Hae
Palasia Arjestani

Kotihäpeä on todellista minulle

kotihäpeä

Törmäsin termiin kotihäpeä Umpun instagram-päivityksessä pari päivää sitten ja se kolahti ja kovaa. Podetko sinä kotihäpeää? Minä nimittäin poden. Luulin, että kaikki potevat jossain määrin kotihäpeää, mutta taidankin kuulua tässä asiassa vähemmistöön. Termihän tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että häpeää omaa kotiaan niin paljon ettei halua kutsua sinne vieraita. Ja kyllä se on näin: en kovin mielelläni kutsu kotiini ketään. En myöskään kovin mielelläni järjestä mitään juhlia kotona. Nytkin on kauhea paniikki päällä tytön synttäreiden vuoksi. Kaverisynttärit järjestetään onneksi Hoplopissa, mutta sukulaisten täällä meillä. Rassaa. Ahdistaa. Paniikki! Tiedossa miljoona tuntia siivoamista, hinkkaamista ja puunaamista.

En tiedä mistä tämä kotihäpeä on oikein tullut. Kun muutettiin tähän asuntoon, rakastin tätä yli kaiken. Kun ei ollut lasta, paikat pysyivät järjestyksessä ja oli aikaa laittaa kotia. Sen jälkeen asiat onkin muuttuneet eikä todellakaan hyvään suuntaan. Lapsuuden kodissa meillä oli aina siistiä ja sain sieltä mallin, että äiti on se joka siivoaa ja pitää kodin kunnossa. Eikä siinä mitään, minä tykkään sellaisista asioista. Tykkäisin, jos olisi oikeasti aikaa. En ole mikään siisteysnipo, mutta haluan että kotona on perussiistiä. Ettei joka paikassa ole epämäärisiä myttyjä, kylppärin lattia täynnä pyykkejä, joita kukaan ei ehdi pesemään. Tasot täynnä tavaraa ja eteinen kuin pommin jäljiltä niin että hermot menee saman tien, kun astun ovesta sisään. Että ruokapöytä ei toimisi ruokatavaroiden säilytyspaikkana, vaan siinä voisi oikeasti syödä ja seurustella. Sillä tämä kaikki on meidän kodissa täyttä totta enkä mä jaksa enää. Mulla ja miehellä on vähän erilaiset siisteysstandardit. Hän ei välitä sotkusta eikä siihen osaa siis kiinnittää huomiotakaan. Hän ei juuri niuhota tai stressaa mistään, kun taas minä ahdistun sotkusta.

Mistä kotihäpeä sitten johtuu?

Nyt siellä moni varmasti miettii, että miksi sitten ette pidä paikkoja kunnossa? No kun ei ehdi! Jos iltaisin on pari tuntia aikaa kotona, se kaikki menee ruuanlaittoon, suihkussa käymiseen, lapsen kanssa olemiseen ja seuraavan päivän ruokien ja kamojen laittamiseen. Viikonloppuisin olen usein niin puhki ettei todellakaan kiinnosta siivota. Korkeintaan jaksan järjestellä keittiön ja siinä se on. Tekemäni siivouslista toimi muutaman viikon, mutta nyt se tuijottaa minua syyllistävästi jääkaapin ovesta. ”käytä minua, minä autan sinua!”, se huutaa. Ja minä kävelen häpeillen sen ohi.

Minun kotihäpeäni johtuu nimenomaan kaikesta tästä sotkusta sekä siitä, että kaikki tässä kodissa alkaa olla nuhjuista ja kulunutta.  Keittiönpöytä on naarmuinen ja tekonahkaiset tuolit niin raadellut kissojen jäljiltä, että puolet niistä on heitetty jo menemään. Sohva on loppuun kulutettu ja kissojen repimä sekin, sängystä puhumattakaan. Eteisen nurkkaan on kissa kussut niin monta kertaa, että parketit ja listat on paskana, mutta kuka nekin irrottaisi ja uusisi? Eteinen on yksi murheenkryyni, koska minä en saa edes tilattua sitä hemmetin kaappia, sillä kuka senkin kaapin sitten kokoaa? Sohva ja sänky pitäisi laittaa uusiksi, mutta millä rahalla? Seinät pitäisi maalata ja tapetit vaihtaa. Pari peiliä on odottanut seinään laittamista viimeiset viisi vuotta. Joten onko ihme, jos en halua ketään tänne nuhjuiseen murjuun?

