku ei Annia tunne niin sen lisäksi, että Anni on aivan huikea tyyppi ja coach niin Anni on menestynyt sekä painon- että voimannostossa Suomen-, Euroopan- ja Maailmanmestaruuskisoissa. Ei siis mikään ihan turha likka! Mä olen ollut aikaisemminkin Annin opissa ja jos aika riittäisi niin hakeutuisin crossfitin ohella myös painonnostotreeneihin Annin valvovan silmän alle. Mistäpä sitä koskaan tietää, vaikka joku päivä aloittaisin painonnoston ihan säännöllisesti, sen verran kiehtovaa touhua se on! Mun aikaisempia postauksia Annin seminaareistä voit lukea esim. täältä, täältä ja täältä.

Tiedän, että olen edelleen todella huono tempauksissa ja rinnallevedoissa ja teen virheitä paljon. Oli silti hienoa kuulla Annilta, että mun liikkuvuus on parantunut huimasti sitten viime kerran ja tempauksetkin näyttää paremmilta kuin koskaan. Sain Annilta todella hyviä neuvoja mun virheiden korjaamiseksi ja alan työstämään niitä nyt ihan urakalla. Suurin vikahan mulla on se etten saa ojennettua lantiota kunnolla ja sen takia loikin helposti eteenpäin. Unohdan myös aika usein tuoda rinnan ulos mikä taas johtaa siihen että yläselän tuki pettää ja ylhäälä tanko lentää liian taakse, koska en pysty hallitsemaan sitä.

Annin tekemänä kaikki näyttää niin helpolta!

Tärkeintä on nyt lähteä työstämään noita itselle vaikeita asioita. Nyt on niin hyvät vinkit käytössä, että satavarmasti sitkeällä treenillä saan tekniikat taas paremmiksi! 🙂 Alla esimerkkiä miten tanko lentää liian taakse kun rinta ei ole ulkona heti alusta lähtien.

Puhuttiin paljon liikkeiden rytmityksestä ja se onkin sitten se seuraava mihin panostan kunhan saan lantion haltuun. Annin tempauksia kun katsoo niin koko liike käy niin säpäkästi että kun tanko lähtee liikkeelle niin Anni onkin jo tangon alla kyykyssä. Mulla taas koko liike on niin hemmetin hidas ja rytmityksetkin vielä ihan pielessä. Nopeita allemenoja on treenattava paljon! Sain välillä ihan onnistuneitakin toistoja, mutta suurin osa oli omasta mielestäni jollain tavalla epäonnistuneita. Kun yhden asian muistan niin toinen unohtuu. Videoille taidettiin saada kaikki epäonnistuneet 😀

Raakatempauksia.

Tempausten jälkeen tehtiin vielä rinnallevetoja ja työntöjä ja niissäkin mä loikin eteenpäin, koska lantio ei ojennu kunnolla ja paino taitaa edelleen karata liian paljon päkiöille. Rinnallevedoissakin sain muutaman ihan nappiin mennen toiston jolloin tanko oikeasti tuntui todella kevyeltä! Myös näissä rytmitykset on vähän hakusessa, mutta eiköhän nekin sieltä tule kun vaan tahkoan tekniikkaa lisää ja lisää. Mä niin haaveilen, että pääsisin kerran pari viikossa treenaamaan pelkkää painonnostoa!

Näiden painnonnostoliikkeiden kanssa on ollut jännä huomata, että epäonnistumiset ei todellakaan saa mua lannistumaan vaan yrittämään aina vaan kovemmin. Työstän näitä ajatuksissani aika paljon melkeinpä päivittäin ja se on jotenkin mulle kaikista helpoin päästä jyvälle tekniikoista. Toisillehan esim. tempaus on kuin vettä vaan ja kaikki natsaa kohilleen suunnilleen toisella treenikerralla, mutta mulle nää on olleet tosi vaikeita! Samaa ajattelutapaa voi käyttää melkein mihin elämäntilanteeseen tahansa eli ei pidä lannistua epäonnistumisista vaan yrittää vieläkin kovemmin. Ennen pitkää yrittäminen palkitaan ja epäonnistumisen sijasta huomaakin onnistuvansa yhä useammin, eiks joo?

En tiedä mikä painonnostossa viehättää, mut jostain kumman syystä diggaan siitä ihan kympillä. Ehkä se on vaan rakkaudesta lajiin 😉 Kiitos Anni huikeasta setistä jälleen kerran!