Hae
Palasia Arjestani

Aikaansaaminen on kuin huumetta minulle

aikaansaaminen on kuin huumetta minulle

Lueskelin huhtikuun Kotivinkkiä eilen ruokiksella ja törmäsin siinä mielenkiintoiseen artikkeliin. Artikkelissa pohdittiin miksi toiset saavat täyden työpäivän, ruuanlaiton, lapsen treeneihin kuskaamisen ja oman urheiluhetken jälkeenkin vielä paljon kotona aikaiseksi? Miksi toiset taas saavat hädin tuskin mikroateriaa lämmitetyksi muusta puhumattakaan? Olen tätä itsekin pohdiskellut jo jonkin aikaa omasta näkökulmastani. Nuorempana mielsin itsenä jopa laiskaksi. En tehnyt mitään mikä ei ollut ihan pakko. Monet koulujutut hutaisin vähän sinne päin ja ruokaa laitoin vain koska oli ihan pakko. Nykyään taas saan illassa kaiken muun lisäksi tuhat ja yksi pientä ja isoakin juttua aikaiseksi ja teen ne kaikki ihan omasta tahdostani ja varsin mielelläni.

Mulla on tarkka mielikuva miltä haluan meidän kodin näyttävän ja olen tehnyt koko ajan työtä sitä kohti. Artikkelissa esiintyneen psykologi Satu Pihlajan mukaan juuri tavoitteet vievät kohti päämääriä. Kun ihminen haluaa tehdä jotain, mitään ei todennäköisesti tapahdu. Mutta kun asetetaan pieniä tavoitteita kohti suurempaa, alkaa asioita tapahtumaan. Itselläni on ehkä käynyt juuri näin. Minulla on tavoitteena toimiva ja helpohko arki ja teen koko ajan töitä saavuttaakseni sen. Pienin askelin: kodin järjestämistä, tavaroista luopumista, uusien rutiinien käyttöön ottoa, järkevämpi ratkaisuja kotiin jne. Mulle tämä kaikki on ollut todella hauskaa tekemistä ja olen huomannut olevani luonteeltani puuhastelija, joka haluaa koko ajan oppia uusia asioita. Kun opin yhden asian, siirryn opettelemaan seuraavaa. Näin arki pysyy koko ajan mielekkäänä ja mieli virkeänä.

aikaansaaminen on kuin huumetta minulle

aikaansaaminen on kuin huumetta minulle

aikaansaaminen on kuin huumetta minulle

Aikaansaaminen on kuin huumetta minulle – saan valtavat kiksit aina, kun saan jonkin tehtävän päätökseen. Viimeisimmät projektit mulla olivat uusi sänky tytön huoneeseen ja parvekkeen laitto kesäkuntoon. Niinpä aloin etsiä sopivaa parvisänkyä tytölle, jotta huone saataisiin jokseenkin järkeväksi kouluun lähtöäkin ajatellen. Me kun asutaan 63 neliöisessä kaksiossa, niin tilaa ei ole ainakaan liikaa. Ehkä juuri neliöiden vähyyden vuoksi olenkin näin innostunut keksimään uusia ja toimivampia ratkaisuja meidän elämän helpottamiseksi. Sänky saatiin vihdoin kasattua viime lauantaina ja se oli todella hyvä hankinta. Jopa mies, joka oli ensin hankintaa vastaan, kehui ratkaisua mainioksi. Tyttöhän on ollut ihan innoissaan ”isojen tyttöjen pöydästä”. Jopa niin innoissaan, että haluaisi syödäkin sen ääressä 😀 Tämä oli yksi askel kohti lastenhuoneen parempaa järjestystä. Eilen illalla aloitin parvekkeen siivoamisen ja sain jo viikonloppuna ostetut tomaatin taimet istutettua kasvulaatikkoon. Tänään jatkan projektia ja pääsen hankkimaan jossain vaiheessa kesäkukkiakin lisää. Viime vuonna kasvatin tomaattien lisäksi kurkkua, mutta se valtasi parvekkeen sen verran laajalti, että tänä kesänä kokeillaan itse kasvatettua paprikaa. Kukkia ajattelin laittaa parvekkeelle viime vuotta enemmän, koska ovathan ne nyt kauniita!