Näin minä usein ajattelen, vaikka oikeasti rakastan tätä kotia yli kaiken. Ollaan pitkään katseltu uutta ja isompaa asuntoa, mutta toisaalta en halua muuttaa tästä mihinkään. Miksi muuttaisin? En tarvitse mihinkään lisää tilaa. Minulle iso asunto ei ole mikään statuskysymys. Me ollaan maksettu puolet meidän asuntolainasta jo pois ja ahdistaa ajatuskin, että pitäisi ottaa melkein 300 000 euroa lisää lainaa. Ei kiitos! En voi sanoa ettenkö kadehtisi toisten ihania isoja, avaria ja kauniisti sisustettuja asuntoja instassa ja blogeissa. Koen ne nähdessäni suunnatonta epäonnistumisen ja alemmuuden tunnetta. Miksi muut osaavat ja minä en?

Kotihäpeä poistuu vain sillä, että täällä laitetaan hihat heilumaan. Tehdään kodista sellainen kuin juuri me halutaan eikä siihen kauheasti vaadita. Kunnon siivous ja pientä pintaremonttia vain. Vaan mistä löytäisin siihen ajan ja rahat? Sehän on se ikuisuusongelma. Minulla on miljoonia ideoita, jotka haluaisin täällä toteuttaa, mutta koskaan ei ole ylimääräistä aikaa. Aikaa on juuri ja juuri siihen perusarjen pyörittämiseen. Helpottaako tämä aikapula tästä koskaan? Olisi niin ihanaa joskus tuntea rakastavansa oman kotinsa jokaista nurkkaa, mutta tällä hetkellä se on aikapulan vuoksi haave vain.

PS. Tähän tilanteeseen ihan pelkkä ulkopuolinen siivoojakin olisi elämänlaatuani parantava asia potenssiin miljoona!

Podetko sinä kotihäpeää vai olenko minä tosiaan ainoa?

Edellinen postaus: Uunilihapullavuoka – helppoa arkiruokaa!

Palasia arjestani // Blogit.fi:ssä // Bloglovinissa // Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa

24 kommenttia

  1. Eve / Queen of Eve kirjoitti:

    Mä näin nopeasti kommentoin, että yksi tosi iso tekijä teillä on varmaan tuo todella suuri tavaran määrä ja se ettei teillä ole kunnollisia säilytystiloja. Jo siinä Youtubevideossa missä kirosit eteistä tunsin sun tuskan: Ihan jo sillä että hankitte siihen kunnon kaapin ja ison, kapean mutta pitkän ja tarpeeksi korkean lipaston jossa on ehjät laatikot = se ratkaisee todella ison osan teidän ongelmista.

    Voin myöntää että mulla räjähtäisi pää heti ja masentaisi jos eteinen olisi jo vastaanottaessa samassa tilassa että laatikot lonksuu ja joka paikka tursuaa kamaa joka ei mahdu minnekään, joten siihen kannattaa tehdä se eka muutos 🙂 Ja rahakysymys tuo ei ole välttämättä ollenkaan: voit hankkia myös kierrätettyä ilmaiseksi tai hyvin edullisesti. Torit, FB-ryhmät jne läpi vaan jos et tarvitse uutta. Ja uuttakin saa edullisesti esim. Ikeasta. Nyt laitatte hihat heilumaan koska tuo ketutus ja ahdistus ei katoa ellei noita perusjuttuja saa kuntoon.

    Tsemppiä. Tosi hyvä kirjoitus ja varmaan monelle samaistuttava (munkin makkari on kuin kaaos eli … I feel you).

    • Jonna kirjoitti:

      Meillähän on iso vaatehuone, joka imee paljon kamaa. Jokaiselle tavaralle on kyllä oma paikkansa olemassa, mutta jännästi ne kamat eivät itse kävele paikoilleen. Meillä suurin ongelma taitaa olla se ettei tavaroita yksinkertaisesti laiteta niille omille paikoilleen. Nyt mulla on kyllä suunnitelmissa käydä taas muutamat laatikot ja pistää kaikki tarpeeton kirpparille!

      Tuon kaappiasian kanssa on sellainen pieni probleema ettei meidän eteiseen mahdu mikään standardikokoinen kaappi, vaan sen täytyy olla normaalia kapeampi eikä niitä ole juuri myynnissä käytettynä näkynyt. Etsitty kyllä on! Ainoat sopivat löytyvät ikeasta. Tiedän jo mallin ja hinnankin.

      Nyt on itse asiaa viety eteenpäin sillä ensi viikolla tulee remppaihminen katsomaan eteisen ja tehdään siihen suunnitelma. Kun parketti on vaihdettu, länttään tapetin seinään ja tilaan kaapin 🙂

  2. grunerkatri kirjoitti:

    Meillä auttoi siisteyden pitämiseen vain ja ainoastaan tila. Toki jos karsii tavarat ihan minimiiin, niin sitten pärjää pienemmässäkin. Nykyään on ihanaa, kun meillä on paljon ihan tyhjillään olevia kaappeja, kun ennen oli just se, että joka paikka oli täyteen ammuttu. Kuitenkin kahden lapsen perheessä sitä tavaraa on aina, vaikka kuinka koittaisi heittää turhaa pois. Toinen juttu oli just se, ettei ihmisiä oikein mahtunut kylään, joka oli mulle itselleni tosi tärkeä juttu, koska kokoonnutaan usein isommalla porukalla.
    Ehkä just siitä syystä se lisälainan ottaminen ei tuntunut pahalta kun mietti, että saa elää väljemmin eikä se siisteyden pitäminen ole niin vaativaa.

    Voisitteko miehen kanssa budjetoida jonkun muutaman satasen muutamat kodin ehostukseen nyt ja säästää myös yhdessä johonkin isompaan investointiin? Koti on kuitenkin paikka, jossa ollaan paljon ja siellä on tärkeää kaikkien viihtyä. Tsemppiä, eiköhän tää asia jotenkin ratkea <3 .

    • Jonna kirjoitti:

      Siihen tilan saamiseen tarvitaan isompi asunto ja se vaatii taas lisää rahaa 😀 Meillä ei ole kummallaakaan mitään haluja tällä hetkellä muuttaa eli on tehtävä tästä nykyisestä toimiva. Pyörät on laitettu pyörimään! Ensi viikolla tulee remppaihminen katsomaan eteisen lattian ja saatan samalla nakittaa sille muutaman muunkin jobin 😀

  3. Iida kirjoitti:

    Siis todella hyvä ja samaistuttava kirjoitus. Koen ite kanssa kotihäpeää. Asun lähiössä kerrostalossa vuokralla ja mulla on muovimattolattia. Ainakun nään mielettömän isoja luukaleja ja kuvia toisten kodeista koen just epäonnistumista. Vaikka toisaalta en edes haluisi asua isommassa asunnossa ja kaikki on tosi kivasti.

    • Jonna kirjoitti:

      Vitsi mä vihasin aikoinaan mun vuokrakämpän muovimattoja..sellaisten jälkeen on luksusta, kun saa jalan alle laminaatin tai parketin. Ei muuta kuin mattoa vaan päälle peittämään! Niin minä tein aikanaan 🙂

  4. JL kirjoitti:

    Pakko myöntää, että kyllä on tuo tunne aina kun pitäisi kutsua muita kuin niitä ihan lähimpiä ihmisiä kylään. Siivottua saan kyllä, että se ei ole ongelma, mutta asutaan vuokra-asunnossa jossa juurikin ne rumat muovilattiat ja pinnat muutenkin kuluneet eli tuntuu että vaikka kuinka puunaisi niin ei tule oikeasti siistiä. Ja loppujenlopuksi en edes ole niin kova puunaamaan kuin mitä haluaisin olla..
    Siisteyttä ”isompi” ongelma mulle on meidän kodin tyyli. Nykyään kun tuntuu että kaikilla on sitä vaaleaa ja harmaata ja harmonista ja vähän tavaraa niin meidän tummat värivalinnat ja molempien lapsuudenkodeista haalimat tavarat tuntuu jotenkin tunkkaisilta muiden moderneihin koteihin verrattuna. Vaikka tiedän että nämä värit ja materiaalit on lapsi&koira perheessä kaikkein fiksuimmat niin väkisinkin sitä miettii että mitä muut ajattelee meille tullessaan.
    Ja niitä kasoja… Aargh meiltä löytyy niitä myös ja ne eivät ole minun jäljiltä.. mies ei ole ehkä niin kiinnostunut siitä että ne ruuvit ja Alepan kuitit ja pipo ja ja ja jäävät röykkiöksi siihen eteisen lipaston päälle ja työvaatteet kasaan lattialle kun nehän menee taas aamulla päälle niin miksi niitä illaksi/yöksi ripustaisi henkariin. Muutenkin meillä on ihan älyttömän mallinen tuo eteinen ja sitten siellä pitäisi vielä vaunujakin säilyttää.
    Ollaan remontoimassa omakotitaloa ja samalla kun haaveilen siitä tilasta niin samalla ahdistun että mitä jos se kaikki tila taas täyttyykin vaan niistä kasoista.

    • Jonna kirjoitti:

      Entä jos niitä huonekaluja tuunaa? Mä rakastan vanhoja huonekaluja, mutta silti meillä ei ole niitä. Hmm. Mutta tiedän niin tuon tunteen, kun näkee jonkin oikein kauniin ja modernin, harmonisesti sisustetun, kodin..Mutta toisaalta en halua sellaistakaan. Haluan että koti on perussiisti ja sellainen, jossa me viihdytään. Saa olla uutta, vanhaa ja mielellään itse tehtyä. Mikähän siinä eteisen lipastossakin on? Mietin jo että räjätytänkö koko lipastin taivaan tuuliin, mutta kai ne kamat sitten kasautuisivat jonnekin muualle. Eilen juuri siivosin lipaston päällisen. Meillä on myös eteinen ärsyttävä pitkula, jota ei saa mitenkään järkevästi. Nyt se kyllä laitetaan kuntoon ja muutenkin vähennetään taas kamaa!

      Ole onnellinen omakotitalosta! Mä olen kasvanut ok-talossa, mutta mies ei edes harkitse sellaista. Ei me tosin tällä hetkellä haluta edes muuttaa mihinkään 😀

  5. Tuuli kirjoitti:

    Jos mies on täysin välinpitämätön asunnon kunnosta, se ei kuulosta kovin hyvältä. Omistusasunto on aina myös sijoitus josta täytyy pitää huolta. Pahalta kuulosti, ettei hän edes jotain kaappia kasaisi yhdessä sun kanssa? Ja lattia on jo vaurioitunut… Jos hän ei ole pätkääkään kiinnostunut yhteisestä kodista nyt, mieti tilanne vaikka 10v eteenpäin?

    • Jonna kirjoitti:

      Meillähän on siis aina ollut sellainen työnjako, että minä kasaan kaiken, joka vaatii kasaamista, koska minä rakastan sitä! Mies taas vihaa kaikkea kasaamista, nippeliä ja nappelia. Remppahommat ei ole hänen juttu ollenkaan. Kyllähän hän varmasti auttaa kaapin kasaamisessa, mutta olen jo päättänyt että auttaa rungon kasaamisessa ja minä teen loput, koska pidän siitä. Lattia on ollut vaurioituneena jo tovin, mutta ei sitä ole voitu vaihtaa, jos kissa pissaa taas siihen uudestaan! Eihän siinä olisi mitään järkeä vaihtaa sitä parin kuukauden välein. Nyt katti on lopettanut ruikkimisen ja ensi viikolla on tulossa remppaihminen katsomaan lattian ja tehdään suunnitelmat siihen.

      Ei vika todellakaan ole pelkästään miehessä. Kyllä se on ihan meissä kaikissa! Suurin ongelma meillä on se ettei tavaroita laiteta paikoilleen. Minultakin ne jää välillä ja tänään siivosin aamulla jo ison pinon omia käsityöjuttuja sieltä ja täältä 🙂

  6. MK kirjoitti:

    Omasta kokemuksesta, tila. Asutaan kahdessa maassa, ja valitettavasti ulkomailla ollessa (jossa enemmistö ajasta) käytössä on kaksio meidän kolmihenkiselle perheelle. Vaikka meidän lapsi on vasta vauva eikä tavaraa täällä ole nimeksikään siitä mitä isommassa kodissa Suomessa on, niin tila loppuu kesken. Kun ei kunnollisia säilytystiloja ole, joka nurkassa on jotain ja yleisvaikutelmasta tulee jotenkin rähjäinen alta aikayksikön. Asunto itsessään on kiva ja tyylikäs, mutta se ei riitä, jos (eli tässä tapauksessa kun) se ei ole toimiva. Tilanpuutteesta syntyy myös se tilanne, että koko ajan on pakko olla puunaamassa ja järjestelemässä, että yleisilme säilyisi edes jokseenkin siistinä. Ei mitenkään käytännöllisesti (eikä mielenterveydellisesti :D) mahdollista, että itsenjatkaisimme kaksiossa asumista enää muutamaa kuukautta kauempaa. Hatunnoston arvoinen suoritus, että olette näin kauan pärjänneet! Suomen kodissa meillä tilaa on ememmän, ja ennen kaikkea säilytystä! Vaikka elintavoilla ei varmasti maiden välillä kotia vaihdellessa ei ole eroa, Suomen kodissa meillä ei ole juuri koskaan sotkuista. Tavarat löytävät omille paikoilleen kun niille on oikeasti väljää säilytystilaa ja oikeat osoitetut paikat olemassa. Itsestä tuntuu, että fyysisesti ahtaassa olemisesta ahdistuu myös henkisesti. Omalla kodilla ei pitäisi olla sitä vaikutusta! Vaikka kotihäpeää ei kummassakaan kodissa ole syytä tuntea, pieni ulkomaankoti laskee elämänlaatua myös siksi, ettei se ole samanlainen paikka kuin Suomen koti jonne kutsumme vieraita ja jossa järjestämme juhlia. Tosi mielenkiintoinen aihe!

    • Jonna kirjoitti:

      Meillä on kyllä tavaroille omat paikkansa, mutta ei se auta, jos kamat eivät koskaan päädy niille. Sehän se meidän suurin ongelma on! Minä en ole mikään juhlien järjestäjä, joten en kaipaa sen vuoksi enempää tilaa. Haluan asua tässä asunnossa, mutta haluan tästä toimivan ja omanlaisen. Nyt koti vaatii aika lailla updeittausta, koska ollaan asuttu siinä jo 8 vuotta. Mutta kohta saadaan eteinen kuntoon! Tämän postauksen kirjoittaminen ja kaikkien teidän kommentit auttoivat ymmärtämään, että on vain toimittava. Ei siinä muu auta! Sun eloa on ollut muuten todella mielenkiintoista seurata 🙂

  7. Jonna kirjoitti:

    Ainut keino varmasti on alkuun tarttua tuumaasta toimeen, yhdessä miehen kanssa. Liian suuri tavaran määrä on varmasti suurin haaste ja lähtisinkin alkuun siitä, että jokaisella tavaralla kodissa olisi oma paikkansa. Kun tavaroilla on paikat, niin sen jälkeen voisi lähteä miettimään esim mitä pintoja tahtoisi uusia tai onko se tarpeen.
    Muutin itse syksyllä mieheni kanssa väliaikaiseen, pienempään asuntoon ja olemme sekä syksyllä että nyt keväällä karsineet turhaa ja liikaa tavaraa pois. Se helpottaa omaa oloa todella paljon ja koti on helpompi hallita kun tavaroilla ja vaatteilla on pääsääntöisesti omat paikkansa. Tavaraa on kyllä aivan tarpeeksi edelleen!:D Meille valmistuu kevääksi uusi koti ja olemme yhdessä päättäneet, että uuteen kotiin ei tule yhtään turhia tavaroita/vaatteita, vaan se karsiminen tehdään nyt. Huomaan jo nyt että siivoamiseenkin menee aikaa vähemmän kuin ennen.
    Sain itse innostuksen heräämään kukkaan Netflixin Marie Kondon sarjan myötä,ja suosittelen sitä katsomaan vaikka yhdessä miehen kanssa! Me katsottiin jaksoja yhdessä miehen kanssa ja sarja tuntui herättelevän häntäkin.
    Tärkeää on muistaa, että koti ja sen järjestys on koko perheen yhteinen asia ja vaikka toinen ei olisi mikään siivousintoilija, niin silti on tärkeää siivota jos ja kun se on toiselle puoliskolle tärkeä asia ja tekee paremman olon.

    • Jonna kirjoitti:

      Meillähän on siis kaikille kamoille oma paikkansa, mutta ne mokomat kun eivät kävele paikoilleen itsekseen. Se on siis se suurin ongelma! Tavaraa aion siitä huolimatta karsia entisestään. Mitä vähemmän kamaa, sen enemmän avaraa tilaa. Eteinen on nyt mun prioriteettilistan ensimmäisenä, koska se ärsyttää eniten. Ensi viikolla käynnistetään lattian laittaminen, tänään tilaan tapetin eteiseen ja kun nämä on hoidettu, hommataan se kirottu kaappi. Sen jälkeen siirrynkin laittamaan olkkariin uutta tapettia jne. Ei tämä tosiaan muuta vaadi kuin toimeen ryhtymistä!

  8. Tuuli kirjoitti:

    Tila kyllä auttaa, tai sitten vastakohtana tavaroiden karsiminen, niin että jokaiselle esineelle ja asialle on oma selkeä paikkansa, joka vielä on käytännöllinen ja arkielämässä toimiva. Mutta itselläni kaaoksen selätykseen on auttanut myös se, että olen pakottanut itseni opettelemaan ”tuo tullessas, vie mennessäs” -ajattelumallin. Eli mitään ei jätetä lojumaan. Mieluiten viedään pois heti, mutta viimeistään heti, kun seuraavan kerran ollaan menossa oikeaan suuntaan. Kun kaiken korjaa välittömästi tai melkein välittömästi oikealle paikalleen, ei kaaosta ehdi muodostua. Yhden asian aina heti korjaaminen on paljon vaivattomamapaa ja nopeampaa kuin yrittää setviä sitä päivien ja viikkojen aikana kertynyttä kaaosta sitten kerralla.

    Jos haet makuuhuoneesta huovan käpertyäksesi siihen telkkaria katsoessasi olkkarissa, vie se taikaisin makuuhuoneeseen heti, kun lopetat tv:n katsomisen tai viimeistään nukkumaan mennessäsi – älä jätä sohvalle tai nojatuoliin tai lattialle lojumaan epämääräiseksi ajaksi, kun poistut paikalta. Likaiset astiat heti astianpesukoneeseen, kun ovat tyhjentyneet, taulun kiinnittämiseen käytetty vasara heti kiinnittämisen jälkeen paikoilleen, sohvatyynyt ojennukseen heti, kun sohvalta noustaan, vaatteet suoraan joko pesuun, kaappiin tai puolipitoisille varattuun paikkaan (vaikka kori makkarin nurkassa tai yksi tuoli) jne. Eli paikka jokaiselle esineelle ja jokainen esine paikoilleen välittömästi käytön jälkeen. Toki jos ei muita asukkaita siivous ja siisteys kiinnosta pätkääkään, on tuo haasteellista. Mutta se taas sitten on keskustelun paikka (ja ehkä myös pelisäännöistä sopimisen paikka, sillä ei se nyt ihan asiallista ole, jos joku ei yhtään ota osaa kodin siisteydestä huolehtimiseen – edes niiden omien tavaroiden korjaamisen verran).

    • Jonna kirjoitti:

      Tuo se onkin se meidän ongelma eli kamat jäävät lainehtimaan jonnekin muualle kuin sinne omalle paikalle. Ja ihan varmasti saisi lisää karsia tavaroita ja sekin on nyt suunitelmissa taas. Karsiminen menee mulla aalloissa. Välillä roudaan kauhean määrän tavaraa kirpparille ja sitten menee taas pitkä aikaa etten jaksa sitä hommaa ollenkaan! Tuo tullessas, vie mennessäs on elämää mullistava lausahdus. Tätä noudatan paljolti itsekin. Vielä kun saan ne kodin kaksi muuta eläjää opetettua siihen 😀 Täytyy taas pitää perhepalaveri asiasta!

  9. maikki kirjoitti:

    Tunnen myös häpeää kodista, vaikka tykkäänkin kodistani.
    Mutta kun kaverit asuu hienoissa uusissa, siisteissä, kiiltävissä taloissa, uusilla hienoilla huonekaluilla jne. hienosti sisutettuna.
    Ja itse taas asun 70 luvun rivitalossa, joka kyllä perus remontuitu. Huonekalut jo tosiaan useamman vuoden vanhoja, osa käytettyinä hankittuja. Perus siistiä, mutta kuitenkin pölyä aina löytyy jostain nurkasta, tiskipöydällä kuppeja, kylppärissä pyykkejä ja puteleita yms.
    Mutta toisaalta vaikka asuisin uudn karheassa hienossa asunnossa, tiedän että se ei silti näyttäisi ns. sisustuslehden talolta, koska se ei kuitenkaan ole oma juttu, enkä osaa laittaa enkä pitää sellaisena.

    • Jonna kirjoitti:

      Sisustuslehtien kodit on toki kauniita, mutta en näe itseäni sellaisissa. Mulla on oman kodin suhteen laadittu sellaiset suunnitelmat, että uskon rakastavani sitä entistä enemmän, kunhan saan suunnitelmat toteutettua 🙂

  10. Anna kirjoitti:

    Herään aina näihin postauksiin jälkijunassa.

    Mutta täytyy sanoa, että olen vähän yllättynyt kommenteista ja ihmisten asenteista kotihäpeän edessä.

    Häpeähän on tunne, joka syntyy ja koetaan suhteessa toisiin. Tässä yhteydessä siis varmaan perustuu ajatukseen ja mielikuviin (joita some ruokkii) siitä kuinka kauniita muiden kodit ovat, millainen kodin pitäisi olla.

    Tuntuu, ettei oikein aina osata arvostaa oikeita asioita, enkä nyt puhu kirjoittajasta vaan laajemmin. Elämme yhteiskunnassa, joka perustuu ajatukselle siitä, että tarvitsemme jatkuvasti enemmän, ja samaan aikaan meno ei kuitenkaan voi jatkua näin. Pienempi koti on todellinen ekoteko ja vanhasta uuden kunnostaminen kuullostaa todella kivalta tavalta piristää kotia. Sen sijaan että tuijotellaan täydellisia somekoteja, mun mielestä olisi ihanaa että juhlittaisiin myös sitä arkista ja oman näköistä, vähän epätäydellistä. Näin olisi ehkä vähemmän hävettävää.

    Tykkään kotikuvistasi ja aidosti elämänmakuisesta menosta.

    • Jonna kirjoitti:

      Olet täysin oikeassa! Vaikka moni vannoo tilan nimeen, viihdyn itse pienemmässä asunnossa. En tarvitse enempää tilaa, vaan järkevämpiä säilytysratkaisuja ja vähemmän tavaraa. Niinpä meillä onkin laitettu hihat heilumaan. Ensimmäisenä kuntoon laitetaan eteinen, joka tuottaa harmaita hiuksia. Sen jälkeen pikku hiljaa kaikki muu mikä vaatii kunnostamista. Tavaraa karsitaan entisestään ja uskon, että kohta koti taas on sellainen paikka jossa viihdyn entistä paremmin 🙂

  11. Tuulia kirjoitti:

    Miksi pitää tunkea olohuine noin täyteen? Tuolla on vaikea siivota ja varmasti aloittamine on hankalaa. Tuo on yleinen ongelma,ahdetaan jumbokokoinen sohva pieneen olohuoneeseen ja sitten vielä kasataan muidenkin huoneiden tavaroita siihen.

  12. Jonna kirjoitti:

    Moi, olohuonehan meillä ei itse asiassa ole pieni, mutta sen tilaa vie meidän vanhempien sänky. Tämä postaushan on jo aika vanha ja tilanne tästä muuttunut 🙂

  13. Jeba kirjoitti:

    Tosi vanha postaus, mutta tuo kuvan olohuone näyttää just sellaiselta, että jos tulisin vieraaksi, niin olisi ihana heittäytyä tuonne patjalle tai sohvalle rennosti rötköttämään 😄 Tuohon mahtuisi koko kaverijengi puimaan päivän polttavia puheenaiheita tai baari-illan jälkeisiä olotiloja 😃👍

  14. Jonna kirjoitti:

    Haha, kiva kuulla! Postaushan on tosiaan vanha ja olkkarikin ihan eri näköinen ja kasvien valtaama 😄

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *