Hae
Palasia Arjestani

Mitä vauraus minulle merkitsee?

vauraus

Mitä vauraus tarkoittaa ja mitä vauraus minulle merkitsee? Mitä se merkitsee sinulle? Usein vauras ihminen mielletään rikkaaksi henkilöksi, jolla on iso talo varakkaalla asuinalueella, uusi auto ja muhkea pankkitili. Minulle se kuitenkin merkitsee paljon muutakin kuin pelkkää rahaa. Ihminen voi olla vauras elämän usealla osa-alueella.

Sivistyssanakirja kuvaa sanaa vauraus näin: Varakkuus, rikkaus, hyvinvointi.

Varakkuuden voi jakaa useaan eri kategoriaan, sillä voihan ihminen olla varakas monella eri tavalla. Mielestäni varakkuuteen voidaan lukea rahan lisäksi mm. henkinen ja fyysinen hyvinvointi, kaikki se tieto mitä sinulla on, ammattitaito, elämäntaito, taiteellisuus ym. Käsite on laaja ja se voi tarkoittaa eri ihmisille eri asiaa, ihan niin kuin vaurauskin!

Alla video, jossa kerron mitä käsite minulle tarkoittaa. Käykäähän tilaamassa mun kanava tubesta, se ei maksa mitään! 🙂

Edellinen postaus: Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty

PALASIA ARJESTANI // BLOGIT.FI:SSÄ // BLOGLOVINISSA // INSTAGRAMISSA // YOUTUBESSA // FACEBOOKISSA

 

 

Pinnan alla kuohuu

Pinnan alla kuohuu

Taas olen viettänyt hiljaiseloa blogissa, mutta se johtuu ihan vain siitä että mun pinnan alla kuohuu nyt ja pahasti. Olen halunnut purkaa tänne tuntojani monena päivänä, mutta toisaalta en halua että ilmapiiri täällä blogissa kääntyy negatiiviseksi. Enkä kyllä tiedä kiinnostaako ketään mun jorinat omasta keski-iänkriisistäni vai mitä ihmettä tämä nyt taas onkaan! Tilanne ja mieliala ovat hieman asettuneen, joten uskalsin avata taas blogin ja kirjoittaa tänne edes jotain. Tuntuu, että kaikki on jotenkin kesken ja auki, mutta yritetäänpä hieman enemmän avata missä mennään.

Luin jostain lehdestä artikkelin, jossa käsiteltiin juurikin keski-iänkriisiä ja juuri tätä ajanjaksoa, jota tällä hetkellä elän. Siinä sanottiin, että nuorena sitä olettaa, että neljänkympin korvilla elämä on hyvin selvillä vesillä ja kaikki suunnitelmat elämän osalta on tehty ja hallussa. Elämän kaikki palikat ovat hyvin koossa ja elämän suunta on hyvin tiedossa. Monelle tulee yllätyksenä ettei näin olekaan. Tässä iässä vasta alkaa ymmärtämään mitä ehkä elämältään haluaa ja voi hyvin olla, että nuorena on lähdetty kulkemaan oman polun viertä. Nämä lauseet saivat minut ymmärtämään, että juuri näinhän tämä on mennyt. Parikymppisenä oli ihan sama tilanne kuin nytkin, mulla ei ollut mitään hajua mikä minusta tulee isona tai mihin haluan elämän johtavan. Lukion jälkeen minulla ei ollut mitään koulutusta, johon olisin halunnut palavasti hakeutua. Niinpä hain Tekuun, koska isä niin pyysi. Lopetin koulun 2,5 vuoden opiskelun jälkeen, koska en voinut kuvitellakaan työskenteleväni alalla. Sen jälkeen hain bioanalyytikon koulutukseen, koska se kuulosti mielenkiintoiselta. En päässyt sisään ensimmäisellä yrittämällä, mutta toisella pääsin ja tällä tiellä ollaan edelleen.

Toisaalta ja toisaalta

Toisaalta tykkään työstäni todella paljon, mutta toisaalta kaipaan vaihtelua. Tradenomin koulutus kuulostaa mielenkiintoiselta, mutta samalla mietin onko sekään minun ala? Tuntuu ettei mikään ole täysin minun alani. Haluaisin todella paljon työskennellä eläinten parissa, mutta eläinlääkäriksi en jaksaisi lukea (enkä varmaan pääsisi edes kouluun) ja eläintenhoitajilla taas on todella huono palkkaus. Että mitähän tässä tekisi? Haluaisin kuitenkin hyödyntää myös jo aiemmin tehtyä tutkintoa, mutta en tiedä millä koulutuksella eläinlääkäreiden labrat toimii? Pitänee ottaa selvää. Kuten huomaatte, niin olen aika ulapalla tällä hetkellä. Niin moni asia kiinnostaisi, mutta en tiedä olisiko niistä loppelämän työksi? Vai onko tarkoituskaan etsiä loppuelämän työtä? En tiedä.

Eihän tässä muu auta kuin mennä tuntosarvet herkällä eteenpäin ja kuulostella omia fiiliksiä. Antaa tilaa ajatuksille ja pohtia elämää ihan rauhassa. Ei kai tässä mikään kiire ole? Kaikki tämä pohtiminen ja tietynlainen epätietoisuus purkautui viikonloppuna kauheana itkukohtauksena. Mulla on huono tapa padota asioita sisälleni ja jossain vaiheessa ihminen räjähtää, kun tavaraa on sisällä liikaa. Mulla purkauksen sai aikaan ihan vain se, että koira lähti ohi kulkevien koirien perään mökillä eikä heti totellut minua. Ensimmäinen ajatus oli, että olen ihan paska koirankouluttaja ja siitähän se lumipallo lähti vyörymään ja kaikki tuli ulos. Mies ei ihan ymmärtänyt kun yritin selittää etten itke mitään koira-asiaa, vaan ihan muuta. Niissä merkeissä meni koko sunnuntai ja seuraavana päivänä olo oli huomattavasti parempi ja kevyempi. Nyt voin taas hetken elää normaalia elämää ennen seuraavaa räjähdystä 😀

Kuis sun elämä? Onko kaikki ok?

Ps. Sain itselleni uuden koneen, joten videoitakin taas tulossa lähipäivinä!!

Edellinen postaus: Makoisat kanapuikot – Upposi muksulle kuin väärä raha!

PALASIA ARJESTANI // BLOGIT.FI:SSÄ // BLOGLOVINISSA // INSTAGRAMISSA // YOUTUBESSA // FACEBOOKISSA