aikaansaaminen on kuin huumetta minulle

aikaansaaminen on kuin huumetta minulle

Olen tullut siihen tulokseen, että tekeminen ei meidänkään kodissa lopu koskaan, mutta en todellakaan valita. Tuleeko kaikista tekemättömistä hommista sitten stressiä? No ei! omaksi iloksenihan minä näitä asioita teen ja opettelen, joten mulla tämä kaikki loputon puuhastelu on hyvää vastapainoa työlle ja treenaamiselle. Nautin suunnattomasti, kun saan tehdä asioita käsilläni, mutta välillä surettaa ajan vähyys. Eilenkin illalla piti päättää, että viikkaanko pyykkejä kaappiin vai aloitanko uudet villasukat. Päädyin ensimmäiseen, koska yleisen viihtyvyyden kannalta on tärkeämpää ettei pyykkikasoja ole joka nurkalla. Ehkä tänään pääsen villasukan tekoon. Ainoa asia, joka  harmittaa, on tuntien loppuminen kesken, ja aina kun olisi hyvä draivi päällä, pitää lähteä töihin tai mennä nukkumaan 😀 First world problems! Kaikessa tässä touhuamisessa välillä innostuksesta huolimatta vaikeinta on aloittaminen. Ei tiedä mistä aloittaa, kun tehtäviä asioita olisi niin paljon. Tai siis asioita, joita haluaisin tehdä. Tämä vaatii yleensä suunnitelmallisuutta ja Satu Pihlajan sanoin: itsensä ja ajatustensa johtamista. Koskaan en itseäni pakota mihinkään, sillä asiat hoituvat sukkelammin hyvällä fiiliksellä kuin väkipakolla. Haluan tehdä asioita ilon kautta. Some saattaa huomaamatta nielaista iltaisin ison loven vapaa-ajasta, joten pidän aina puhelimen etäällä kun menen kotiin. Teen asiat, jotka olen suunnitellut tekeväni ja vasta sen jälkeen avaan somen, jos se enää kiinnostaa. Pitämällä aikasyöpöt etäällä saan ainakin itse paljon asioita aikaiseksi.

Tuoko aikaansaaminen teillekin suurta iloa vai tuntuuko asioiden tekeminen enemmän pakolta kuin hauskuudelta?

Edellinen postaus: Lukusuositus: Minä näen sinut

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

4 kommenttia

  1. Heidi kirjoitti:

    Aikaansaaminen saa todellakin hyvälle mielelle – ja välillä voi sitten tuntea pientä ylpeyttäkin itsestään. Tosin nyt kun isäni menehtymisestä on niin lyhyt aika, huomaan, että jaksaminen on välillä vähissä, vaikka mielenkiintoista puuhaa olisikin. Ja kuten mainitsit: työt haittaavat näitä uusia kiinnostuksen kohteita. Nyt vasta oikeastaan huomasin, että omat uusien asioiden opetteluni ovatkin vähän enemmän niitä, joita on aiemmin mielletty ehkä miehille sopivammaksi: ostin syntymäpäivälahjaksi itselleni moottorisahan, esimerkiksi. Ja tuli hankittua metsästyskortti ja aselupakin. No, olen kyllä parina viime vuotena kutoa vimpottanut vimmatusti villasukkia ja innostunut uudestaan leipomaankin, joten mukana on myös vähän naisten harrastuksiin miellettyjä juttuja. Puutyötkin muuten kiinnostaisivat. Ehkä sitten joskus eläkkeellä ehtii.

    • Jonna kirjoitti:

      Minulla oli nuorempana oma ilmakivääri ja kävin säännöllisesti ampumassa myös radalla. Se oli hauska harrastus, kun ratakin oli silloin vielä ihan lähellä kotia! Puutyöt kiinnostaa minuakin, mutta myös ompelu ja kutominen. Voi kun olisikin enemmän aikaa….

  2. Hanna kirjoitti:

    Mulla on koko ajan enemmän ja enemmän iskenyt myös tällainen touhuamisen vimma. Se tunne kun saa tehtyä asioita jotenkin vaan ruokkii sitä energiaa entisestään. Ihanaa! Voisitko muuten joku kerta kirjoittaa postauksen näistä asioista ja tavoista mitä olet lähtenyt muuttamaan arjessa ja muutenkin liittyen elämään ja kotiin. Olisi kiinnostava lukea josko sitä saisi ideoita omaankin kotiin ja arkeen 🙂

    • Jonna kirjoitti:

      Joo, voisin! Täytyy vaan laittaa asioita ylös. Ne hukkuu jotenkin niin helposti arkeen, kun muutoksia tekee pikku hiljaa. Mun on pakko myöntää, että meillä jää edelleen esim. kattilat ym pesemättä illalla ja tähän täytyisi keksiä joku hyvä systeemi, että sen saisi aikaiseksi. Ideoita?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *